Säästöt | Tuntematon psykologi Sini Rajain­mäki pelkää, että perhe­neuvolat tärvellään

”Herra ministeri,

Kenelle sanoisin, että heidän huolensa on turha:

Pelaamiseen koukkuun jääneelle teinille ja hänen äidilleen?

Neljä vuotta valvoneelle pienten lasten äidille, joka pelkää tarraavansa kiukuttelevaan lapseensa kovakouraisesti?

Pikkukoululaiselle, jota jännittää niin paljon, ettei hän uskalla lähteä kouluun?

Siinä on osa Instagramin Tuntemattoman psykologin julkaisemasta runosta. Nimimerkin takana on Sini Rajainmäki, joskin runon kirjoittaja on hänen kollegansa. Nimimerkillä Rajainmäki kirjoittaa silloin, kun hän ei tee vain työtään perheneuvolassa, vaan tappelee niiden olemassaolon puolesta.

Perheneuvoloiden asemaa laissa ollaan muuttamassa. Siis tavalla, joka Rajainmäen ja hänen kollegojensa mukaan särkee ne.

Koska laki ei kohta enää pakota siihen, psykologien määrästä voidaan karsia ja tehdä heidän työstään lähinnä muiden työntekijöiden neuvomista.

”Onko edes eettistä psykologina tehdä työtään niin, ettei tapaisi sitä lasta lainkaan? Tässä halutaan rikkoa jotain, mikä toimii.”

Pyysimme siksi Rajainmäkeä selittämään, mitä hänen työnsä on käytännössä. Hän haluaa korostaa, että hän ei edusta tässä työnantajaansa vaan puhuu vain yksittäisenä ammattilaisena.

Syitä tulla perheneuvolaan on yhtä paljon kuin perheitäkin. Helsingissä apua voi pyytää Maisan kautta tai soittamalla. Sitä myös yleensä saa, vaikka ajoittain palvelussa on ollut ruuhkaa.

Hyvin tavallinen tulosyy nykyisin on, että lapsella tai sen lisäksi ehkä vanhemmallakin voi olla neuropsykiatrisia oireita, joista varmaan tutuimmat liittyvät adhd:hen tai autismin kirjoon. Ne voivat näkyä lapsen tunnemyrskyinä, vaikka raivokohtauksina koulussa tai kotona koulupäivän jälkeen.

Huoli voi liittyä myös vanhempien tai toisen vanhemman jaksamiseen ja kriiseihin perheessä.

Lähes puolet tulijoista on eroperheitä. Vanhempia huolettaa vaikka, miten lapsi voi riitelyn keskellä. Tai ollaan aivan eri mieltä kasvatuksesta tai huoltajuudesta. Tai rakennetaan uusperhettä.

Sitten on kapinoivia teini-ikäisiä, joiden käytös huolestuttaa. Nuori vaikka varastelee.

Osa tarvitsee perheneuvolan lisäksi muutakin apua, vaikka psykiatrista hoitoa lapselle tai lastensuojelun tukea. Mutta monelle juuri tämä apu sopii. Perheiltä tulee palautetta, että heidät on nähty kokonaisina ihmisinä.

Psykologin erityisosaamista tarvitaan, koska välillä perheneuvolassa tehdään töitä hyvinkin syvien asioiden kanssa. Pitää tajuta lapsen kehitystä, mutta myös vanhempien psyykkistä kuormaa.

Noin esimerkiksi: vanhempi on itse ollut lapsena väkivallan uhri. Kun oma lapsi kasvaa samanikäiseksi, trauma nousee pintaan.

Perheneuvolan asiakkaat voivat olla Helsingissä 0–17-vuotiaita. Lapsen mukana voi tulla vanhempia, sisaruksia, isovanhempia, ketä nyt lapsen lähipiiriin kuuluukaan.

”Ehkä isoin asia täällä on, että täällä ei irroteta lasta perheestään ja lähiympäristöstään. Auttaminen ei lähde diagnoosista tai pilleripurkista kädessä”, Rajainmäki sanoo.

Työstä iso osa on keskustelua, jolla on tavoite. Tai pienten lasten kanssa toimintaa ja leikkimistä.

”Yritämme ensin ymmärtää syyn, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla.”

Sen jälkeen voidaan asettaa tavoitteita, joita kohti voidaan päästä vaikka sillä, että aikuiset oppivat toimimaan lapsen kanssa hiukan eri tavalla kuin ennen tai näkemään lapsensa uudessa valossa.

Joskus työ voi olla vaikka vanhempien välisen parisuhteen hoitamista, joka heijastuu lapseen.

Tai lapsi itse oppii keinoja vaikka säädellä oloaan, kun on yli- tai alikierroksilla. Niin kuin vaikka hengitysharjoitukset tai fyysinen ponnistelu, kuten hyppiminen tai riehuminen, tai vanhemman tyyni kosketus.

”Se tavoite voi olla ulkopuolisesta millimetrin kokoinen. Vaikka se, että kotona on rauhallisempi tunnelma. Sillä voi olla valtava vaikutus lapsen elämään myöhemmin.”

Kasvatus- ja perheneuvonnasta säädetään nykyisin laissa erikseen.

Laki luettelee myös, mitä ammattiryhmiä pitää olla: psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, tarvittaessa yhteys lääkäriin. Osalla työntekijöistä on tämän lisäksi muutakin osaamista, vaikka psykoterapeutin koulutus.

Tulevaisuudessa näin ei olisi, jos Suomen hallituksen lakiesitys toteutuu. Tulossa on uusi lapsiperhepalvelu, jonka osa kasvatus- ja perheneuvonta on esimerkiksi perhetyön ja kotiin vietävän perhekuntoutuksen lisäksi.

Helsinki ja hyvinvointialueet saavat periaatteessa itse linjata, miten ne palvelun käytännössä järjestävät. Esimerkiksi Helsingin budjettineuvotteluissa poliittiset ryhmät ovat juuri linjanneet, että Helsinki ei ainakaan vielä ensi vuonna karsi perheneuvoloista.

Käytännössä kaikkien hyvinvointialueiden pitäisi samaan aikaan säästää. Lakiesityksen vastustajat arvelevat siksi, että oikeasti perheet monella alueella saavat vähemmän apua kuin ennen.

Hallituksen esityksessä sanotaan ihan suoraankin, että psykologien työpanosta tarvittaisiin 40 prosenttia vähemmän, koska heidän roolinsa muuttuisi konsultoivaksi. He siis neuvoisivat muita ammattilaisia mutteivät enää tekisi yhtä paljon töitä perheiden kanssa suoraan. Näin säästettäisiin reilut kymmenen miljoonaa..

”Meidän työtämme on vuorovaikutus. Ei sellaista voi tehdä niin, että ei tapaa ja opi tuntemaan perhettä”, Rajainmäki sanoo.

Hänestä lapsen asuinpaikka ei saisi määrätä sitä, miten hän saa apua. Rajainmäki ja hänen kollegansa eri puolilta Suomea ovat juuri julkaisseet kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan säilyttämään perheneuvolat lakisääteisenä palveluna.

Rajainmäki sanoo, että jos perheneuvolat heikentyvät, tästä myöhemmin syntyvät kustannukset voivat tulla kalliiksi sekä euroina että inhimillisesti.

Jos perhe ei saa ajoissa tukea, se voi näkyä pitkällä aikavälillä sekä lapsen että vanhempien elämässä. Se voi tarkoittaa vaikka poissaoloja koulusta ja työstä, lisää tarvetta lastensuojelulle tai psykiatriselle hoidolle tai lisää huoltajuusriitoja käräjäoikeuksien ratkaistavaksi.

”Meitä pelottaa, keiden ongelmat jäävät kokonaan bongaamatta tulevaisuudessa. Ja millaisen viestin perheille tästä säästäminen alkaa maassa, jossa syntyvyydestä on muutenkin suuri huoli.”