Demokratian uhat | Ovelat diktaattorit jakavat vinkkejä lännen hyväksi­käyttämiseksi, sanoo Julija Navalnaja

Lontoo

Maailman autoritääriset johtajat ja hallinnot etsivät tukea toisistaan pönkittääkseen omaa valta-asemaansa.

Autoritääriset maat jakavat keskenään niin sanottuja parhaita käytäntöjä. Parhaista käytännöistä opitaan, kuinka keskittää valtaa sekä rajoittaa kansalaisten oikeuksia ja median vapautta.

Autoritääristä yhteistyötä on selvittänyt voittoa tavoittelematon yhdysvaltalaisjärjestö Action for Democracy. Järjestön tavoite on edistää demokratiaa.

”[Diktatuureista] on tullut aiempaa ovelampia ja ne auttavat toisiaan. Ne tietävät, kuinka hyväksikäyttää lännen talous- ja oikeusjärjestelmiä”, Human Rights Foundation -yhteisön puheenjohtaja Julija Navalnaja sanoi lokakuun lopussa demokratiajärjestöjen lehdistötilaisuudessa Lontoossa.

Venäläinen demokratia-aktivisti Julija Navalnaja puhui ulkomaankirjeenvaihtajien tilaisuudessa Lontoossa lokakuussa. Kuva: Hugo Philpott / The Foreign Press Association

Nalvalnaja on Venäjän murhatun oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin leski.

Kiina ja Venäjä ovat yhä autoritäärisen maailmanjärjestyksen keskusnavat, järjestöt sanovat. Kumpikin on vienyt jo pitkään maailmankuvaansa muun muassa Afrikkaan ja eri puolille Aasiaa.

Nyt myös pienemmät maat ovat ruvenneet viemään muille omia oppejaan vastarinnan kukistamiseksi.

Raportin mukaan esimerkiksi El Salvador on alkanut markkinoida kehittämäänsä jättivankilamallia. Jättivankilan tunnetaan myös nimellä terroristien eristämiskeskus. Sinne mahtuu noin 40 000 vankia.

Gabonin esimerkki puolestaan opettaa, kuinka vallankaappaaja pystyy sementoimaan valta-asemansa vaalien avulla. Raportin mukaan Madagascarin sotilasjohtaja Michael Randrianirina teki kesällä Gabonin pääkaupunkiin parin päivän opintomatkan ottaakseen prosessista mallia.

Vietnam on puolestaan kehittänyt koulutusohjelman lähialueen valtioiden ”nuorille johtajille”, jotka kuuluvat valtaa pitäviin puolueisiin.

Action for Democracy -järjestön mukaan ”autoritäärinen oppimisessa” levitetään tietotaitoa ja politiikan kikkoja.

”Autoritääriset [valtiot ja johtajat] ovat keskenään solidaarisia ja jakavat toisilleen parhaita käytäntöjä”, sanoi Domonkos D. Kovacs, joka johtaa Authoritarian Collaboration Index -mittarin kokoamista.

Indeksi kartoittaa valtaapitävien keskinäisiä linkkejä.

Vain vähemmistö maailman ihmisistä asuu demokratioissa.

Human Rights Foundation -järjestön oikeusasiainjohtajan Javier El-Hagen mukaan maailman 176 maasta 102 on joko autoritäärisestä johdettuja tai demokratian suhteen hybridivaltioita.

”Näissä valtioissa asuu maailman ihmisistä 6,3 miljardia henkeä. Tämä on 76 prosenttia.”

Epädemokraattisten maiden valtaapitävät tekevät yhteistyötä muun muassa tekniikan, talouden ja puolustuksen saralla.

Autoritääriset maat ottavat toisistaan mallia myös narratiivien rakentamisessa. Tarinankerronta on tärkeä osa vallanpitäjien aseman pönkittämistä.

Maat tukevat toisiaan myös diplomatian keinoin: Epädemokraattinen hallinto oikeutetaan vastavuoroisella tunnustamisella sekä poliittisella tuella. Demokraattisia arvoja ja normeja haastetaan yhteistuumin. Näin venytetään yleistä käsitystä siitä, mitä pidetään hyväksyttävänä.

Euroopan maat luetaan demokratioiksi lukuun ottamatta muutamaa tunnettua poikkeusta. Unkarin esimerkki osoittaa, että käännös demokraattiseen suuntaan on sekin mahdollinen.

”Eurooppa on maailman demokratia­linnake”, Kovacs sanoi.

Hänestä Eurooppa on kuitenkin nyt käännekohdassa, kun äänestäjiä siirtyy oikealle ja vasemmalle.

Ranskassa järjestetään presidentin­vaalit keväällä 2027. Laitaoikeistossa presidentiksi kärkkyy Marine Le Pen ja laitavasemmistossa Jean-Luc Mélenchon.

Saksan syyskuisissa vaaleissa menestyi puolestaan oikean äärilaidan AfD eli Vaihtoehto Saksalle.

Action for Democracy -järjestö on kartoittanut myös Euroopan laita- ja ääripuolueiden (niin oikealla kuin vasemmallakin) keskinäistä yhteistyötä sekä muun muassa yhteyksiä Venäjään.

Järjestön mukaan etenkin laitaoikeistolaiset puolueet ovat tiivistämässä keskinäistä yhteistyötään. Tämä on yksi keino legitimoida puolueiden toimintaa kansallisella tasolla.

Merkittävin esimerkki tästä on ranskalais-brittiläinen yhteistyö: Ranskan Marine Le Penin puolue eli Kansallinen liittouma (NR) on rakentanut kahdenvälistä yhteistyötä brittipoliitikko Nigel Faragen oikeistopopulistisen reformipuolueen (Reform UK) kanssa.

Farage ja NR:n Jordan Bardella allekirjoittivat syyskuussa reformipuolueen Birminghamin-puoluekokouksessa muistion, jonka päämääränä on pysäyttää Kanaalin yli Ranskasta Englantiin laittomia reittejä kulkeva maahanmuutto.

Laittomien reittien tukkiminen on tietysti poliittista valtavirtaa. Varsinainen uutinen olikin puolueiden edustajien yhteisesiintyminen.

Lisäksi kumpikin puolue ylenkatsoo ylikansallista oikeudenkäyttöä sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Kansallisen liittouman (RN) Jordan Bardella ja reformipuolueen Nigel Farage esiintyivät syyskuussa yhdessä Birminghamissa reformipuolueen puoluekokouksessa. Kuva: Temilade Adelaja / Reuters

Järjestön mukaan sekä reformipuolue että NR ovat kuitenkin olleet ainakin toistaiseksi haluttomia luomaan yhteistyökanavia Saksan AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle -puolueen kanssa.

Saksan AfD:tä pidetään jo osin äärioikeistolaisena. Järjestön mukaan AfD:n suhteet Venäjälle ovat syventyneet viimeisen kuuden kuukauden aikana.

Aiemmin kyse oli kuulemma ennen kaikkea Venäjän antamasta taloudellisesta tuesta. Nyt tavoitellaan ”merkityksellistä dialogia” saksalaisten äärioikeiston ja venäläisten kanssa.

The Times -lehti uutisoi syyskuussa, että Vladimir Putinin liittolainen oli ehdottanut ensi vuodelle Venäjän, Saksan ja Yhdysvaltain yhteistä talousfoorumia. Ehdotus tuli vain muutama päivä sen jälkeen kun AfD oli ottanut murskaavan vaalivoiton Saksi-Anhaltin osavaltiovaaleissa.

Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) Alice Weidel vierailulla Moskovassa maaliskuussa 2021 eli runsas vuosi ennen nousuaan puolueen johtoon. Kuva: Ulf Mauder / Dpa