Lasten tiedekysymykset | Miksi lapsetkin räpläävät niin paljon älylaitteita?

Miksi lapsetkin räpläävät niin paljon älylaitteita?

Kerttu Holopainen, 6

Älylaitteet saattavat tosiaan kiehtoa lapsiakin käyttämään paljon niitä. Älylaitteella voikin tehdä paljon asioita, joista lapset pitävät. Voi vaikka olla yhteydessä kavereihin, oppia englantia, katsella videoita ja pelata pelejä.

Älylaitteet on ylipäätään suunniteltu niin, että ne houkuttavat räpläämään. Laite tuppaa antamaan aivoille pikkuyllätyksiä – kivoja ääniä, värikkäitä kuvia ja videoita. Yllätykset houkuttavat räpläämään lisää. Aivot tykkäävät nimittäin yllätyksistä.

Kun käyttäjän huomio on herätetty, tekee mieli katsoa, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Tällöin voi olla vaikea lopettaa, kun aivot odottavat seuraavaa kivaa yllätystä. Niin käy helposti aikuisillekin.

Ihmiset ovat ylipäätään tosi hyviä ja hanakoita huomaamaan muutoksia ympäristössään. Se kumpuaa siitä, että kyseinen taipumus on auttanut ihmisiä huomaamaan vuosien saatossa mahdollisia vaaroja ja löytämään kiinnostavia uusia asioita.

Kun huomiomme kiinnittyy esimerkiksi juuri älylaitteen tarjoamiin yllätyksiin, aivoissa aktivoituu niin sanottu palkitsemisjärjestelmä eli sellaiset osat, joiden avulla opimme, mitä asioita kannattaa tai tekee mieli tehdä uudestaan. Jos esimerkiksi syömme hyvää ruokaa tai leikimme kivaa leikkiä, aivot oppivat, että tätä halutaan jatkossakin.

Lasten älylaitteiden käyttämisen määrään vaikuttaa myös se, minkä verran aikuiset rajoittavat sitä. Älylaitteella voi tehdä paljon hyviä asioita, mutta ei ole hyvä, jos laite houkuttelee räpläämään jatkuvasti. Silloin voi jopa unohtaa, mitä ympärillä tapahtuu, ja mennä nukkumaankin ajoissa.

• Minna Isomursu
• tietotekniikan ja digitaalisen terveyden professori
• Oulun yliopisto

Viisisormiset kädet ovat osoittautuneet käteviksi lajinkehityksessä. Kuva: Tea Karvinen

Miksi ihmisillä on kymmenen sormea?

Ville Wilmi-Vuori, 2,5.

Ihmisillä on kymmenen sormea, koska ne kehittyivät ihmistä edeltäneille esi-isille jo noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Ne osoittautuivat sittemmin hyvin käteviksi ihmisten elämän kannalta.

Samoin on myös kymmenen varpaan laita. Sekä sormilla että varpailla on siis hyvin pitkä historia.

Alun perin elämä nimittäin alkoi vedessä, ja vähitellen kehittyi kaloja, joiden eviin muodostui raajojen luita vastaavia rakenteita. Noiden alkeellisten raajojen avulla elämä siirtyi vähitellen maalle. Syntyi neliraajaisten eläinten ryhmä, johon kuuluvat monet nykyisistä matelijoista, linnuista ja nisäkkäistä mukaan lukien ihminen.

Alussa sormien tapaisia rakenteita oli joillakin lajeilla esimerkiksi kahdeksankin, mutta vähitellen kätevimmäksi osoittautui viisisorminen ja -varpainen raaja.

Lopulta ihmisen esi-isille kävi niin, että ne nousivat pystyasentoon, ja eturaajoista kehittyivät kädet. Noille esi-isille kehittyi sormia, joista peukalosta tuli vähitellen erityisen tärkeä tarttumiseen ja työkalujen valmistukseen, mutta muillekin sormille tuli tärkeitä tehtäviä. Sanotaankin, että ihminen on kätevä käsistään. Se on kymmenen sormen ansiota.

Joillakin neliraajaisilla eläinlajeilla kehitys meni toiseen suuntaan. Esimerkiksi hevosen esi-isiltä keskimmäinen varvas kehittyi suureksi ja kovaksi kavioksi, ja muut varpaat surkastuivat.

Kymmenen sormea kehittyy ihmisille äidin vatsassa alkiovaiheessa. Pienillä alkioilla kaikki sormet ovat aluksi yhdessä ja käsi muistuttaa paljolti ankan räpylää. Mutta lopulta sormet erkanevat toisistaan, kun niiden väleissä olevat solut eli eräänlaiset pikkuruiset rakennuspalikat häviävät.

• Kirsi Sainio
• kehitysbiologian dosentti
• Helsingin yliopisto

Sinivalas on suurin eläin maapallolla. Kuva: NOAA Photo Library/Wikimedia Commons

Mistä eläimestä sinivalas sai alkunsa ja miten se kehittyi niin suureksi eläimeksi?

Lauri Jäämies, 7

Sinivalas kehittyi sitä pienemmistä hetulavalaslajeista. Se kuuluukin hetulavalaiden alalahkoon.

Sinivalaan kehittyminen tapahtui arviolta noin viimeisen viiden miljoonan vuoden aikana. Sitä edeltänyt lähin tunnettu sukulaislaji lienee noin kahdeksan miljoonaa vuotta sitten elänyt Balaenoptera siberi. Se oli sinivalaan kaltainen, mutta kooltaan pienempien hetulavalaiden lahtivalaan ja seitivalaan väliltä.

Noin 1,5 miljoonaa vuotta vanhat Italiasta löydetyt sinivalaan fossiilit eli jäännökset ovat osoittaneet, että sinivalaat olivat jo tuolloin kooltaan yhtä isoja kuin nykyään.

Sinivalaan valtavan koon syyt liittyvät viimeisen muutaman miljoonan vuoden aikana tapahtuneeseen ilmaston jäähtymiseen ja planktonin eli vedessä elävien pienten eliöiden määrässä tapahtuneeseen muutokseen.

Jäähtyminen johti isompaan lämpötilaeroon päiväntasaajan tienoilla olevan tropiikin ja napa-alueiden meriveden lämpötilassa, mikä voimisti meriveden syvää kiertoliikettä.

Kylmät pohjavirtaukset kumpusivat ylöspäin monilla rannikkoalueilla eri puolilla maapalloa ja nostivat pintaa kohti ravinteita, mikä johti planktonin määrän kasvuun monilla merialueilla. Runsastunut eläinplankton tarjosi paljon ravintoa hetulavalaille vauhdittaen niiden koon kasvua.

Sinivalas on tuon ajan myötä hetulavalaissa tapahtuneen koon kasvun huipentuma. Se erikoistui käyttämään ravintonaan isoja krilliäyriäisparvia kylmissä ja ravinteikkaissa merissä.

Valaat kehittyivät alun perin noin 40–50 miljoonaa vuotta sitten sorkkaeläimiin kuuluneista kantamuodoista. Varhaisimmat nykyisistä valaista olivat hammasvalaita.

• Juha Saarinen
• evolutiivisen paleontologian apulaisprofessori
• Helsingin yliopisto

Nauraminen on kaikkialla hyvin samankaltaista, koska ihmislaji oppi nauramaan jo miljoonia vuosia sitten. Kuva: Caia Image / Science Photo Library

Onko ihmisten nauru samanlaista ja samankuuloista kaikkialla maapallolla?

Felix Vilpunaho, 5

Nauru on kaikilla maailman ihmisillä yleensä hyvin samankuuloista ja muutenkin samanlaista. Nauramista ei tarvitse opetella, vaan se on luonnollinen osa ihmisen käyttäytymistä.

Nauraessa ihmisten suu on yleensä avautunut hymyyn, vatsalihakset supistelevat, silmät kaventuvat ja suusta pääsee rytmikkäitä naurun ääniä. Voimakas nauraminen saattaa toisinaan aiheuttaa kyyneleitä silmiin ja jopa lihaskipua.

Keskeisimpiä naurun yhteisiä piirteitä on myös se, että se on kaikkialla hyvin usein tarttuvaa. Jos kaveri nauraa, niin nauruun on helppo yhtyä. Nauru myös tavallaan kertoo siitä, että ei pelota eikä halua tehdä pahaa. Silloin on helppo leikkiä, viettää aikaa ja pitää hauskaa. Nauraessa aivoissa vapautuu myös hyvän olon aineita, jolloin tulee hyvä mieli.

Nauru ei kuitenkaan aina tule itsestään. Jos ihminen tekonauraa, nauru kuulostaa erilaiselta. Siihen vaikuttaa silloin paljon se, mistä ihminen on kotoisin. Kun me olemme lapsia, meille myös opetetaan, milloin on soveliasta nauraa ja joskus kuinka kovaa saadaan nauraa. Opitut naurun piirteet voivatkin paljastaa enemmän sitä, mistä päin maailmaa olemme.

Nauraminen on kaikkialla hyvin samankaltaista, koska ihmislaji oppi nauramaan jo miljoonia vuosia sitten. Se tapahtui ennen kuin ihmiset oppivat puhumaan.

Tahaton nauru tuotetaankin ihmisaivojen hyvin kauan sitten kehittyneillä tunteisiin liittyvillä aivoalueilla, kun taas puhumisen aivoalueet ovat kehittyneet pääasiallisesti vasta myöhemmin.

Jo ihan pienet ihmisvauvatkin pystyvät nauramaan sekä sisään- että uloshengityksen aikana kuten jo varhaiset esi-isämme tekivät.

• Mikael Segerstråle
• fysiologian ja neurotieteen yliopistonlehtori
• Helsingin yliopisto

Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen lasten.tiedekysymykset@hs.fi. Palstaa toimittaa Touko Kauppinen.