Valokuvaaja Salla Kuikka sotkee koiria verellä ja savella: ”En mielestäni riko lakia”

Valokuvaaja Salla Kuikka taputtelee kylmäsavea avustajansa Jenni ”Jepe” Raivion kasvoille ja vaatteisiin.

Saven päälle kuvaaja valuttaa juuri sulatettua naudanverta.

Kuikka käyttää samoja aineita koiran turkkiin, jotta saa eläimen näyttämään valokuvissa elävältä kuolleelta.

Tällä kertaa Yle on pyytänyt, ettei autossa odottavaa afgaaninvinttikoira Paviaania naamioida.

Syynä on vuoden 2024 alussa voimaan tullut eläinten hyvinvointilaki, joka kieltää eläimen värjäämisen sen ulkonäön muuttamiseksi. On mahdollista, että lemmikkien naamiointi kuviin on laitonta.

– Sotken ja maskeeraan, en värjää. Kaikki aineet lähtevät pois vedellä, Kuikka sanoo.

Tässä jutussa julkaisemme vain Kuikan valokuvia, jotka hän on ottanut ennen vuotta 2024. Vanha eläinsuojelulaki ei kieltänyt eläimen värjäämistä.

Yle julkaisee nämä kuvat, koska ne havainnollistavat asiaa ja koska lemmikkieläinten kuvaaminen on yleinen ilmiö, johon liittyy eettisiä näkökulmia.

Kiellettyä, muttei rangaistavaa

Eläinten hyvinvointilaki kieltää yksiselitteisesti eläimen värjäämisen. Laissa ei määritellä, millaisia aineita värjäyskielto koskee.

Kiellolla onkin laajempi tavoite: edistää eläinten kunnioittavaa kohtelua ja estää vain ihmisten viihdyttämiseen tähtäävä toiminta.

Lain perusteluiden mukaan eläintä ei kohdella hyvin ja kunnioittavasti, jos se asetetaan somisteeksi tai esitetään muuna kuin eläimenä.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen tohtori Tarja Koskela sanoo, että värjääminen on vastoin lain tarkoitusta eläimen kunnioittavasta kohtelusta.

– Eläimen ulkomuotoa muutetaan tavalla tai toisella. Aineen ei tarvitse aiheuttaa eläimelle kipua, kirvelyä tai vastaavaa tuntemusta, vaan riittää, että sitä laitetaan eläimeen.

Myös Suomen eläinoikeusjuristit ry:n puheenjohtaja ja Turun yliopiston oikeustieteen tutkija Venla Mathlein muistuttaa, että värjäyskiellon taustalla on ajatus, että värjäys tapahtuu ihmisen viihteeksi eikä eläinten hyvinvoinnin vuoksi.

– Tällainen toiminta vääristää ihmisen suhdetta eläimiin.

Koskela pitää ongelmallisena sitä, ettei eläimen värjäämistä ole säädetty laissa rangaistavaksi.

– Keinot puuttua siihen ovat toistaiseksi aika vähäiset.

Valvontaviranomainen voi kieltää lainvastaisen toiminnan, ja kieltoa voidaan tehostaa uhkasakolla, jos toiminta jatkuu.

Asiantuntijoiden mukaan värjäämispykälän tulkinnasta ei ole ennakkotapausta.

”En mielestäni riko lakia”

Turussa asuva, keskisuomalaislähtöinen Kuikka on ottanut harrastuksekseen kauhukuvia eläimistä jo vuosia. Kuvat ovat herättäneet somessa paljon keskustelua.

– Toiset rakastavat kuvia ja toiset inhoavat niitä sydämensä pohjasta. Välimuotoa ei ole.

Hän aikoo jatkaa maskeerattujen eläinten kuvaamista, koska ei mielestään riko lakia.

– Tämä on taidetta, itseilmaisua. Eläin ei ole minulle väline, esine eikä varsinkaan viihdettä. En mielestäni riko lakia.

Kuikan mukaan kuvaustilanteet menevät aina eläimen ehdoilla. Hän lopettaa kuvaamisen, jos tilanne ei ole enää turvallinen tai koiralla lakkaa olemasta hauskaa. Eläin tarvitsee myös taukoja.

Kuikka kertoo, että valtaosa zombikuvista epäonnistuu taiteellisesti.

– Minulla on hirveä määrä ruutuja, joissa koira katsoo onnellisena kameraan, mutta kuvat jäävät pöydälle, koska ne eivät vastaa visuaalista näkemystäni.

Entäpä lemmikkien tonttulakkikuvat?

Kuikan mielestä on ristiriitaista, että hänen etiikkaansa arvostellaan, kun samaan aikaan some on täynnä hassuja kuvia lemmikeistä esimerkiksi aurinkolasit tai tonttulakki päässä.

Hän on valmis kyseenalaistamaan kaikki ihmisen viihdykkeeksi tarkoitetut lemmikkikuvat, koska niissä liikutaan lain harmaalla alueella.

Kuikka perustelee näkemystään videolla:

Myös eläintenkouluttaja Tuire Kaimio pohtii jatkuvasti, miten eläintä voi kohdella kunnioittavasti.

Hän kouluttaa eläimistä näyttelijöitä elokuviin ja sarjoihin. Kaimion pitää ratkaista, miten esimerkiksi lintu saadaan näyttämään öljyn tahrimalta tai koira auton alle jääneeltä.

– Onneksi tekoäly ja jälkikäsittely auttavat – ne ovat ystäviäni.

Kaimio pitää saavutuksena, että uuteen eläinten hyvinvointilakiin on kirjattu vaatimus kunnioittavasta kohtelusta sen lisäksi, ettei eläimelle saa aiheuttaa kärsimystä.

Hän ennakoi, että lain valvonta on vaikeaa ja viranomaiset puuttuvat vain räikeisiin tapauksiin.

Kaimio ei sano suoraan, että esimerkiksi kuva lemmikistä tonttulakki päässä olisi tekotavaltaan epäeettinen.

Hänen mielestään on tärkeämpää pohtia eettisyyttä siitä näkökulmasta, miten senkaltaiset kuvat muokkaavat ihmisten ajatuksia eläimistä ja niiden tunteista ja tarpeista.

– Toivottavasti ihmiset alkavat nyt ainakin miettiä, mitä tekevät ja miksi.

Kaimio ei hyväksy sitä, että taiteelliset tavoitteet antaisivat luvan poiketa lain vaatimuksista.

– Eläimelle ei ole merkitystä, pitääkö ihminen toimintaansa taiteena. Eläimelle on tärkeää, miltä siitä sillä hetkellä tuntuu.

Aurinko laskee, ja parin tunnin kuvaussessio metsäautotiellä Korpilahdella on lopuillaan.

Avustaja on hieman kylmissään, ja Kuikka huomaa, että koirakin alkaa väsyä.

Kuvausten loppupalkaksi Paviaani saa kanaa, joka odottaa valmiina muovirasiassa.

Kuikka istuu auton peräkontin reunalla ja tarjoaa koiralle herkkupaloja kädestä. Samalla hän pohtii omaa etiikkaansa.

– Tämä on yhdessä tekemistä ja treenaamista. Ei koira tiedä, onko tämä valokuvia vai vaikkapa koulutusta varten. Kunhan kuvaustilanne on eläimelle mukava ja koiran arjessa lajityypilliset tarpeet täyttyvät, ja se saa olla koira.