Seksuaalirikokset | Poliisi ei ehdi tutkia kaikkia raiskauksia – Poliisi­ylijohtaja ei hyväksy selitystä

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki sanoo, että Itä-Uudenmaan poliisilaitos ei voi jättää raiskausepäilyjä tutkimatta.

“En voi hyväksyä sitä, että nostetaan kädet pystyyn, jos on raiskausepäily.”

HS kertoi torstaina, että Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella ehditään ottaa tutkintaan vain erityisen törkeät tai kiireelliset raiskausepäilyt, kuten sellaiset, joissa epäilty on vangittu.

Tavanomaisia raiskauksia ei ehditä tutkia. Jos jotain alkutoimia ehditäänkin tehdä, sen jälkeen tutkinnat saattavat seistä vuosia.

HS:n haastattelema Niina oli tehnyt rikosilmoituksen väkivaltaisesta raiskauksesta, mutta poliisilla kesti 20 kuukautta aloittaa tutkinta. Rikostutkintakin alkoi vasta, kun eduskunnan oikeusasiamies vaati selvitystä sen kestosta.

Koskimäki sanoo, että tutkintaa täytyy tietenkin priorisoida, mutta jokaisessa raiskausepäilyssä on tehtävä viivytyksettä kiireellisyysarvio sekä vähintään ensimmäiset tutkintatoimet.

Se tarkoittaa esimerkiksi epäillyn rikoksen uhrin kuulustelua tai sellaisen näytön hankkimista, joka katoaa ajan myötä. Näillä alkutoimilla on tarkoitus turvata rikostutkinnan onnistuminen sitten, kun asiaa ehditään tutkia.

Itä-Uudellamaalla aikuisten seksuaalirikostutkinta on kriisissä. Tämä kävi ilmi, kun HS selvitti Niinan tapausta.

Eduskunnan oikeusasiamies oli vaatinut Niinan tapausta hoitaneilta poliiseilta selvitystä siitä, miksi tutkinta oli viivästynyt.

Selvityksen antoi kolme aikuisten seksuaalirikoksia tutkivan ryhmän tutkinnanjohtajaa sekä yksi ryhmänjohtaja. Lisäksi asiasta lausui myös laitoksen johto.

Selvityksissä viitattiin toistuvasti siihen, että vain hyvin kiireelliset tai erityisen törkeät ja laajat rikosepäilyt voidaan tällä hetkellä ottaa tutkintaan. Kukaan ei kutsunut Niinan tapausta yksittäistapaukseksi tai epähuomiossa unohtuneeksi jutuksi, vaan kertoivat sen kuvaavan laajemmin seksuaalirikostutkinnan tilaa.

Ryhmänjohtaja kirjoitti, että ”viiveen pituus heijastaa suoraan sitä poikkeuksellista työmäärää, jonka alla seksuaalirikosten tutkintaryhmä toimii”.

Miten tämä on mahdollista?

Poliisiylijohtaja Koskimäki toimi itse Itä-Uudenmaan poliisipäällikkönä vuosina 2020-2024. Myös tuolta ajalta on tullut esiin vakavia seksuaalirikosepäilyjä, joiden esitutkinta seisoi vuosia.

Koskimäki kertoo ymmärtävänsä, miten haastava tilanne alueella on. Itä-Uudellamaalla tapahtuu paljon rikoksia, myös vakavia sellaisia, ja laitos on ollut vuosia Suomen ruuhkautunein.

“Onhan se tosiasia, että työmäärä on erittäin iso.”

Rikosjuttujen määrä on kasvanut jatkuvasti. Koskimäen aloittaessa rikosilmoituksia tuli vuodessa 45 000. Viime vuonna luku ylitti jo 60 000:n ilmoituksen rajapyykin.

Kuormitus on ajanut monia kokeneita poliiseja pois, mikä on pahentanut tilannetta.

Koskimäki nostaa esiin yhtenä Itä-Uudenmaan erityispiirteenä, että alueella asuu paljon maahanmuuttajia, jotka ylikorostuvat seksuaalirikosten tekijöinä. Heidän tavoittamisensa on hankalaa ja rikostutkinnassa tarvitaan usein tulkkia, Koskimäki sanoo.

Hän kertoo pitävänsä tärkeänä, että vakavista seksuaalirikoksista tuomittuja maahanmuuttajia saadaan poistettua maasta.

Poliisiylijohtajalla on myös toiveita lakimuutoksista, jotka auttaisivat poliisia kaikkialla. Tärkein näistä on niin sanotusta esitutkintapakosta luopuminen.

Poliisilla tulisi olla kahden kaistan menettely, Koskimäki sanoo, jonka avulla ”tutkintataakkaa voitaisiin keventää ja siten keskittyä vakavien asioiden kuten seksuaalirikosten tutkintaan”.

Lain mukaan poliisin on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta pakko aloittaa rikostutkinta, kun on syytä epäillä rikosta.

Koskimäen mukaan se tarkoittaa, että tällä hetkellä poliisi joutuu käyttämään paljon aikaa ja vaivaa myös sellaisten juttujen tutkimiseen, joista kaikki tietävät, että juttu ei tule esimerkiksi näytön puutteen vuoksi etenemään. Tätä tapahtuu etenkin omaisuusrikoksissa, kuten varkauksissa.

”Meillä pitäisi olla enemmän harkintavaltaa miettiä syyttäjän kanssa, millaisia asioita kannattaa lähteä viemään rikosprosessiin. Nyt joudutaan niin sanotusti lainkirjaimen toteuttamiseksi tutkimaan kaikki.”

Lain mukaan poliisin on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta pakko aloittaa rikostutkinta, kun on syytä epäillä rikosta. Kuva: Antti Hämäläinen

Onko Poliisihallitus itse tehnyt riittävästi?

Koskimäki vastaa, että toimenpiteitä rikostutkinnan tilanteen parantamiseksi on tehty jatkuvasti. Kaikki niistä eivät näy ulos, mutta ovat silti tärkeitä. Loppuvuonna poliisi ottaa esimerkiksi käyttöön tietojärjestelmän, joka helpottaa rikosjuttujen priorisointia.

Poliisilla on myös tavoitteena, että jatkossa jokaisen rikosasian kohtalo päätetään 30 vuorokauden sisällä. Juttu joko tutkitaan tai tutkinta lopetetaan.

Lisäksi henkilöstön osaamista lisätään. Ensi vuoden alusta jokainen poliisiammattikorkeakoulusta valmistunut toteuttaa pakollisen vuoden mittaisen tehtäväkierron rikostutkinnassa.

Entä ne resurssit?

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on pyytänyt Poliisihallitukselta lisää käsipareja ja rahaa jo pitkään. Aina toiveisiin ei ole vastattu myöntävästi. Esimerkiksi vuonna 2019 laitos pyysi saada 20 uutta virkaa, mutta Poliisihallitus myönsi neljä.

Koskimäki sanoo suoraan, että Itä-Uusimaata on kohdeltu aiemmin epäreilusti: ”Jaot ovat olleet epikset, se on ihan selvä.”

Poliisilla on nyt käytössään uusi malli resurssien jakamiseen. Siinä rikosasioilla ja hälytystehtävillä on isompi painoarvo, mikä hyödyttää Itä-Uuttamaatta. Poliisihallitus on antanut laitokselle joka vuosi usean vuoden ajan 20 henkilötyövuotta lisää. Vuosina 2023–2027 uusia virkoja on tullut noin sata.

Silti laitoksella vedotaan resurssipulaan. Koskimäki sanoo, että se on ”tyypillinen vuosikymmenten selitys, mutta tilannetta on tarkasteltava laajemmin”. Se tarkoittaa toimintatapoja, osaamista, johtamista, tietojärjestelmiä.

Sitä Koskimäki ei kyseenalaista, että käsipareille olisi aina tarve. Mutta kun niitä tulee, kyse on myös siitä, ohjataanko ne oikeisiin paikkoihin. Jokaisen poliisilaitoksen johto päättää omalta osaltaan, miten resurssit jaetaan rikostutkinnan, valvonnan ja hälytystehtävien välillä.

"Ja nyt kuitenkin pitää muistaa, että Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle on noin sata uutta htv-virkaa annettu, niin ei se ihan vähäpätöistä ole.”

Htv-virka tarkoittaa julkisella sektorilla olevaa virkaa, jonka resursointi on määritelty henkilötyövuosina.

Koskimäki suhtautuu skeptisesti siihen, että Poliisihallitus myöntäisi laitokselle lisää rahaa ja poliiseja jo luvatun päälle.

”Kyllä sitä resurssia siellä myös on. Poliisihenkilöitä on Itä-Uudellamaalla reippaasti yli 700. Se on iso resurssi, ei siinä voi nostaa käsiä pystyyn.”

Koskimäki sanoo, että poliisiyksiköiden on voitava käyttää resurssejaan joustavasti ja tukea toisiaan tilanteen vaatiessa. Näin on ollut kenttätoiminnassa jo pitkään, mutta sama käytäntö tulisi Koskimäen mukaan ottaa vahvemmin käyttöön myös rikostutkinnassa.

”Jos raiskausepäilyn tutkinnan aloittaminen venyy kohtuuttoman pitkään, vastuussa olevan poliisiyksikön tulee kääntyä muiden poliisiyksiköiden puoleen. Viime kädessä Poliisihallitus voi ottaa asian ohjattavakseen. Mutta sitä ajattelua emme voi hyväksyä, että jätetään tekemättä vaadittavat toimet vakavissa rikostapauksissa.”

Tänä vuonna Poliisihallitus linjasi, että väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat poliisin prioriteetti, Koskimäki sanoo.

”Kyllä me voimme joka ikiseen raiskausepäilyyn reagoida. Tätä edellytetään kaikilta.”