Sairaanhoito | Syövän hoidon viiveitä voidaan lyhentää ilman lisärahoitusta

Ylen MOT-ohjelma (11.10.) toi jälleen esiin Suomen pitkät viiveet syövän hoidossa. Ongelma ei ole uusi eikä syntynyt sote-uudistuksen myötä. Viiveitä esiintyy hoitoketjun kaikissa vaiheissa potilaan hoitoon hakeutumisesta lähtien.

Mielipidekirjoituksessa (HS 20.10.) todettiin, etteivät erikoissairaanhoidon valtakunnalliset ohjeet anna konkreettisia toimintaohjeita kiireellisiin tilanteisiin. MOT-ohjelmassa puolestaan kysyttiin ministeri Wille Rydmanilta (ps), saadaanko tälle potilasryhmälle lisää rahaa budjettiriihessä.

Mielestäni kumpikaan kysymys ei osu ongelman ytimeen. Sote-uudistuksessa hyvinvointialueille annetaan yksi vuotuinen rahoituskokonaisuus, jolla niiden tulee järjestää palvelunsa mahdollisimman kustannusvaikuttavasti.

Vuodesta 2023 rahoitus on kasvanut 4 000 miljoonaa euroa, ja se vastaa lähes kolmannesta valtion budjetista. Vastuu hoidon ja hoivan järjestämisestä on yksiselitteisesti hyvinvointialueilla.

Katseen tulee siksi kohdistua alueiden johtoon ja operatiivisista ratkaisuista vastaaviin johtajiin. Onkologian vastuualueen tehtävänä on rakentaa toimintamalli, jossa hoidon viiveet minimoidaan. Yhteistyötä tarvitaan perusterveydenhuollon ja esimerkiksi syöpäjärjestöjen kanssa. Suomi on pieni maa, jossa keskeiset toimijat tuntevat toisensa. Tehtävä ei ole mahdoton.

Tähän ei tarvita lisää rahaa. Kun tutkimukset ja hoito käynnistyvät ajoissa, voidaan vähentää raskaan hoidon ja kalliiden levinneisyystutkimusten tarvetta. Syöpälääkkeet voivat maksaa jopa satojatuhansia euroja vuodessa. Aikaisempi hoito säästää kustannuksia ja parantaa potilaan ennustetta.

Henkeä uhkaaviin tilanteisiin on luotava nopeat hoitopolut.

Sama rahoitusvastuun periaate unohtuu toistuvasti. Ylen aamussa (20.10.) kansanedustajat Päivi Räsänen (kd) ja Veronika Honkasalo (vas) kiistelivät hoivaan käytettävissä olevista rahoista. Honkasalo arvosteli hoivaan kohdistuvaa 50 miljoonan euron vähennystä, Räsänen taas muistutti hyvinvointialueiden rahoituksen kasvaneen 4 000 miljoonalla eurolla.

Vuosia jatkunut poliittinen väittely on hämärtänyt sote-rahoituksen perusperiaatetta: valtio antaa alueille kokonaisrahoituksen, jonka käytöstä kustannusvaikuttavasti ne vastaavat. Valtio ei kohdista rahoitusta yksittäisiin budjettimomentteihin. Kun teiden ylläpitorahoitusta vähennetään, valtion ei tarvitse nimetä yksittäisiä teitä, joilta säästetään. Kokonaisvastuu kuuluu alueille, ja näin pitääkin olla.

Kun tulevina vuosina menoja sopeutetaan todellisiin tuloihin, hyvinvointialueet eivät voi vaatia perusrahoituksen lisäksi erillistä lisärahaa jokaiseen yksittäiseen tehtävään. Syövän hoidon viiveitä voidaan lyhentää merkittävästi ilman lisärahoitusta, kun toimintatavat korjataan ja olemassa olevat resurssit otetaan käyttöön potilaan parhaaksi. Olemme olleet asiassa ponnettomia.

Hyvinvointialueilla on hoidon järjestämisessä sekä vapaus että vastuu. Henkeä uhkaaviin tilanteisiin on luotava nopeat hoitopolut ja käytettävä resurssit ennakoivasti. Terveydenhuollossa kiire on usein poikkeus, mutta silloin nopeus on hyve.

• Heikki Pälve
• lääkintöneuvos, Turku

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.