Tampereella on kehitetty ainutlaatuinen naapurustotyön malli, joka yrittää taklata päihdehaittojen ongelmia

Punaisiin Naapurustotyö-takkeihin pukeutuneet työntekijät pysähtyvät juttelemaan Tampereen Tullintorilla liikkuvien ihmisten kanssa. He kohtaavat päihteidenkäyttäjiä, opiskelijoita, yrittäjiä ja ohikulkijoita.

Tarkoituksena ei ole siirtää päihteitä käyttäviä ihmisiä pois näkyviltä, vaan vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja ja luoda yhteyksiä eri ihmisten välille. Samalla halutaan parantaa jokaisen mahdollisuutta käyttää yhteistä kaupunkitilaa.

Tätä varten Tampereella on kehitetty naapurustotyön malli. Vastaavaa ei ole kaupungin mukaan toteutettu muualla Suomessa.

Malli yhdistää pehmeät keinot koviin, kertoo Tampereen riskienhallinta- ja turvallisuusjohtaja Jouni Perttula. Kaupungin lisäksi siinä ovat mukana A-Kilta ja A-klinikkasäätiö.

Taustalla on turvallisuuskyselyistä nouseva kaupunkilaisten huoli päihteiden käytön haittojen lisääntymisestä.

Naapurustotyön työntekijä Tiina Salahub kertoo videolla Tampereen mallista:

Julkinen kaupunkitila painottuu

Malli on tuottanut Tampereen kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Johanna Heinen mukaan rohkaisevia tuloksia: turvattomuutta aiheuttavat kokoontumiset ja häiriökäyttäytyminen ovat vähentyneet.

Silti turvattomuus huolettaa kaupunkilaisia. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi lokakuussa, että tamperelaisnuoria on kehotettu välttämään Tammerinpuistoa viikonloppuisin ja pimeällä.

Heine kertoo, että Tammerinpuisto ei alun perin kuulunut naapurustotyön varsinaiseen alueeseen. Lisääntyneen turvallisuushuolen takia työpari kuitenkin kävi kesän lopulla tutustumassa paikan päällä.

– Parhaillaan kaupungin keskusta-alueen turvallisuustyöryhmä pohtii seuraavia askelia Tammerinpuiston osalta. Yksittäinen työpari ei riitä ratkaisemaan tilannetta yksin.

Vähennetään stigmaa

Naapurustotyössä kohdataan kaikenlaisia ihmisiä, ei vain päihdekäyttäjiä. Työntekijät Tiina Salahub ja Petri Niemelä kertovat, että työ on käytännössä läsnäoloa, kohtaamista ja keskustelua.

– Perusajatuksena on se, että ihmiset saataisiin elämään sulassa sovussa, ehkä ymmärtämään toisiaan ja samalla pitämään huolta ympäristöstä. Maailmalla tämänkaltaisia malleja on jonkin verran toteutettu, Salahub kertoo.

Niemelän mukaan Tullintori valikoitui pilottikohteeksi, koska se oli noussut kaupungin turvallisuuskyselyissä esiin turvattomana ja epäviihtyisänä.

Kesäisin järjestetään viikoittaisia piknik-tapahtumia, joissa tarjotaan kahvia, paistetaan lettuja, pelataan pelejä ja keskustellaan. Isompia tapahtumia järjestetään Tullin Talkoot -nimellä.

Vaikka naapurustotyö ei lupaa ihmeitä, pienet teot alkavat Salahubin mukaan kantaa hedelmää.

– Kyselyissä on näkynyt positiivisia muutoksia turvallisuuden tunteen kokemisessa. Kauppiaat ovat alkaneet jutella päihteitä käyttävien ihmisten kanssa ja kysyä kuulumisia. Se rakentaa yhteisöllisyyttä.

Tärkeä viesti Salahubin mukaan on sekin, että myös päihteitä käyttävät ihmiset kokevat turvattomuutta – jopa enemmän kuin muut.

– Heillä on suurempi riski joutua väkivallan uhriksi. Naapurustotyö pyrkii vähentämään stigmaa ja muistuttamaan, että kaikilla on oikeus viettää aikaa julkisissa tiloissa ilman pelkoa.

Käyttäjäyhteisön Evelina ja Arkos kertovat videolla, millä tavalla päihteiden käyttäjiin suhtaudutaan ja mistä kanssakäymisen vaikeudet voivat johtua.

Tullintorin kauppakeskuspäällikkö Paulariina Liuhtonen sanoo, että naapurustohanke on tuonut heille paljon positiivista ja ennen kaikkea rauhaa.

– Yrittäjillä on hyvä olla, toisaalta asiakkaat kokevat, että heidän turvallisuuden kokemustaan arvostetaan. Tullintorille voi tulla juuri sellaisena kuin on, yhteistyöllä tuemme tätä ajatusmaailmaa.

Tampereen malli kiinnostaa myös muualla

Tampereen kehittämä malli kiinnostaa Jouni Perttulan mukaan myös muualla Suomessa.

– Esimerkiksi Helsingissä naapurustotyötä on tehty päihdehaittojen vähentämiseksi, mutta ei samassa muodossa kuin Tampereella.

Perttulan mukaan tavoitteena on luoda yhteyksiä päihteidenkäyttäjien, asukkaiden ja yritysten välille sekä vähentää päihdekäytön lieveilmiöitä.

Perttulan mukaan malliin päädyttiin muun muassa sen takia, ettei vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla ei ole toimivaltaa yleisillä alueilla. Heillä ei myöskään ole ammattitaitoa kohdata päihdeongelmaisia.

– Päihdealan ammattilaisten kautta saavutetaan inhimillisempi lähestymistapa.

Keskeistä kaupunkiturvallisuudessa on Perttulan mukaan monen toimijan yhteistyö: poliisi, hyvinvointialueen päihde- ja mielenterveyspalvelut, nuorisopalvelut ja järjestöjen jalkautuva työ.

Yksittäisellä keinolla on vaikea saada tuloksia, mutta kun kaikki toimivat omassa roolissaan, syntyy vaikuttavuutta.