Luonnonsuojelu | Tunturiluonnon suojelu tarvitsee kohdennettuja toimia

Klemetti Näkkäläjärvi, Riku Lumiaro ja Sisli Piisilä vaativat (HS Mielipide 24.10.) tunturiluonnon suojeluun konkreettisia toimia ja riittäviä resursseja. Jaamme huolen. Tunturiluontoa ei pystytä turvaamaan pelkästään suojelulla. Myös muuta luontoa heikentävää painetta on vähennettävä.

Luontopalveluissa valmistellaan suojelualueiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaa. Arvioimme, missä muutosta voidaan vastustaa, missä se on hyväksyttävä ja missä sitä voidaan ohjata hallitusti. Tavoitteena on tuoda ilmastonmuutokseen varautuminen osaksi kaikkea luonnonsuojelutyötä ja kohdentaa toimet sinne, missä niillä voidaan parhaiten turvata monimuotoisuutta.

Kirjoittajat ehdottavat porojen kesälaidunnuksen ohjaamista umpeen kasvaville alueille. Keinoja on kuitenkin arvioitava luontotyyppikohtaisesti. Avotunturin avoimuuden ylläpitäminen ja tunturikoivikon uusiutumisen turvaaminen voivat vaatia samallakin seudulla erilaisia toimia. Paikoin laidunnusta on tarpeen ohjata, paikoin vähentää.

Kaldoaivin erämaa-alueella satoja neliökilometrejä tunturikoivikoita on jo muuttunut tai muuttumassa puuttomaksi, niin sanotuksi sekundääripaljakaksi. Mittariperhosten toukkien vaurioittamien koivikoiden toipuminen estyy, kun voimakas laidunnus kohdistuu taimiin ja tyvivesoihin. Luontopalvelujen lähes koko Pohjois-Lapin kattavilla koealoilla on havaittu koivikoiden heikkoa tai olematonta uusiutumista myös ilman mittarituhoja. Koivikon katoaminen köyhdyttää elinympäristöjä ja lajistoa: avoin maisema ei yksin kerro luonnon hyvästä tilasta.

Voimakas laidunnuspaine kohdistuu myös harvinaisiin luontotyyppeihin. Tuntureiden suurruoholehtoja arvioidaan olevan Suomessa vain 300–500 hehtaaria. Maastoarvioissamme alueen suurruoholehtojen ja -niittyjen on havaittu heikentyneen voimakkaan laidunnuksen vuoksi. Niille tyypillisten metsäkurjenpolven ja kulleron väheneminen heikentää myös niistä mettä saavien hyönteisten elinmahdollisuuksia.

Laidunnuksen vaikutukset riippuvat sen voimakkuudesta, ajoittumisesta ja kohdentumisesta. Siellä, missä kasvillisuus ei enää uusiudu, ylilaidunnuksen vähentäminen on konkreettinen suojelutoimi. Ilmastonmuutoksen edetessä tällaisen kuormituksen vähentäminen on entistä tärkeämpää.

Tunturiluonto on keskeinen saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle. Ratkaisuja on etsittävä yhdessä saamelaisyhteisöjen, poronhoitajien, tutkijoiden ja viranomaisten kanssa hyödyntäen tutkimustietoa ja saamelaista perinteistä tietoa. Samalla on huomioitava muun maankäytön vaikutukset laidunten käytettävyyteen.

Luontopalvelut on sitoutunut tunturiluonnon suojeluun. Kirjoittajien ehdottaman ohjelman valmistelussa kannattaa hyödyntää jo tehtyä työtä ja kertynyttä tietoa. Resursseja tarvitaan käytännön toimiin ja niiden vaikutusten seurantaan. Koivikoiden uusiutumisen turvaaminen ja herkimpien luontotyyppien laidunnuspaineen vähentäminen ovat tehtäviä, joiden tarpeen maastohavainnot jo osoittavat.

• Henrik Jansson
• luontopalvelujohtaja
• Metsähallitus
• Pekka Sulkava
• luontoarvojohtaja
• Metsähallitus

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.