Tuomiot | Helsingin Soutustadionilta tutut veljekset on tuomittu törkeistä avustusrikoksista

Helsingin ikonista Soutustadionia pyörittävät veljekset Jari Ylinen ja Kaarlo Ylinen on lokakuun lopussa tuomittu rikoskumppaneina Helsingin käräjäoikeudessa.

Tuomiot törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä avustuksen väärinkäytöstä eivät liity Ylisten Soutustadionin vuokrasuhteeseen Helsingin kaupungin kanssa. Kummankin rangaistus on vuosi ehdollista vankeutta.

Avustuspetoksissa on kyse valtion Business Finlandilta saadusta lähes sadan tuhannen euron avustuksesta. Yliset kertoivat koronavuonna 2020 tekevänsä rahoilla Alfa-tv-kanavalle Ystävää etsimässä -ohjelmaa.

Avustuspetosten tekotapa muistuttaa yritysryppään toimintaa kaupungin Soutustadionilla. HS kertoi helmikuussa, että keväällä 2022 kaupunki vuokrasi Soutustadionin Ylisten pyörittämälle yritysryppäälle.

Vuokrauksesta päättäneitä poliitikkoja kuitenkin varoitettiin Jari Ylisen talousrikostaustasta. Soutustadionilla ehti muutamassa vuodessa kertyä lähes puolen miljoonan euron velat.

Jari Ylinen on tiedetty viihdealalla rikollisesta taustastaan. Hänet on vuonna 2009 tuomittu Helsingin hovioikeudesta vuodeksi ehdolliseen vankeuteen törkeästä veropetoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta, rekisterimerkintärikoksesta ja kirjanpitorikoksesta. Tapaus liittyi Vaasan Rantarockin lopettamiseen.

Tuore avustuspetos ajoittuu aikaan hieman ennen Soutustadionin vuokrausta. Se alkoi paljastua Business Finlandin jälkitarkastuksessa.

Veljekset hakivat Ystävää etsimässä -ohjelmalleen avustusta Business Finlandilta yrityksensä Valtavirran kautta. Rahaa myönnettiin enintään 92 000 euroa, ja siitä maksettiin 64 400 euroa ennakkona. Väärin oli käytetty yhteensä 77 000 euroa.

Valtavirralla ei oikeuden mukaan käytännössä ollut liiketoimia ennen vuotta 2020. Hakemuksessaan Yliset kuitenkin esittelivät, että yhtiöllä ”on ollut erittäin kannattavaa liiketoimintaa alkuvuodesta 2020”.

Tammi-helmikuussa 2020 liikevaihtoa näytti olleen 105 000 euroa. Todellisuudessa Valtavirtaa olivat laskuttaneet sen omat tytäryhtiöt Suomen Riistaherkku, Riihimäen Lemmikki ja Shooting Cinema.

Oikeuden mukaan tiedot Valtavirrasta antoivat harhaan johtaneen kuvan yrityksestä. Läheisyhtiöillä ei oikeuden mukaan ollut muuta liiketoimintaa eikä maksukykyä hoitaa laskuja.

Oikeus totesi, ettei jäänyt ”järkevää epäilyä siitä, että laskut ovat edelleen kokonaan maksamatta”.

Business Finland ei oman ilmoituksensa mukaan olisi lainkaan myöntänyt tukea, jos se olisi tiennyt Valtavirran todellisen taloudellisen aseman.

Koronavuodesta seurasi yrityksille vaikeuksia, ja Business Finland myönsi avustuksen helpottaakseen yrityksen tilannetta. Saamallaan rahalla Yliset lupasivat panna uuden televisioformaatin teon käyntiin.

Alfa-tv-kanava oli veljesten mukaan sitoutunut ottamaan ohjelman välittömästi. Kaarlo Ylinen kertoi oikeudessa, että ohjelman esittämisestä Alfa-tv:ssä tuli erimielisyyttä, ja siksi ohjelmaa oltiinkin tarjoamassa Ylelle.

Oikeudessa Kaarlo Ylinen kertoi, että ”videopätkiä oli tehty”. Jari Ylinen kuvasi televisiota heille keskeiseksi mediaksi. Jari Ylinen kertoi olleensa Ystävää etsimässä -projektissa ”propellipäänä” ilman varsinaista määräysvaltaa.

Kaarlo Ylinen omisti Valtavirran, kuten hän omisti myös Soutustadionin taustalla olevat yritykset. Kumpikin veljistä todettiin oikeudessa Valtavirtaa johtaneeksi ja siitä määränneeksi.

Ystävää etsimässä -hakemuksessa Kaarlo Ylinen oli ilmoitettu hankkeen vastuulliseksi johtajaksi. Oikeus piti Kaarlo Ylisen toimia keskeisinä rikoksen tekemisessä.

Myös Jari Ylisen rooli on samankaltainen kuin Soutustadionin yritysryppäässä. Hänellä ei aluksi ollut muodollista asemaa Valtavirrassa. Oikeudessa kuultujen todistusten perusteella Ystävää etsimässä oli Jari Ylisen idea, ja Jari Ylinen oli yhtiössä keskeisessä roolissa.

Usea todistaja kuvasi, että Jari Ylinen ohjeisti laskuissa ja että hän myös ohjeisti kirjaamaan Kaarlo Yliselle maksetun rahan palkaksi.

Ystävää etsimässä ei Kaarlo Ylisen mukaan ollut kuvitteellinen, vaan sitä varten tehtiin käsikirjoituksia ja teetettiin töitä ulkopuolisilla tekijöillä.

Jari ja Kaarlo Ylinen kiistivät oikeudessa rikosten törkeyden, tahallisuuden tai sen, että Business Finlandille annetut tiedot olisivat olleet vääriä tai harhaanjohtavia.

Oikeuden mukaan kuitenkin oli ilmeistä, että veljekset tiesivät läheisyhtiöiden maksukyvyttömyydestä. Teko oli oikeuden mielestä suunnitelmallinen, tahallinen ja kokonaisuutena törkeä.

Valtavirralle ohjattu rahamäärä 77 000 euroa oli oikeuden mukaan erittäin suuri avustuksen väärinkäytös.

Avustusrahaa ohjattiin ehtojen vastaisesti myös ulkopuolisille tekijöille, jotka todellisuudessa laskuttivat myös muita projekteja Ystävää etsimässä -hankkeesta.

Jari Ylinen oli todistajan mukaan ohjeistanut laskuttamaan hankkeesta muita kustannuksia. Tällainen ohjeistaminen oli oikeuden mukaan piittaamatonta ja suunnitelmallista avustuksen väärinkäyttöä.

Kaarlo Yliselle maksettiin yli 23 000 euroa. Rahat kirjattiin osin vuokraksi, osin laskuksi ja osin Kaarlo Ylisen insinööritoimistolle. Jälkikäteen maksut kirjattiin palkaksi, mutta niistä ei tehty palkkalaskelmaa tai kirjallista selvitystä hänen työsuorituksestaan.

Käytännössä kukaan todistajista ei osannut kertoa Kaarlo Ylisen roolista nimenomaan Ystävää etsimässä -hankkeessa.

Jari ja Kaarlo Ylisen on korvattava Suomen valtiolle aiheuttamansa vahinko viivästyskorkoineen. Heidän on myös maksettava Business Finlandin runsaan kymmenen tuhannen euron oikeudenkäyntikulut.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen. Siitä voi valittaa.