”Paras suomen kielen oppimiskokemus ikinä” – kielitietoinen kuoro opettaa suomea laulamalla

– Mikä se nei siellä alussa on, kysyy S2-opettaja Heidi Saaristo kuorolaisilta Espoon työväenopiston musiikkiluokassa.

He ovat juuri laulaneet Jenni Vartiaisen hittibiisiä Ihmisten edessä.

Kuorolaisilla on jopa parikymmentä eri äidinkieltä. Osa puhuu suomea jo sujuvasti ja osa vasta harjoittelee.

Laulettu laulu alkaa näin: Kadut täyttyy ihmisistä/ Ne ei tiedä meistä mitään.

Puhutussa suomessa ne ei sulautuu yhteen ja se kuulostaa siltä kuin sanottaisiin nei, Saaristo selittää oppilaille.

Monella suomea vieraana kielenä opiskelevalla on korkea kynnys käyttää kieltä arjessa.

Puhekieli on erilaista kuin kirjakieli, eikä tilannetta helpota se, että suomalaiset vaihtavat helposti englantiin, sanoo kuoroa johtava musiikinopettaja Johanna Lehtinen-Schnabel.

Opi suomea laulaen -kuorossa suomen puhumista ja ääntämistä pääsee oikeasti harjoittelemaan yhtä aikaa musiikin tekemisen kanssa.

Lehtinen-Schnabel on tutkinut ja kehittänyt yhdessä S2-opettajien ja opiskelijoiden kanssa kielitietoisen kuoron eli menetelmän, jossa kuorossa opetellaan sekä laulamista että kieltä.

Kynnys käyttää suomea laskee

Laulu ja kieliopinnot tukevat toisiaan monella tavalla. Esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien pituutta voi opetella musiikin rytmien avulla.

Melodia auttaa muistamaan sanoja ja musiikissa luonnostaan oleva toisto kielen rakenteita, Heidi Saaristo sanoo.

Vaikeiden sanojen ääntämistä voi harjoitella laulamalla. Kuorolaulu opettaa myös toisten kuuntelemista, ja yhdessä laulaminen ja ääneen puhuminen madaltavat kynnystä käyttää suomen kieltä, sanoo Johanna Lehtinen-Schnabel.

Yhdessä laulaminen tuo kieliopintoihin iloa ja käsitys omasta identiteetistä suomen kielen käyttäjänä muuttuu positiivisemmaksi.

– Kielen käyttäminen onkin mahdollista, ja se ”niin kovin vaikea” tai jopa ”mahdoton” alkaa tuntuakin hyvin mahdolliselta, hän sanoo.

Tärkeä osa harjoituksia on improvisointi. Ääntä ja kehoa avataan opiskelijoiden ehdottamien vaikeiden tai kiinnostavien sanojen avulla.

Laulajien ja johtajan käsittelyssä sanoista tulee lauseita, jotka voi yhdistää melodiaan.

Musiikkiluokassa kuoro lämmittelee tällä kertaa laulamalla Tyytyväinen höyrypää hiihtää ja haukkuu.

Kuorolaiset ovat päässeet tekemään yhdessä myös aivan uutta musiikkia.

Kuorossa laulava Fuäd Oranski on säveltänyt joululaulun, johon opettajat ja kuorolaiset ovat tehneet yhdessä sanat.

Laulussa kerrotaan, mitä kaikkea jouluna voi tehdä: muun muassa kotoilla, kokata ja halata.

Kotoilun merkitys ei heti avaudu kaikille laulajille, mutta lyhyen keskustelun ja englanninkielisen selityksen avulla se selviää.

Laulu saa ensiesityksensä Espoon työväenopiston joulukonsertissa marraskuun lopussa.

– Tämä kuoro on pieni ihme. Kaikki kunnia kuuluu Johannalle, hän on mahtava persoona ja hänellä on paljon energiaa, Oranski hehkuttaa.

Kielitietoinen kuoro on Oranskin mukaan hyvä mahdollisuus laulaa ja parantaa suomen taitoa.

– Samalla se on terapiaa.

Miltä tuntuu, kun kaikki laulavat sinun sävellystäsi?

– Se on tosi iso fiilis. Tosi hyvä fiilis.

”Hurmaavaa työtä”

S2-opettaja Heidi Saaristolle kielitietoisen kuoron harjoitukset ovat mieluinen sivutyö.

– Tykkään itsekin laulaa. Jo alussa yllätyin siitä, että työ voi olla tällaistakin, näin hurmaavaa.

Monet laulajat jatkavat kuorossa vuosia. Yksi heistä on Friederike Lüpke, jolle laulaminen on rakas harrastus. Kuorossa hän on ollut yli kolme vuotta.

– Se on aivan ihanaa, mieletöntä. Tämä on ehkä mun paras suomen kielen oppimiskokemus ikinä, hän nauraa.

Lüpke on koulutukseltaan kielitieteilijä. Hänen mielestään kielitietoisen kuoron oppeja pitäisi soveltaa laajemminkin.

Uudenlaisen kuorokäytännön luomista

Suomea opiskellaan kielitietoisen kuoron avulla Espoon työväenopiston lisäksi muun muassa Stoassa Helsingissä sekä Taideyliopistossa ja Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

– Jopa kirkkomuusikot ovat pyytäneet minua kertomaan menetelmästä, Lehtinen-Schnabel kertoo.

Alkunsa menetelmä sai Espoon työväenopistossa noin 15 vuotta sitten, kun siellä haluttiin kokeilla kotoutumista taito- ja taideaineiden avulla.

Lehtinen-Schnabel oli suunnitellut, että osallistujat voisivat kertoa oman kulttuurinsa musiikista ja hän suomalaisesta.

– Ensimmäisellä tunnilla joku kysyi, että hei anteeksi, mitä tällä musiikinopetuksella on tekemistä kielen kanssa? Kielen oppiminen on se syy, miksi me ollemme täällä.

Se kysymys sytytti, ja aloimme miettiä, että musiikinopetusta voisi hyödyntää kielen oppimisessa, Lehtinen-Schnabel kertoo.

– Monelle sellaiselle, joille oppiminen kirjojen ja papereiden avulla oli haastavaa, tällainen toiminnallinen taiteen kautta tekeminen oli paljon luontevampaa ja helpommin lähestyttävää, Lehtinen-Schnabel kertoo.

Lokakuussa kuoronjohtajasta tuli musiikin tohtori, kun hänen väitöskirjansa kielitietoisesta kuorosta tarkastettiin Taideyliopistossa.

– Uudenlaisen kuorokäytännön ja uudenlaisen lähestymistavan luominen sekä musiikkiin että kieleen on hyvin luovaa ja inspiroivaa, Lehtinen-Schnabel sanoo.