Olympialaisiin tähtäävä huippuampuja Aleksi Leppä aloitti uransa pikkupoikana selostamalla isälleen oman suorituksensa

Haminalainen kivääriampuja Aleksi Leppä tavoittelee kisapaikkaa Los Angelesin olympialaisiin vuodelle 2028. Parhaillaan ampuja valmistautuu marraskuussa käytäviin Dohan MM-kisoihin, jossa olympiapaikkoja on jaossa 36.

Suomesta kisoihin lähtee 14 urheilijaa.

Leppä voitti lokakuun puolivälissä 300 metrin kiväärilajien MM-kisoissa Egyptissä kaksi kultaa ja yhden pronssin. Egyptissä ammutut lajit eivät kuitenkaan ole olympialajeja, joissa Dohassa kilpaillaan.

Ampumaetäisyydet seuraavissa kisoissa ovat huomattavasti lyhyempiä, kymmenen ja 50 metrin matkoja.

– Panostan Dohan kisoihin ja olympiapaikan hankkimiseen täysillä, Leppä sanoo.

Pariisin olympialaisten surullinen kokemus

Aleksi Leppä edusti Suomea olympialaisissa ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten Pariisissa.

Finaalipaikkaa ei tuolloin tullut, ja koko tapahtumaa varjosti valmentajana toimineen oman isän, Marko Lepän menehtyminen. Lepän isä kuoli matkalla Pariisiin katsomaan ampumakisaa.

Aleksi Leppä sanoo, että isän poismeno on jättänyt ison aukon.

– Huomaan, että joudun itse tekemään paljon enemmän töitä asioiden hoitamiseksi, isä hoiti muun muassa sponsorisopimukset. Tajuan oikeastaan vasta nyt, kuinka iso rooli hänellä oli, Leppä pohtii.

Hän toteaa, että Pariisin kisat menivät eräänlaisessa sumussa.

– Olisi hienoa päästä uudestaan ampumaan olympialaisissa niin, että saisi normaalin kokemuksen.

Selosti omaa ampumistaan

Aleksi Leppä, 32, pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan ampumista isänsä mukana jo pikkupoikana, kun hän oli ensimmäisellä luokalla koulussa.

Hänen ei pitänyt alun perin edes lähteä isänsä mukaan harjoituksiin. Perheen äidille tuli kuitenkin menoa, joten isän oli otettava poika ampumaradalle mukaan.

– Isä antoi pyssyn käteen ja kertoi, miten tähdätään ja ammutaan, kertaa Aleksi Leppä 25 vuoden takaisia tapahtumia.

Isä ei ollut ensin uskoa, miten poika ampui. Hän yritti keskittyä omaan ampumiseensa, ja samalla vieressä poika kommentoi ääneen omaa suoritustaan.

– Selostin, että nyt tuli kymppi, toinen kymppi ja nyt ysi ja niin edelleen. Isä luuli aluksi, että olin sekoittanut numerot jotenkin. Tauluja katsottuaan hän huomasi, että ammuin oikeasti hyvin.

Seuraavana syksynä Leppä pääsi Haminan ampumaseuran ilma-asekouluun.

Välillä mökille

Huipputason ampujan kalenteri on tätä nykyä täynnä tapahtumia.

– Olen yli 120 päivää vuosittain ulkomailla ja siihen kotimaan leiritykset päälle. Elokuu oli ainoa kuukausi, jonka tarkoituksella jätin vapaaksi. Muuten ampumista on käytännössä vuoden ympäri, Leppä kertoo.

Välillä on pakko yrittää myös nollata itsensä ja unohtaa ampuminen kokonaan.

– Yritän viettää aikaa kavereiden kanssa ja olla mökillä. Tykkään myös seurata moottoriurheilua.

Onnittelut sotalegendan perillisiltä

Aleksi Leppä on menestynyt erityisesti 300 metrin matkalta eli varsin pitkältä etäisyydeltä ammuttavissa kisoissa.

Voisiko Puolustusvoimissa työskentelevää Leppää verrata siis tarkka-ampujaan? Miestä itseään kysymys hieman naurattaa.

– En ole saanut tarkka-ampujan koulutusta, joten en miellä itseäni tarkka-ampujaksi.

Leppä kertoo, että tarkka-ampujat tähtäävät vielä paljon pitemmälle kuin 300 metriin, jopa kilometriin.

– Kun voitin ensimmäisiä maailmanmestaruuksia, sain isäni välityksellä onnitteluja legendaarisen sotasankarin ja tarkka-ampujan Simo Häyhän perillisiltä. Arvostan sitä kyllä suuresti.