Muistokirjoitus | Lastenpsykiatrian professori ja kehittäjä

Lastenpsykiatrian professori Irma Kaarina Moilanen o.s. Petäjä kuoli 80-vuotiaana 28. elokuuta 2026 Oulussa. Hän oli syntynyt 26. maaliskuuta 1946 Ilmajoella kieltenopettajaperheen nuorimpana lapsena. Perhe muutti sittemmin Varsinais-Suomeen. Irma aloitti lääketieteen opinnot Turussa poikkeuksellisen nuorena ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 19-vuotiaana.

Irma solmi avioliiton teologian kandidaatti Paavo Moilasen kanssa. Nuoripari asettui Ouluun, jossa Irma jatkoi opintojaan ja puoliso aloitti työnsä Oulujoen seurakunnassa. He saivat jakaa 60 yhteistä vuotta, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Näihin vuosiin sisältyi paljon ahkerointia, iloa ja onnea, mutta myös rakkaiden menetyksiä. Työnsä ohella Irma toimi Oulujoen pappilan emäntänä puolisonsa pitkän kirkkoherranuran ajan.

Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1970 ja erikoistui lastentauteihin ja lastenpsykiatriaan. Vuonna 1979 valmistunut väitöskirja avasi merkittävän tutkijanuran. Irma työskenteli Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professorina eläkkeelle jäämiseensä saakka sekä toimi Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian ylilääkärinä. Hän työtovereineen kehitti erityisesti Pohjois-Suomen etäpoliklinikkamallia, jossa työntekijät matkustivat lasten koteihin.

Irma oli arvostettu ja tuottelias lastenpsykiatrian alan tutkija. Hän johti useita tutkimushankkeita, ohjasi lukuisia väitöskirjoja ja rakensi ympärilleen monitieteisen tutkimusryhmän. Taitavana verkostoitujana hän loi laajat yhteydet kotimaassa ja maailmalla ja toimi aktiivisesti kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Tutkimustyö jatkui myös eläkkeellä. Viimeinen hänen ohjaamansa väitöskirja valmistui 2023.

Ohjaajana Irma muistetaan kannustavana ja päämäärätietoisena. Eräs hänen tutkijoistaan kuvasi häntä sanoilla:”On ollut kunnia seistä jättiläisen olkapäillä ja nähdä kauas.”

Kuusi lastenlasta toi Irmalle paljon iloa. Mummin kanssa leivottiin, leikittiin, keskusteltiin ja vietettiin ikimuistoisia perhejuhlia. Lastenlasten muistoissa häntä kuvaavat perhekeskeisyys, ahkeruus, uskonnollisuus ja vieraanvaraisuus, ja hän oli lempeä kuin Muumimamma.

Viimeisinä vuosina osittainen halvaus rajoitti liikkumista, mutta elämä jatkui kotona läheisten turvin. Hän vaali läheisiä ihmissuhteitaan ja jatkoi yhdistystoimintaa loppuun asti. Siunaustilaisuudessa puoliso Paavo päätti muistopuheensa Irmaa kuvaaviin laulun sanoihin: "Riennä riemuin eespäin vaan, tietä Jumalasi.”

Irma jätti pysyvän jäljen suomalaiseen lastenpsykiatriaan ja hänen rinnallaan kulkeneiden ihmisten elämään.

• Marja-Leena Mattila
• Irma Moilasen kollega