Kuusamolaisyhtye Zero Nine porskuttaa yhä – bändi lupaa järjestää 50-vuotisjuhlat, lavalla luonnollisesti

Vuonna 1978 perustettu kuusamolaisyhtye Zero Nine on harvinainen ilmiö raskaan rockin historiassa Suomessa.

Yhtye nousi 1980-luvulla suosionsa huipulle. Se on julkaissut yhdeksän albumia, kiertänyt kuudella eri keikkabussilla lukemattomia kilometrejä paitsi Suomessa myös Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.

Ja bändi jatkaa aktiivisena edelleen.

Edellinen Zero Ninen albumi on vuodelta 2009, mutta syyskuussa yhtye julkaisi pitkän odotuksen jälkeen uutta musiikkia: Dreaming-singlen, jonka b-puolelta löytyy kappale Shake Off The Hound.

Samassa kuussa yhtyeestä julkaistiin myös kirja.

Kirjaidea syntyi ravintolassa

Kuusamolaistaustainen kirjailija ja toimittaja Tero Karjalainen työsti 500-sivuisen teoksen Zero Ninestä.

Hän kertoo prosessin kestäneen puolitoista vuotta. Idea syntyi paikallisessa ravintolassa.

– Tapasin kitaristi Timo Käsmän. Hänen kertomansa tarinat Zero Ninesta herättivät ajatuksen, että näistä miehistä pitäisi tehdä kirja, Karjalainen kertoo.

Karjalainen kuvaa kuusamolaisryhmää äärettömän työteliääksi.

– Heidän alkuvuosinaan mikään ei tullut ilmaiseksi. Mielestäni he ovat kuusamolaisia työmiehiä, jotka ahkeralla työllä pääsivät alallaan aina kansainvälisille lavoille saakka. Tavallisia nuoria, lahjakkaita miehiä, Karjalainen kuvailee.

Juhlat järjestetään

Muusikot itse kuvaavat yhtyeen matkaa armottomaksi intohimoksi ja vimmaksi.

1970-luvun lopun Kuusamosta lähdettiin kohti suurempia lavoja, ja loppujen lopuksi bändi löysi itsensä Helsingistä levytyssopimuksen äärestä.

1990-luvulla yhtyeen tahti hiipui, mutta viime vuosien aikana kuusamolaisryhmä on nähty jälleen keikkalavoilla. Ryhmä ei kuitenkaan koskaan hajonnut.

Kahden vuoden kuluttua Zero Nine täyttää 50 vuotta. Juhliiko se puolta vuosisataa lavalla?

– Aivan varmasti. Jos miehet pysyvät vain pystyssä, toteavat rumpali Mikko ”Dexta” Korpela ja kitaristi Timo Käsmä.

Ikä ei miehiä paina, vaikka kaikkien soittajien ikä on 60 ja 70 vuoden välillä.

Yhtyeen alkuperäinen basisti ja perustajajäsen Elmo Harju jäi pois kokoonpanosta vuonna 2002. Hänen tilalleen tuli Jarski Jaakkola.

Harju kokee bändin hengittävän nyt paremmin kuin koskaan.

– Mies voi lähteä Zero Ninestä, mutta Zero Nine ei lähde miehestä, Elmo Harju toteaa.

Elmo Harju on nähty basson varressa edelleen silloin tällöin Zero Ninen noustessa keikkalavalle.

Levyraati toi näkyvyyttä

Zero Nine levytti ensimmäisen singlensä Down The Line vuonna 1980. Samana vuonna kappale voitti TV:ssä suositun Levyraadin.

Yhtye ei koskaan lyönyt lopullisesti läpi kansainvälisillä markkinoilla, vaikka virityksiä oli sekä Englantiin että Yhdysvaltoihin.

Soittajat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, ettei tämä harmita – päinvastoin, lopputulos on ylittänyt moninkertaisesti alkuperäiset haaveet.

– Ei meitä kaiherra se, ettemme päässeet maailmanmaineeseen, siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä. Olemme saavuttaneet moninkertaisesti sen, mistä alun perin haaveilimme, Kepa Salmirinne sanoo.

– Matkalla oleminen on mahtavampaa kuin perille pääsy, toteaa yhtyeen urkuri Matti Murtola.

Matti Murtola oli matkalla myös Moskovassa bändin kanssa vuonna 1988. Reissu päättyi onnettomasti loukkaantumiseen orkesterimontussa, jonne hän tipahti yrittäessään hypätä montun yli.

Zero Nine ehti käydä keikkamatkalla itäblokin maissa Neuvostoliiton lisäksi myös Valko-Venäjän Minskissä 1980-luvulla.

Hector haastatteli Zero Ninen laulajaa Kepa Salmirinnettä vuonna 1982:

Faneja jo toisessa polvessa

Bändin pitkäaikainen fani, kuusamolainen Ilmo Tuovila muistelee käyneensä ensimmäisellä Zero Nine -keikallaan Kuusamon Valistustalolla yhtyeen uran alkuaikoina 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

– Olen nähnyt yhtyeeltä vähintään 50 keikkaa – käytännössä kaikki Kuusamossa järjestetyt, Ilmo Tuovila kertoo.

Fanius on periytynyt myös seuraavalle sukupolvelle.

– Esikoinen otti ensimmäiset askeleensa Zero Ninen musiikin tahdissa, Ilmo Tuovila muistelee.