Palestiinalaisella Imad Haddadilla on lapsuusmuistoja, joita hän ei saa mielestään.

Hän muistaa israelilaiset sotilaat, jotka jahtasivat palestiinalaisnuoria kaduilla aseet ja pamput kourissaan. Sotilaat ottivat nuoria kiinni, raahasivat sivummalle ja mursivat käsiä hakkaamalla niitä kivenmurikoilla.

Haddad seurasi väkivaltaa kotikaupungissaan Beit Jalan kaupungissa lähellä Betlehemiä Israelin miehittämällä Länsirannalla.

”Kun sellaista väkivaltaa näkee lapsena, siitä jää traumoja, joista on vaikea päästä eroon”, Haddad sanoo.

Haddad istuu Suomen Lähetysseuran neuvotteluhuoneessa Helsingin Pasilassa. Yllä on purppuranvärinen piispanpaita, kaulassa roikkuu kultainen piispanristi. Ulkona raivoaa synkeä marraskuinen myrsky.

Imad Haddad vihittiin tammikuussa Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispaksi. Hänen virkapaikkansa on Jerusalemin vanhassakaupungissa sijaitseva Lunastajan kirkko.

Haddad on palestiinalainen kristitty ja teologian tohtori. Hänen johtamallaan pienellä kirkolla on kuusi seurakuntaa Jerusalemissa, Länsirannalla ja Jordaniassa.

Haddadin lapsuusmuistoissa Beit Jala oli paikka, jossa kristityt ja muslimit elivät pitkälti sovussa. Hän kertoo, kuinka koulun asuntolahuoneessa saattoi asua kuusi poikaa, joista puolet olivat muslimeja.

Uskonto oli eri, mutta identiteetti sama: palestiinalainen.

”Ei ollut kahta yhteisöä. Olimme kaikki yhtä.”

Myöskään miehittäjävaltio Israel ei tehnyt eroa muslimin ja kristityn välille.

”Minua nöyryytettiin tarkastuspisteillä ihan samalla tavalla kuin muslimeja.”

Israelin siirtokuntalaiset tuhopolttivat viime viikolla ainakin seitsemän kaivinkonetta sekä useita autoja Nablusin lähellä miehitetyllä Länsirannalla. Kuva: ALAA BADARNEH

Palestiinalaisten elämä miehitetyillä palestiinalaisalueille ei ole muuttunut Haddadin lapsuudesta parempaan suuntaan. Itse asiassa tilanne on nykyään entistä karmeampi.

Gaza on tuhottu. Juutalaisten laittomat siirtokunnat miehitetyllä Länsirannalla laajenevat, eikä pysyvää rauhaa ole näköpiirissä.

Viime vuosina siirtokuntalaisten väkivalta palestiinalaisia kohtaan on kiihtynyt. Israelilaiset poliitikot ovat jopa kannustaneet siihen. Haddad kertoo kirkkonsa jäsenistä, jotka ovat joutuneet siirtokuntalaisten hyökkäysten kohteiksi omilla maillaan Länsirannalla.

”Väkivalta on pahentunut, ja nykyään sitä tehdään ilman pelkoa siitä, että joutuu vastuuseen teoistaan.”

Jos Israel on radikalisoitunut, niin on myös palestiinalainen yhteiskunta. Järkyttävin esimerkki tästä Hamasin ja muiden äärijärjestöjen tekemä isku Israeliin lokakuussa 2023. Iskussa kuoli yli 1 200 ihmistä.

”Sekä palestiinalainen että israelilainen yhteiskunta kärsivät kaikkien kolmen uskonnon radikalisoitumisesta”, Haddad toteaa.

Kolmen uskonnon radikalisoitumisesta?

Radikaali islam on suomalaisille tuttu ilmiö. Myös äärijuutalaisuus on tullut tutuksi esimerkiksi Länsirannan siirtokuntien väkivaltaisuuksista.

Mutta voisiko äärikristillisyyskin selittää sitä, miksi Israelin ja Palestiinan välille ei ole saatu rauhaa?

Näin Haddad tuntuu ajattelevan.

Yksi esimerkki tästä on kristilliseksi sionismiksi kutsuttu oppi, joka on levinnyt maailmalla erityisesti amerikkalaisen evankelikaalisuuden kautta. Opin mukaan modernin Israelin perustaminen vuonna 1948 on osa ”Jumalan pelastusuunnitelmaa”.

Haddadi suhtautuu kristilliseen sionismiin erittäin kriittisesti. Sitä selittää paitsi hänen oma kokemuksensa palestiinalaisena kristittynä, myös syventyminen teologiaan.

”Kristillinen sionismi on myrkyllistä teologiaa. Se on myrkyllistä niin israelilaisille kuin kristityille, niin juutalaisille kuin palestiinalaisille”, hän sanoo.

Kristillinen sionismi on verrattain myöhään länsimaissa kehitetty teologia, joka ei kuulu esimerkiksi luterilaisen, katolisen tai kreikkalaisortodoksisen kirkon viralliseen opetukseen. Se alkoi levitä Suomessakin erityisesti sen jälkeen kun Israelin valtio perustettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Suomessa kristillistä sionismia esiintyy erityisesti helluntailiikkeessä, Vapaakirkossa sekä luterilaisen kirkon sisällä niin sanotussa viidennessä herätysliikkeessä.

Opin taustalla on ajatus siitä, että Jumala lupasi Raamatussa maan raamatullisille israelilaisille. Haddad ei kiistä tätä lupausta, mutta kyseenalaistaa sen, että moderni Israelin valtio olisi sama asia kuin Raamatun israelilaiset.

”En voi uskoa, että Jumala suosisi yhtä kansaa ja että tästä suosimisesta seuraisi minulle palestiinalaisena kärsimystä ja kuolemaa”, Haddad sanoo. ”Jumala ei ole puolueellinen. Jumala on oikeudenmukainen kaikille.”

Piispa Imad Haddad suhtautuu kriittisesti kristillisenä sionismina tunnettuun länsimaiseen teologiaan, koska se sivuuttaa palestiinalaisten kokemuksen ja kärsimyksen. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Haddad pitää kristinuskon näkökulmasta kummallisena ajatusta, että kristillinen sionismi sivuuttaa palestiinalaisten oikeudet ja kärsimyksen. Hän muistuttaa, että palestiinalaisten kristittyjen esi-isät olivat niitä, jotka alunperin veivät kristinuskon muun muassa Euroopaan.

”Se, millaisia teologisia rakennelmia olette kehitelleet työpöytienne takana, siitä on tullut meille elettyä todellisuutta.”

Haddadin mukaan kristillinen sionismi ei ole pelkästään myrkyllinen. Se vääristää koko kristinuskon sanoman.

”Se vääristää kuvaa siitä Jumalasta, joka tuli ihmiseksi Kristuksessa. Kristittyjen sionisiten pitäisi arvioida uudelleen uskoaan, Raamattua ja sitä evankeliumia, jota Kristus julisti.”

Kristittyjen asema Lähi-idässä ei ole helppo. Monet alueen vanhoista kristillisistä yhteisöistä ovat kutistuneet sotien, poliittisen epävakauden ja maastamuuton seurauksena.

Myös Palestiinassa kristittyjen osuus väestöstä on kutistunut. Israelin miehittämällä Länsirannalla asuu nykyään enää noin 45 000 palestiinalaista kristittyä.

Gazassa kristittyjä asui ennen Israelin aloittamaa tuhoamiskampanjaa tuhatkunta, tammikuussa 2026 enää viitisensataa.

Haddad ei kiistä sitä, etteikö kristityn vähemmistön häirintää olisi myös Palestiinassa. Mutta hän kiistää järjestelmällisen vainon. Hänellä on yhden sanan vastaus siihen, mikä on suurin syy kristittyjen pakoon Palestiinasta.

”Miehitys.”

Haddadin johtaman kirkon pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita Suomessa ovat Suomen Lähetysseura ja Kuopion hiippakunta.

Suomi tukee muun muassa palestiinalaisten koulutusta, joka hänen mukaansa rakentaa Palestiinan yhteiskuntaa ja luo edellytyksiä rauhalle. Samaan aikaan Suomi ostaa Israelilta aseita.

Haddad sanoo ymmärtävänsä Suomen turvallisuushuolia. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin pohtia sitä, tukevatko asehankinnan sortoa esimerkiksi Palestiinassa.

Virallisesti Suomi tukee kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan konfliktiin. Suomi ei ole kuitenkaan tunnustanut Palestiinaa.

Pitäisikö tunnustaa?

”Kysyt palestiinalaiselta, pitäisikö Suomen tunnustaa minut”, Haddad vastaa hieman huvittuneena.

Hänen mielestään tärkeintä on, että samat oikeudet tunnustetaan kaikille kansallisuuteen tai uskontoon katsomatta.

”Palestiinan valtion tunnustaminen ei tarkoita sitä, että ei tunnusteta Israelia. Jos on palestiinalaisten ystävä, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla myös israelilaisten ystävä.”

Source: Helsingin Sanomat · Jukka Huusko HS

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira