Shadyn ja Hananin perhe pakeni Gazasta – työ jatkuu etänä Tampereelta

Kun Shady ja Hanan Shurrab aloittivat matkansa Suomeen kolmen lapsensa kanssa kesäkuussa 2025, valtaosa perheen omaisuudesta jäi Gazaan.

Rajan yli ei saanut viedä henkilökohtaisia papereita, kannettavia tietokoneita, vaatteita tai lämmintä ruokaa. Perheellä oli mukanaan vain yksi puhelin sekä vaatteet, jotka he olivat pukeneet päälleen aamuyön tunteina.

Reitti kulki perheen tilapäismajoituksesta Deir al-Balahinista Unicefin toimistoon, Abu Salimin rajanylityspaikalle ja sieltä Israelin miehittämälle alueelle.

Hanan Alakloub Shurrab kertoo muistavansa elävästi hetken, jolloin Suomen suurlähetystön työntekijät Tel Avivissa tarjosivat perheelle hedelmiä, keksejä ja mehua.

– Mistään ei näyttänyt olevan pulaa. Sähkö toimi ilman katkoksia ja leivän päälle riitti hummusta.

Rajumpi shokki iski Jordaniassa, missä elämä näytti päällisin puolin samalta kuin Gazassa ennen lokakuuta 2023, jolloin Hamas hyökkäsi Israeliin ja Israel aloitti sotatoimensa Gazassa.

Ammanin kaduilla kävi iloinen puheensorina ja ravintolat olivat täynnä ihmisiä.

– Sodan keskellä ei ehdi ajatella muuta kuin eloonjäämistä. Nyt meille konkretisoitui, että elämä Gazan ulkopuolella oli jatkunut täysin normaalina, Hanan kertoo.

Työ Gazassa jatkuu ruudun välityksellä

Asuessaan Gazassa Shady työskenteli Lääkärit Ilman Rajoja -järjestössä hätäavun koordinaatiotukena. Hanan oli Palestiinan yliopiston media- ja viestintätiedekunnan dekaani.

Suomeen perhe päätyi Scholars at Risk -verkoston järjestettyä Hananille työpaikan vierailevana tutkijana Tampereen yliopistossa. Työn ohella hän opettaa palestiinalaisia opiskelijoita Zoomin välityksellä.

Myös Shadyn työ Lääkärit Ilman Rajoja -järjestössä on jatkunut etänä Suomesta käsin. Hän seuraa tarkasti Gazan tilannetta, osallistuu kokouksiin sekä tukee järjestön henkilöstöä kentällä.

– Tällaista työtä on vaikeaa tehdä ruudun takaa, mutta ainakin heillä on joku, joka kuuntelee ilman keskeytyksiä.

Työn jatkaminen Suomesta käsin on tapa olla hyödyksi gazalaisille sekä käsitellä syyllisyyden tunnetta, joka on kalvanut pariskuntaa Gazasta lähdön jälkeen.

– Suuri osa lähipiiristämme on edelleen siellä. Heillä ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta lähteä. Itse asiassa monikaan ei halua lähteä, sillä Gaza on heidän kotinsa. Mutta ajattelemme lastemme vuoksi, että meillä ei ollut vaihtoehtoja.

Arkea miehityksen alla

Hanan painottaa, että gazalaisten arki ei ole koskaan ollut täysin tavallista.

Israelilaismiehittäjien saarrot, sähkökatkot ja liikkumisrajoitukset ovat leimanneet elämää sukupolvesta toiseen, ja gazalaisia on pommitettu vuosien varrella toistuvasti – myös ennen lokakuussa 2023 alkanutta sotaa.

– Arkemme ei ollut pelkkää pakoilua tai tappamista, mutta sellaista tapahtui toisinaan. Meidän ei ole annettu unohtaa, että elämme miehityksen alaisina.

Mielenterveystyötä keskellä sotaa

Sodan alettua Gazan yliopistot suljettiin ja Hanan menetti yhteyden moniin kollegoihinsa ja opiskelijoihinsa. Yhdestä koulusta kuoli hänen mukaansa noin 40 opiskelijaa.

– Emme tiedä, mitä kaikille opettajille ja opiskelijoille tapahtui. Menetimme heistä niin monta.

Shurrabit joutuivat sodan aikana evakkoon useamman kerran – ensin Khan Yunisiin, sitten Rafahiin ja lopulta Deir al-Balahiin.

Hanan teki evakossa ollessaan vapaaehtoistyötä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön terveyskeskuksessa Rafahissa.

Hän veti vertaistukiryhmiä naisille, jotka olivat menettäneet lapsensa ja lapsille, jotka olivat menettäneet vanhempansa.

– Äideille tarkoitetuissa istunnoissa annettiin tilaa puhua surusta ja jakaa muistoja. Ketään ei painostettu avautumaan, mutta vanhemmat tiesivät, että heille oli olemassa tällainen tila.

Toukokuussa 2025 Rafahin kaupunki tuhoutui käytännössä kokonaan Israelin maaoperaatiossa. Evakuointimääräykset pakottivat perheen siirtymään, ja Hanan jatkoi työtään Deir al-Balahin terveyskeskuksessa.

Hän kohtasi ihmisiä, jotka kokivat syvää ahdistusta, pelkoa, unihäiriöitä, painajaisia ja keskittymisvaikeuksia.

Lapsille tärkeintä oli tunne siitä, että heitä kuunneltiin ja tuettiin.

– Siihen mennessä 1,5 miljoonaa ihmistä oli siirtynyt asumaan telttoihin. Jo se, että lapsi pääsi käymään tavallisessa vessassa, saattoi olla hänelle suuri helpotus.

– Oli raskasta antaa psykologista tukea, kun elin itse samoissa olosuhteissa. Monta kertaa itkin istunnon jälkeen, ja sitten pitikin aloittaa seuraava. Tanssin ja piirsin lasten kanssa, kerroin tarinoita ja olin heille läsnä.

Viimeinen niitti

Israelin ja Hamasin välinen hauras tulitauko katkesi maaliskuussa 2025. Israel sulki Gazan rajat kokonaan, ja pian näläntunteesta tuli päivittäinen seuralainen.

Pariskunta jakoi leipää lastensa kesken ja väitti syöneensä jo osansa, vaikka oikeasti suuri osa meni lapsille.

– Varastoimamme elintarvikkeet ehtyivät parissa kuukaudessa. Kun leipään käyttämämme jauhot loppuivat, siirryimme syömään riisiä. Lopulta ei ollut enää mitään, Hanan kertoo.

– Tuntui täysin epäinhimilliseltä selittää nelivuotiaalle, että tikkareihin olisi kyllä rahaa, mutta kauppojen hyllyt ovat tyhjillään. Vanhempi poikamme alkoi kärsiä aliravitsemuksesta.

Se oli Hanan Shurrabille viimeinen niitti.

Uusi alku Pirkanmaalla

Tänä syksynä Shurrabit juhlistivat ensimmäistä vuosipäiväänsä Tampereella.

– Rutiinien luominen tehnyt lapsille hyvää. He ovat saaneet ystäviä ja oppineet suomea. Lumi on ollut heille riemastuttava tuttavuus, Hanan sanoo.

Kaiken uuden keskellä Gaza on yhä jatkuvasti läsnä arjessa ja ajatuksissa.

– Lapset kyselevät, milloin perhe palaa kotiin, vaikka he tietävät, että kotia ei enää ole.

– Lapset vertailevat suomalaisen kaupan suklaita ja mehuja kotikauppojen tuotteisiin ja miettivät, miten ystävät Gazassa reagoisivat saadessaan samanlaisia herkkuja, Shady kertoo.

Hanan uskoo, että Gazan kokemukset ovat tehneet hänen lapsissaan vastuullisempia. Tytär suunnittelee hakeutuvansa vapaaehtoistöihin Suomessa.

Vaikka suomalaisen ja gazalaisen kulttuurin välillä on paljon eroja, vanhemmat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä sisun ja arabiankielisen sumud-sanan välillä. ”Sumud” tarkoittaa periksiantamattomuutta – silloinkin, kun toivoa tai voimavaroja ei ole.

Sumud kannatteli perhettä Gazassa ja sisu Suomessa. He uskovat, että jonakin päivänä Gaza rakennetaan vielä uudelleen.

– Meillä ei ole tietoa siitä, milloin voimme palata – tai onko mitään, mihin palata – mutta emme halua luopua toivosta.

Yle järjestää yhdessä Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön kanssa lauantaina Ilta, joka auttaa -tapahtuman. Suoran lähetyksen aikana kerätään varoja järjestön työhön kriisialueilla. Tapahtuma esitetään Yle Areenassa, Yle TV1:llä ja Yle Radio Suomessa lauantaina 7.11.2026. Mukana on Suomen huippuartisteja ja valaisevia asiantuntijahaastatteluita.