Viikon eläin | Orkidea tekee mehiläiselle hunaja-ansan – seurankipeä koiras vajoaa valevaimon viettelyksiin

Viikon sana on hunaja-ansa. Se tarkoittaa uhrin viettelemistä hyödyn toivossa, vaikkapa tietojen urkkimiseksi.

Olemmehan lukeneet, kuinka Nvidian pomo Jensen Huang lankesi kiinalaisen naisvakoojan pauloihin.

Luonnossa hunaja-ansoja ovat viritelleet erityisesti orkideat. Niistä viekoittelevin on varmasti mehiläisorho eli Ophrys apifera.

Kehveli kämmekkäkasvi on kehittynyt kiusoittelemaan täsmälleen tiettyä pahaa-aavistamatonta poikamiespörriäistä, pitkäsarvimehiläistä (Eucera longicornis).

Mehiläisorhon kukinto muistuttaa aivan erehdyttävästi naarasmehiläistä. Se jopa erittää kemikaalia, joka matkii naarasmehiläisen tuoksua. Täällä olisi herkkua tarjolla, mainostaa mehiläisorho.

Seurankipeä mehiläisurho haksahtaa ansaan. Kun koiras kokeilee kanssakäymistä keinotekoisen kihlattunsa kanssa, käykin kömpelösti. Touhuava tomppeli sotkeutuu salaa siitepölyyn.

Voihan vimpeli, vajosin valevaimon viettelyksiin, pohtii pörriäinen ja poistuu paikalta, selässään siitepölyä.

Myöhemmin se haksahtaa tietysti toisen kasvin kohdalla samanlaiseen ansaan ja siirtää siitepölyn eteenpäin. Näin mehiläisorho saa mehiläisen puijattua pölyttäjäksi.

”Orkidea” tulee muuten muinaiskreikan kiveksiä tarkoittavasta sanasta órkhis. Suomeksi puhutaan kämmekkäkasveista.

Coryanthes-suvun kämmeköillä puolestaan on eräänlainen kuppi, johon pörriäinen pöksähtää päätä pahkaa ja jää fyysisesti jumiin, kunnes kasvi saa liimattua siihen siitepölypaketin.

Pörriäisparka ei opi virheistään vaan lankeaa vielä toiseen ja kolmanteenkin kasviin makeiden nautintojen toivossa.

Kauniiseen kämmekkään kapsahtaminen ei toki ole koiraalle kohtaloksi, korkeintaan kiusallista.

Vaarallisempiakin ansoja on.

Kaakkois-Aasian viidakoissa kasvaa kannukasviksi kutsuttuja lihansyöjäkasveja, joilla nimensä mukaisesti on kannua muistuttava ansa. Sinne jos ötökkä itsensä öhveltää, on se menoa.

Kasvi sulattaa kannuun kapsahtaneen kaverin välipalaksi.

Aasian ansoja on kolunnut aikoinaan myös eräs toinen Jensen-niminen mies. Kasvitieteilijä Hjalmar Jensen siis tutki näitä kannukasveja 1900-luvun alussa, alansa uranuurtajana.