Opintotuen uudistus | Ilman riittävää toimeentuloa koulutustasoa ei saada nostettua

Tänä syksynä eduskunnan on määrä saattaa loppuun Petteri Orpon (kok) hallituksen käynnistämä opintotuen kokonaisuudistus. Esitysluonnos uudeksi opintoetuuslaiksi sisältää monia tärkeitä korjauksia tukijärjestelmällemme. Valitettavasti uudistuksessa on kuitenkin huomattavia puutteita, jos tarkastelemme esitystä koulutustason noston tavoitteen valossa.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa tavoitellaan nuorten korkeakoulutettujen osuuden nostamista 60 prosenttiin ikäluokasta. Osaamistason nostaminen on ehdottomasti kannatettavaa, sillä hyötyyhän koulutuksesta sekä yksilö että yhteiskunta. Sosiaaliturvalla on oma roolinsa kouluttautumiseen ohjaamisessa: opintotuki on nähty opintososiaalisena etuutena, jonka tehtävänä on ollut turvata opiskelumahdollisuus varallisuudesta tai taustasta riippumatta. Ajatus on yksinkertainen ja yhteiskunnallisesti kauaskantoinen.

Opintotuen on taattava opiskelu­aikana riittävä toimeentulo.

Myös opintotuen uudistamisen tavoitteissa opiskelumahdollisuuksien turvaaminen on ollut keskeisessä roolissa, mutta tavoitteen toteuttamiseen vaadittavat resurssit loistavat poissaolollaan. Kustannusneutraali ja jopa säästöjä tuottava uudistus uhkaakin unohtaa kaikkein tärkeimmän asian eli itse opiskelijat.

Olemme pitkään tuoneet näkyväksi opintotuen keskeisimmän korjaustarpeen, eli riittävän toimeentulon takaamisen opiskeluaikana. Uudistuksen ulkopuolella valmistellut heikennykset opintotukijärjestelmäämme ovat vahvistaneet opintotuen lainapainotteisuutta ja kutistaneet opiskelijoiden asumisen tuet niin mataliksi, että asumislisän hyväksyttävät enimmäisasumismenot harvoin osuvat edes lähelle opiskelijoiden todellisia asuinkustannuksia. Näin asuinkustannuksia kuitataan yhä enenevässä määrin lainalla.

Usein sanotaan, että opintolainan nostaminen on vapaaehtoista, sillä opiskelijoiden mahdollisuudet työskennellä opintojensa ohella ovat reilut. Vallitsevassa työmarkkinatilanteessa valinnanvapautta ei juurikaan ole. Jos töitä ei ole, vaihtoehtona ei ole kuin velkaantua. Meillä myös on jo opiskelijoita, joille ympärivuorokautinen työnteko on todellisuutta. Palkattoman harjoittelujakson ohessa tehdään ilta-, yö- tai viikonloppuvuoroa, koska velkaantuminen on liian korkea riski tulevaisuuden kannalta.

Jos koulutustason nostamista tavoitellaan vakavissaan, olisi syytä panostaa siihen, että jokainen opiskelija voi suorittaa opintonsa polttamatta kynttilää molemmista päistä. Emme voi samanaikaisesti vaatia opiskelijoita valmistumaan nopeammin ja samalla antaa mahdollisuuksien keskittyä opintoihin heikentyä.

Opintotuen ensisijainen tehtävä on opiskelijan toimeentulon turvaaminen silloin, kun hänen pääasiallinen työnsä on opiskella. Jos tukijärjestelmän uudistaminen johtaa lopputulokseen, joka heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja madaltaa mahdollisuuksia kouluttautumiselle, on syytä kysyä, tavoittelemmeko edelleen koulutustason nostamista ja miten aidosti aiomme edistää tätä tavoitetta.

• Sonja Naalisvaara
• sosiaalipoliittinen asiantuntija
• Suomen ylioppilaskuntien liitto
• Erica Alaluusua
• sosiaalipoliittinen erityisasiantuntija
• Suomen opiskelijakuntien liitto – Samok ry

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.