Vaikuttaminen | Suomessa vaikuttaminen kohdistuu tavallisiin ihmisiin

Vaikuttaminen

Suomen haasteena on tunnistaa, että nykyaikainen vaikuttaminen ei kohdistu ainoastaan päättäjiin.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

10:15

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu niin sanotuista hunaja-ansoista. Niillä tarkoitetaan vaikuttamismenetelmiä, joissa kohde pyritään sitomaan luottamuksen, ihmissuhteen tai henkilökohtaisen hyödyn kautta toimimaan toisen osapuolen eduksi.

Keskusteluissa huomio kohdistuu usein yritysjohtajiin, poliitikkoihin ja tiedustelun kohteisiin. Suomessa olennaisempi kysymys kuuluu kuitenkin: entä jos hunaja-ansan kohteena ei olekaan yksittäinen henkilö vaan kokonainen yhteisö?

Vuosien aikana Suomeen syntyi Venäjään liittyviä taloudellisia sidoksia, joita ei aina mielletty turvallisuuskysymyksiksi. Rajakauppa toi työtä, matkailu rahaa ja maakaupat taloudellista hyötyä. Monelle kunnalle, yrittäjälle ja alueelle kyse oli tervetulleesta kehityksestä. Samalla syntyi riippuvuuksia.

Kun toimeentulo, kiinteistöjen arvo tai alueellinen talous alkaa nojata yhden suunnan rahavirtoihin, muuttuu myös suhtautuminen niiden menettämiseen. Harva haluaa kyseenalaistaa kehitystä, joka ylläpitää työpaikkoja tai tuo kasvua paikkakunnalle.

Suomalainen keskustelu on ollut paikoin sinisilmäistä. Vaikuttamisen on ajateltu kohdistuvan johonkin kaukaiseen eliittiin, vaikka tavallinen kansalainen on usein helpompi kohde. Samalla viranomaisilla on ollut rajalliset keinot puuttua ilmiöihin ennakoivasti. Lait eivät aina ole antaneet mahdollisuutta puuttua ilmiöihin, jotka ovat jälkikäteen katsoen vaikuttaneet kansalliseen turvallisuuteen. Myös poliittisessa keskustelussa uhkakuvista puhuttiin usein varovaisesti aikana, jolloin avoimemmalle keskustelulle olisi ollut tarvetta.

Venäjään liittyvät sidokset loivat riippuvuuksia.

Moni itärajan tuntumassa elänyt ei nähnyt venäläistä matkailijaa tai maanostajaa turvallisuuskysymyksenä vaan asiakkaana. Moni kunta näki investoinnin investointina, ja moni maanomistaja ostajan ostajana. Yksittäiset päätökset olivat usein täysin rationaalisia. Yksilöltä ei voinut vaatia uhkakuvien tunnistamista.

Siksi ei ole yllättävää, että juuri itärajalla, missä perinteinen uhka on lähimpänä, näkyy myös ilmiön toinen puoli. Kyse ei yleensä ole epäisänmaallisuudesta tai turvallisuusriskien vähättelystä. Taustalla on usein taloudellinen todellisuus. Kun asiakasvirrat ja matkailutulot vähenevät, muutos näkyy suoraan omassa kukkarossa. Se voi synnyttää myös eräänlaista mielipiteettömyyttä tilanteessa, jossa turvallisuus ja toimeentulo törmäävät toisiinsa.

Hunaja-ansa mielletään usein kauniiksi naisiksi, salaisiksi tapaamisiksi ja vakoilutarinoiksi. Todellisuudessa hunaja voi olla myös matkailutuloa, maakauppoja, investointeja tai alueellista vaurautta. Vaikutus ei synny ihastumisesta vaan riippuvuudesta.

Venäjä on perinteisesti pelannut pitkää peliä. Suomen haasteena on tunnistaa, että nykyaikainen vaikuttaminen ei kohdistu ainoastaan päättäjiin. Se voi kohdistua myös tavallisiin kansalaisiin, paikallisyhteisöihin ja niihin taloudellisiin rakenteisiin, joiden varaan arki rakentuu.

• Niko Marjomaa
• tietoturvajohtaja
• Espoo

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.

Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?