Tässä kahdeksan skenaariota, mitä STT:n toiminnan loppumisen jälkeen voi tapahtua

STT:n eilinen ilmoitus uutistoiminnan päättymisestä maaliskuussa on herättänyt keskustelua koko media-alan tulevaisuudesta.

Journalistiliiton puheenjohtaja Marjaana Varmavuori ja Tampereen yliopiston viestintätieteiden dosentti Heikki Hellman arvioivat erilaisia vaihtoehtoja, joilla STT:n toimintaa voitaisiin jatkaa tai perustaa vastaavanlainen toimija.

1. Nykyisen osakeyhtiön pelastaminen

Omistajat eivät ole löytäneet taloudellisesti toimivaa vaihtoehtoa tähänkään mennessä.

Hellmanin mukaan STT:n nykyinen omistusrakenne on ollut ongelmallinen, koska yhdellä osakkaalla on ollut liian suuri määräysvalta. Sanomat on omistanut yhtiöstä noin 75 prosenttia, minkä ansiosta sillä on ollut enemmistö myös hallituksessa.

Varmavuori on samoilla linjoilla ja lähtee siitä, että yhtiömalli on muutettava ja toimintaa uudistettava. Hän muistuttaa, että STT:n kansainväliset uutistoimistoyhteydet ja vuosikymmenten vuosikymmenten aikana hioutuneet tehokkaat toimintatavat ja niiden varaan rakentunut palvelutaso olisivat erittäin vaikeita korvata.

2. Osuuskuntamalli

Suomen markkina-alue ei välttämättä riitä.

Varmavuori pitää osuuskuntamallia yhtenä toimivana vaihtoehtona, jossa omistus ja päätösvalta jakautuisivat tasaisesti. Vastaavia malleja on käytössä muiden maiden uutistoimistoissa.

Hellman on periaatteessa samoilla linjoilla. Esimerkiksi hän mainitsee Saksan DPA:n, jossa osakkaita on valtava määrä, eikä kukaan saa omistaa enempää kuin puolitoista prosenttia.

Hellmanin mukaan pelkkä osuuskuntamuoto ei kuitenkaan välttämättä riitä.

– Siihen tarvitaan jotain siltarahaa, valtion tukea tai muuta vastaavaa. Muuten näin pieni markkina-alue ei kannattele uutistoimistoa.

3. Säätiöpohjainen malli

Pitäisi löytyä tarpeeksi aloituspääomaa.

Varmavuori pitää säätiöpohjaista rakennetta toisena hyvänä vaihtoehtona ja viittaa esimerkiksi yhdysvaltalaisiin säätiörahoitteisiin medioihin. Hän ei ole varma, löytyykö Suomesta riittävää pääomaa, mutta pitää ajatusta tutkimisen arvoisena.

Hellman arvioi säätiölle tarvittavan pääoman kokoluokaksi 50–100 miljoonaa euroa. Toisaalta toiminnan tueksi tarvitaan silti asiakasmaksuja.

4. Yksityinen sijoittaja tai sijoittajaryhmä

Pitäisi löytyä sijoittajat.

Varmavuori nostaa esiin myös Australian esimerkin, jossa yksityiset sijoittajat pelastivat maan uutistoimiston koronan aikaan vuonna 2020, ja valtio tuli myöhemmin mukaan rahoittamaan toimintaa. Suomesta vastaavaa sijoittajaryhmää ei hänen mukaansa ole toistaiseksi löytynyt, mutta keskustelua rahoitusmahdollisuuksista käydään.

Hellman vahvistaa, että vastaava malli on käytössä myös Hollannissa, jossa uutistoimisto on yhden sijoittajan omistuksessa. Hän ei ole kuitenkaan varma, löytyisikö Suomesta vastaavia ”hyväntekijäsijoittajia”, joilla olisi kiinnostusta ja varaa sijoittaa toimintaan.

– Rahoitustarve ei ole kuitenkaan ylitsepääsemättömän suuri, korkeintaan muutamia miljoonia vuodessa. Suomessakin on rikkaita säätiöitä, joilla tällainen summa voisi olla järjestettävissä.

5. Valtio-omisteisuus

Jos valtio maksaisi kaikki STT:n kulut, se olisi riski riippumattomuudelle.

Molemmat asiantuntijat torjuvat suoran valtio-omisteisuuden pääosin riippumattomuusriskien vuoksi.

Hellman muistuttaa kansainvälisistä varoittavista esimerkeistä valtio-omistuksellisista tietotoimistoista. Monissa Itä-Euroopan maissa valtio-omisteiset uutistoimistot ovat seuranneet hallituksen linjaa ja suunta on muuttunut poliittisten muutosten mukana.

– Jopa Ranskan valtio-omisteisen AFP:n puolueettomuutta epäillään ajoittain, vaikka sitä pidetään laajasti laadukkaana ja käytettynä uutistoimistona.

Valtio-omisteisuuden yhteydessä on nostettu esiin myös ajatus Yle-veron kasvattamisesta tai sen osan ohjaamisesta STT:lle.

Varmavuori vastustaa tätä, koska Yle on muutakin kuin sen uutistoiminta ja Ylen rahoitusta on juuri leikattu.

Lisäksi hän on huolissaan journalismin kokonaismäärän vähentymisestä. Tilastokeskuksen mukaan toimittajien määrä Suomessa on laskenut yli 3 000:lla vuoden 2010 jälkeen.

Hellmanista STT:n tarvitsemat muutamat miljoonat ovat Yleen budjettiin verrattuna pieni summa, mutta näiden rahoitusta ei pitäisi sotkea keskenään.

6. Julkisoikeudellinen yhteisö

Vaatii lakimuutoksia.

Varmavuori ja Hellman kuuluvat erilaisista viestinnän asiantuntijoista koostuvaan työryhmään, joka on ehdottanut STT:n muuttamista julkisoikeudelliseksi yhteisöksi. Tällöin sille määriteltäisiin lakiin tehtävät ja riippumattomuuden turvaava hallintorakenne – samaan tapaan kuin Yleisradiolle.

Tässä vaihtoehdossa valtio tukisi STT:n toimintaa jollain tietyllä osuudella.

Se vaatisi lakien muokkaamista ja laatimista, aivan kuten vaihtoehdossa, jossa rahoitusta leikattaisi Yleltä.

Molemmat pitävät tätä mallia varteenotettavimpana vaihtoehtona, jossa riippumattomuus voidaan turvata rakenteellisesti valtio-omisteisuutta paremmin.

7. Alustatalous

Ongelmana alustatalouden heilahtelu.

Yksi idea on, että STT toimisi vain journalismin alustana, ja työn tekisivät freelancerit.

Molemmat asiantuntijat suhtautuvat epäilevästi alustatalousmalliin. Varmavuori ei näe, miten malli sopisi uutistyöhön.

Hellman on yhtä skeptinen ja pitää mallia liian epävakaana.

– Uutistoimistotoiminta on jotain sellaista, jonka pitäisi olla vakaata ja luotettavaa myös sillä lailla, että yleisö siihen luottaa. Minulla on semmoinen olo, että yleisön luottamus alustatalouteen ei ole kovin vankka.

8. Tekoäly

Ei toimi ilman toimittajia.

Tekoälyä tarjotaan nykyään vastauksi kaikkeen. Sekä Varmavuori, että Hellman pitävät tekoälyn roolia merkittävänä, mutta eivät itsenäisenä pelastajana.

He kertovat, että STT:llä on kehitetty tekoälyratkaisuja viimeisen vuoden aikana kiivaasti. Varmavuoren mukaan se tapahtui kuitenkin vähän liian myöhään omistajien päätösten vuoksi.

– Pitää myös muistaa, että tekoäly on osa median tulevaisuutta, mutta sillä on rajansa. Se ei voi korvata ihmistä, hän sanoo.

Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella.

Ladataan lomaketta...