Tuhannet nuoret kärsivät hiljaa sisaruksen syömishäiriöstä

Terveys

Sisaruksen syömishäiriö jättää jäljet

Jopa tuhannet nuoret jäävät ilman apua, kun sisarus sairastuu syömishäiriöön. Seuraukset voivat olla kauaskantoisia.

Teksti:

Tekstin editointi ja tuottaminen:

Kuvitus:

• Julia Kiiskinen

17:57

”Olen istunut siskoni kuolinvuoteella neljä kertaa ja joka kerta vannon, että ensi kerralla en enää tule.” – sisarus, 39, Paimio

”Sairastuin itse syömishäiriöön. Siskoni sairaus oli isona ruokkivana tekijänä.” – sisarus, 25, Kaarina

Vastauksia ei tullut paljon, mutta ne puhuvat selvää ja karua kieltä: sisarukset jäävät ilman tukea. Osa sairastuu itse syömishäiriöön tai alkaa muuten oireilla. Osa etääntyy sairastuneesta sisaruksestaan, eikä pelko tämän kuolemasta väisty aina aikuisenakaan.

Aiheesta on vaikea saada tietoa, koska moni sisaruksista on alaikäinen.

Piilevän ilmiön on huomannut myös Syömishäiriöliitto. Tukea on tarjolla vanhemmille mutta ei sisaruksille. Liiton arvion mukaan tuen puute koskettaa tälläkin hetkellä tuhansia nuoria.

Tämä juttu kertoo heistä.

Näkymättömän lapsen syndrooma

Kun lapsi sairastuu syömishäiriöön, se vie vanhempien kaiken huomion. Kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö, jota vastaan taistelu syö voimavaroja.

Perheen muut lapset jäävät helposti taka-alalle.

”Päädyin terapeutin rooliin kuuntelemaan vanhempieni kokemuksia sisaruksen sairastumisesta.” – sisarus, 33, Helsinki

”Yritin piilotella omia ongelmiani vanhemmiltani, sillä koin, että heillä ei ollut aikaa minulle. Yritin parhaani mukaan vaikuttaa täydelliseltä lapselta.” – sisarus, 18, Kainuu

”Huoleni jäivät vanhemmiltani huomiotta. Kannattelin kodin ilmapiiriä, kun vanhemmillani oli vaikeaa.” – sisarus, 20, Jyväskylä

Yle on varmistanut vastaajien henkilöllisyyden, mutta ei kerro heidän nimiään, koska vastaukset käsittelevät heidän läheistensä terveystietoja.

Myös terveydenhuolto jättää sisarukset ulkolaidalle.

”Vanhemmilleni tarjottiin paljon tietoa ja tukea sairaalahenkilökunnan puolesta. En täysin ymmärrä, miksi samaa tukea ei tarjottu myös perheen muille lapsille.” – sisarus, 20, Vaasa

”Olisin kaivannut vastauksia asioihin, kuten miten voin tukea sairasta siskoani tai mitä syömishäiriö sisältää.” – sisarus, 18, Lieto

”Meni kuukausia ennen kuin oli ensimmäinen koko perheen yhteinen käynti ja ikään kuin noteerattiin, että täällä on muitakin. Perhekäyntejä oli harvoin ja riittämättömästi.” – sisarus, 24, Helsinki

Syömishäiriöliiton läheisten tukipalvelukoordinaattori Terhi Kanerva kutsuu tätä näkymättömän lapsen syndroomaksi.

– Helposti käy niin, että terveet sisarukset jäävät reunoille pärjäilemään.

”Punnitsin hänen ruokansa”

Terhi Kanervan mukaan monet sisarukset peittelevät avun tarvetta, koska he eivät halua kuormittaa vanhempiaan. He saattavat kokea myös syyllisyyttä tunteistaan ja ajatella, että ne eivät ole mitään syömishäiriön rinnalla.

– On hirveän tyypillistä, että sisarukset haluavat olla kilttejä ja huomaamattomia. Ei välttämättä uskalleta sanoa, että minäkin olen kuormittunut tai olisipa kiva voida puhua jollekin ulkopuoliselle, Kanerva kertoo.

Joskus sisarus on perheessä ensimmäinen, joka saa tietää syömishäiriöstä. Hän voi myös ottaa vastuuta arjen pyörittämisestä tai sairastuneen hoitamisesta.

”Tuin siskoani monin tavoin. Punnitsin hänen ruokansa, koska sisko ei luottanut, että vanhemmat laittaisivat hänelle oikean määrän ruokaa lautaselle.” – sisarus, 20, Jyväskylä

”En pysty laittamaan lapsuudenkodissani ruokaa edelleenkään, koska syömishäiriöajat nousevat liian vahvasti pintaan.” – sisarus, 24, Helsinki

”Koin, että tehtäväni oli pärjätä ja jaksaa… kunnes olin pärjännyt tarpeeksi kauan, enkä enää jaksanutkaan.” – sisarus, 33, Helsinki

Vanhemmat eivät aina näe sisarusten hätää, tai heidän voimavaransa eivät yksinkertaisesti riitä sen käsittelyyn, Kanerva sanoo.

”Arki oli usein todella kireää ja varpaillaan oloa, kun isosisko oireili. Vanhempien väsymys ja uupumus näkyi usein arjessa.” – sisarus, 18, Lieto

”Koko perheen arki oli rakentunut siskoni syömishäiriön ympärille ja kaikki tapahtui sen ehdoilla. Tunnelma kotona oli helvetillinen.” – sisarus, 24, Helsinki

”Olisin esimerkiksi halunnut puhua terapeutin tai psykologin kanssa.” – sisarus, 16, Oulu

Osa sairastuu itse syömishäiriöön

Moni ei tiedä, että syömishäiriössä ei ole kyse vain painosta. On tyypillistä, että siihen kuuluu monenlaista psyykkistä oireilua, kuten pakko-oireita, ahdistusta, pelkotiloja tai itsetuhoisuutta.

Syömishäiriö voi näkyä myös henkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Se voi olla esimerkiksi tavaroiden hajottamista, lyömistä, haukkumista tai kontrollointia.

– Tilanteet voivat kärjistyä kotona melkoisiksi, kertoo Terhi Kanerva.

”En halunnut tuoda ystäviäni kotiini, koska tunnelma siellä oli liian ahdistava, kaoottinen ja ennalta-arvaamaton.” – sisarus, 24, Helsinki

”Pelkäsin kotiin menemistä.” – sisarus, 18, Kainuu

Pelko siskon tai veljen hengestä kalvaa monia vielä vuosienkin jälkeen.

”Olen joutunut pelkäämään, että siskoni tappaa itsensä tai kuolee sairautensa johdosta eikä tuo pelko ole hävinnyt, vaikka välillä siskollani on ollut parempia jaksoja.” – sisarus, 24, Helsinki

”Pelko siskon kuolemasta on varjostanut usein elämääni.” – sisarus, 20, Vaasa

Sisarusten välit voivat jopa katketa sairauden takia.

”Vaikka rakastan siskoani, olen joutunut oman jaksamiseni vuoksi ottamaan häneen etäisyyttä.” – sisarus, 24, Helsinki

”Olemme nykyään etäiset toisillemme. Sitä siskoa, joka oli minulle maailman tärkein, ei ole enää olemassa.” – sisarus, 25, Kaarina

Osa sisaruksista sairastuu itse syömishäiriöön.

”Tilanne ahdisti minua ja lopulta ajoi minut tilaan, jossa aloin itse seurata ja rajoittaa syömistäni.” – sisarus, 18, Kainuu

”Minun kehostani tuli siskolleni vertailun kohde. Jos minä laihduin, hän ahdistui hyvin paljon ja painosti minua syömään.” – sisarus, 35, Helsinki

”Oma suhteeni kehooni, syömiseen ja liikuntaan vääristyi.” – sisarus, 24, Helsinki

Terveydenhuolto sysää vastuun vanhemmille

Julkinen terveydenhuolto ei tarjoa sisaruksille lainkaan kohdennettua tukea. Tämä kävi ilmi, kun Yle kysyi asiasta kaikilta 21 hyvinvointialueelta ja HUSista.

Hyvinvointialueet kertoivat sähköpostivastauksissaan, että ne pyrkivät ottamaan alaikäiset sisarukset huomioon vanhempien kautta.

Jos vanhemmat nostavat asian oma-aloitteisesti esille, lapset voidaan ottaa mukaan perhetapaamisiin tai ohjata esimerkiksi koulukuraattorille tai -psykologille.

Käytännössä yhtälö ei kuitenkaan toimi, Syömishäiriöliiton Terhi Kanerva tietää.

Hänen mielestään vastuun ei pitäisi olla yksin voimavarojensa kanssa kamppailevilla vanhemmilla vaan terveydenhuollolla.

Jos lapsi tai nuori ottaa vastuuta sairaan sisaruksen hoitamisesta tai jää pitkäksi aikaa yksin, se voi haitata hänen kasvuaan ja kehitystään, Kanerva sanoo.

Kanervan mukaan alaikäiset sisarukset eivät välttämättä edes tajua, että heillä olisi oikeus tukeen tai tiedä, mistä sitä voisi saada.

Syömishäiriöliiton läheisten tukipuhelimeen tuli viime vuonna noin sata puhelua. Niistä vain kolme tuli sisaruksilta. Liitto tarjosi keskusteluapua noin 120:lle syömishäiriöön sairastuneen läheiselle. Heistä vain viisi oli sisaruksia.

Suurin osa yhteyttä ottaneista oli täysi-ikäisiä. Myös lähes kaikki Ylelle kokemuksiaan jakaneet sisarukset olivat nyt jo yli 18-vuotiaita.

Osa heistä kertoi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku oli kiinnostunut kuulemaan heidän kokemuksestaan.

Jutun kirjoittaja on mukana 10.–18.11.2026 Yle livenä -kiertueella, jossa hän käsittelee aihetta omakohtaisesti sisaruksen näkökulmasta. Esitys taltioidaan ja esitetään joulukuussa Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa.