Pitkän partion loppu: suomalaisten rauhanturvaajien urakka päättyy vuosikymmenien jälkeen

DEIR-KIFAN TUKIKOHTA, LIBANON Libanonissa pienellä kukkulalla on pala Suomea. Suomi-talon vieressä on sauna ja suomalaisten panssariajoneuvojen parkin takaa löytyy kuntosali ”Ghetto Gym Finland”.

Seinälle on maalattu kuvia susista. Susi on suomalaisten rauhanturvaajien symboli.

Toisella seinällä roikkuu kaksi hihatonta paitaa. Toisen voittaa jokainen, joka nostaa yli 500 kilon sarjan: maastaveto, kyykky, penkkipunnerrus.

Toiseen paitaan saa nimensä, jos on juossut yli viisisataa kierrosta niin kutsuttua Ring Roadia, tukikohdan kiertävää lenkkiä.

– Urheilu on ehkä paras tapa irtautua arjesta täällä tukikohdassa, selittää tiedotusupseeri Vili Riuttanen.

– Toinen hyvä tapa on pleikan pelaaminen Suomi-talossa, hän lisää.

Rauhanturvaajien kuntosali eli ”Ghetto gym” tukikohdassa.

Sali on tärkeimpiä vapaa-ajanviettopaikkoja.

Naisille ja miehille on saunavuorot päivittäin.

Tikkataulussa näkyvät käytön jäljet.

Suomalaiset tukikohdassa ranskalaisten kanssa

Etelä-Libanonissa palvelee noin 180 suomalaista YK:n Unifil-operaatiossa. Suurin osa heistä on UNP9-1-tukikohdassa suomalaisessa jääkärikomppaniassa. Se vastaa operatiivisista tehtävistä, kuten partioinnista.

Suomalaisten lisäksi tukikohdassa majailee noin 800 ranskalaista rauhanturvaajaa. He ovat pääosin ammattisotilaita. Suomalaisista valtaosa on reserviläisiä.

Suomalaiset ovat palvelleet vuodesta 1982 Etelä-Libanonin ruutitynnyrissä. Se on ollut tärkeä kokemus yli 17 000 suomalaiselle.

YK:n turvallisuusneuvosto on päättänyt, että Unifil-operaation mandaatti päättyy tämän vuoden lopussa. Ensi vuonna puretaan kansainvälinen operaatio, jossa palvelee yli 7 500 rauhanturvaajaa.

Suomalaiset valmistautuvat lähtöön tukikohdasta.

Partiointi on rauhanturvaajien päätehtävä.

Partiossa tarkkaillaan tienvarsipommeja ja lippuja

Sotilasajoneuvojen luona käy kuhina. Suomalaiset jääkärit ovat lähtemässä partioon ranskalaisen ryhmän kanssa. Ajoneuvot, radiot ja aseet on tarkastettava, lisäksi on käytävä läpi reitti ja tehtävä.

Viisi panssaroitua maastoautoa ja kaksi konekiväärein varustettua Pasia nytkähtävät liikkeelle. Radio särähtää tasaiseen tahtiin, kun ajoneuvot pitävät yhteyttä.

Kaikkea pidetään silmällä.

Yhteen risteykseen on ilmaantunut uusia äärijärjestö Hizbollahin lippuja tai, kuten radiossa sanotaan, Hessun lippuja.

Santeri Kemppainen, 21, tarkkailee mahdollisia tienvarsipommeja. Hän palvelee jääkäriryhmän eod-tiedustelijana.

– On mielenkiintoista päästä näkemään tällainen paikka, johon ei muuten millään pääsisi. Tämä on todella tärkeää työtä, Kemppainen summaa.

Ääriliike Hizbollahin lippuja ja marttyyrien kuvia näkyy Etelä-Libanonissa.

Suomalaiset rauhanturvaajat käyttävät kotimaisia sotilasajoneuvoja.

Henkilökohtainen taisteluvarustus kulkee mukana partiossa.

Teiden raivaaminen on osa rauhanturvaajien työtä.

Israelin ilmaiskut ovat tuhonneet lukemattomia taloja alueella. Lähimmät ovat vain muutaman sadan metrin päässä suomalaisten tukikohdasta.

Niitä on vielä paljon enemmän Israelin miehittämällä alueella, suomalaiset kertovat. Niin kutsutun keltaisen linjan sisällä Israel on jyrännyt kokonaisia kyliä maan tasalle.

Katso grafiikasta keltaisen linjan sijainti Etelä-Libanonissa:

Partiossa kaikki ovat keskittyneitä, silti ympäristön tarkkailua rytmittää leikkimielinen kuittailu.

– Ette uskoisi, jos sanoisin, että hän hävisi 11-1 änärissä, etupenkiltä sanotaan. Änäri on Playstationin NHL-jääkiekkopeli.

– Keskiarvoni on sinua parempi, kuitataan nopeasti vierestä ohjaajan penkiltä.

Katso, minne suomalaiset menivät suojaan Israelin ja ääriliike Hizbollahin iskuja:

Rauhanturvaajien tehtäviin kuuluvat operaatioalueen valvominen sekä paikallisten ja Libanonin asevoimien tukeminen. Kun Unifil-operaatio päättyy, on Libanonin asevoimien määrä ottaa vastuu alueen turvallisuudesta.

Tärkeäksi tehtäväksi on muodostunut teiden avaaminen, jotta Unifil-sotilaat ja paikalliset voivat liikkua alueella. Israel on tuhonnut teitä ja siltoja Etelä-Libanonissa viime keväänä alkaneessa sodassa.

Alueella toimivan ääriliikkeen, Hizbollahin riisuminen aseista ei ole osa rauhanturvaajien mandaattia. Se on Libanonin valtiovallan ja asevoimien käsissä.

Sadat tuhannet pakenivat Israelin iskuja

Viimeisin sota Libanonissa alkoi pian Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksen jälkeen helmikuussa. Ääriliike Hizbollah tulitti Israelia kostona Iranin johtajan ajatolla Khamenein tappamisesta.

Sodassa Israel miehitti laajoja alueita Etelä-Libanonista. Sadat tuhannet pakolaiset joutuivat jättämään kotinsa Israelin miehityksen takia, eivätkä he ole päässeet palaamaan.

Hizbollah on valtio valtiossa Libanonissa. Sellaiseksi äärijärjestö on kasvanut Iranin tuella. Libanonissa pelätään tuhoisaa sisällissotaa, jos Hizbollah yritettäisiin riisua aseista pakolla.

Jääkäriryhmän eod-tiedustelija Santeri Kemppainen.

Suomen kriisinhallintajoukon komentaja, everstiluutnantti Mika Jääskeläinen.

Korpraali Otto Gardemeister puhdistaa aseita Deir Kifan tukikohdassa.

Suomen Unifil-kriisinhallintajoukkojen tiedotusupseeri, luutnantti Vili Riuttanen.

Iskuja vain parisataa metriä tukikohdasta

Kevät oli yksi Unifilin historian rankimmista. Israelin ilmaiskut osuivat usein lähelle suomalaisten tukikohtaa.

– Yöaikaan tuntui, että kellontarkkuudella tultiin pommisuojaan. Puolenyön ja yhden välillä. Sen jälkeen kolmen ja neljän sekä viiden ja kuuden välillä. Pidemmän päälle se alkoi tuntumaan, sanoo tiedotusupseeri Vili Riuttanen.

Leirissä on useita tukevasti rakennettuja pommisuojia.

Suomen kriisinhallintajoukon komentaja, everstiluutnantti Mika Jääskeläisen mukaan sodasta selvittiin ilman henkilövahinkoja, mutta se oli henkisesti kuormittavaa. Sotilaat ovat hänen mukaansa silti palautuneet hyvin.

Komentaja Jääskeläinen hiljenee tukikohdan muistomerkillä. Vuosina 1982-2001 yksitoista suomalaista kuoli Unifil-tehtävissä.

Katso videolta, kun komentaja avaa muistopaikan merkitystä:

”Operaatio ollut tärkeä”

Komentaja Mika Jääskeläinen sanoo, että Unifil-operaatio on ollut tärkeä. Se on lisännyt alueen turvallisuutta.

– Kylien johtajat ovat kertoneet minulle, että asukkaat kokevat turvallisuuden tunnetta silloin, kun me olemme alueella. Se lisää tunnetta siitä, että täällä uskaltaa edelleen asua.

Ulkopoliittisen instituutin johtavan asiantuntijan Olli Ruohomäen mukaan ei ole yksiselitteistä, onko Unifil onnistunut tehtävässään.

Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.

Israelin mielestä operaatio on ollut suuri epäonnistuminen, koska Unifil ei ole estänyt Hizbollahin aseistautumista. Se ei kuitenkaan ole ollut operaation tehtävä.

Libanonin viranomaisten suhtautuminen on myönteisempi. Rauhanturvaajat ovat tukeneet Libanonin asevoimia ja ylläpitäneet vakautta poikkeuksellisen vaikeassa toimintaympäristössä.

– Kansainvälisessä yhteisössä näkemykset operaation onnistumisesta sijoittuvat näiden väliin, Ruohomäki sanoo.

Rauhanturvaajat raportoivat kaiken, mitä alueella tapahtuu. On suuri pelko, mitä tapahtuu, kun Israel ja äärijärjestö voivat sotia pimennossa ilman tarkkailijoita.

Puolustusvoimille ja Suomelle ollut tärkeä

Suomen joukkojen komentajan Mika Jääskeläisen mukaan operaatio on ollut puolustusvoimille tärkeä. Missään muualla suomalaisjoukot eivät toimi kokonaisena komppaniana.

Ruohomäen mielestä Unifil on ollut myös diplomaattisesti tärkeä Suomelle. Se on viestinyt vahvaa sitoutumista maailmanjärjestöön.

Israel ja Yhdysvallat kaatoivat Unifilin

Unifilin lakkauttamista ajoivat Israel ja Yhdysvallat. YK:n pääsihteeri on tehnyt ehdotuksen pienemmästä operaatiosta Unifilin korvaajaksi, mutta sen ei uskota etenevän Yhdysvaltojen vastustuksen takia.

EU on perustamassa omaa operaatiotaan Libanoniin, mutta se ei korvaa YK:n operaatiota. Se keskittyy Libanonin asevoimien ja rajaviranomaisten tukemiseen.

Asiantuntijoiden mielipiteet jakautuvat Unifilin onnistumisesta, mutta nuorille sotilaille operaatio on antanut paljon. Uusi ympäristö ja tehtävät kasvattavat. On tavallista, että komennuksille hakeudutaan uudestaan.

Päivärahat nostavat palkat suomalaista keskivertoa ylemmäs, mutta rikastumaan rauhanturvaajana ei pääse. Säästöjä silti kertyy, koska kulut leirissä ovat pienet.

– Käytän säästöni omakotitalon alkupääomaksi, sanoo taisteluajoneuvoa ohjaava Ville Junnilainen.

Rynnäkkökivääriään huoltava sotilas on jo toisella komennuksellaan.

– Tuntuuhan se ikävältä, kun operaatioita loppuu. Suomalaiset eivät pääse hakemaan kokemusta ja oppia ulkomaan operaatioista. Toivottavasti tilalle tulee uusia operaatioita, pohtii Otto Gardemeister.

Yle kävi suomalaisten rauhanturvaajien tukikohdassa lokakuun alussa.