Liu Jiayu esittelee mediataidettaan soolonäyttelyssään Pekingissä. Videokuvaus: Karsten Hohmann, editointi: Olli-Pekka Sulasma

Taide

Kuka tai mikä on taiteilija, kun tekoäly ui taiteeseen?

Kiinan nouseviin mediataiteilijoihin kuuluva Liu Jiayu hyödyntää teoksissaan tekoälyä ja ympäristödataa professori Jussi Parikan kuratoimassa näyttelyssä.

18:27

PEKING Kiinan pääkaupungin koillislaidalla entinen teollisuusalue on muokkautunut eläväiseksi taiteen keskukseksi.

Alue vetää pekingiläisiä ja matkaillijoita puoleensa gallerioiden, työpajojen, ravintoloiden ja putiikkien voimalla. Rustiikki ja moderni lyövät kättä tavalla, josta tulee mieleen vaikkapa Helsingin Konepajan alue.

Näpäyttämällä alla olevia kuvia suuremmiksi voit tarkastella Pekingin taidealuetta lähemmin.

Entisellä teollisuusalueella Pekingissä on rakennuksia, joista on tehty taidegallerioita. Talojen edessä on vesialtaita.
Kadun yllä Pekingissä on kyltti Liu Jiayun näyttelystä, jonka Jussi Parikka on kuratoinut.
Pariskunta kävelee Pekingin taidealueella, entisellä teollisuusalueella.
Kaksi miestä kävelee kohti 798Cube-gallerian ovea Pekingissä.

Modernissa 798Cube-galleriassa on kiinalaisen mediataiteilijan Liu Jiayun näyttely, jota voi pitää katsauksena hänen uraansa. Vanhimpien teosten konseptit ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.

Liun teokset syntyvät ja elävät taiteen, luonnon ja teknologian risteyksessä.

– Toivon, että tämä näyttely avaa jokaiselle uuden tavan tutkia ja aistia maailmaa, Liu sanoo Ylen haastattelussa.

Luonnosta taltioitu data vaikkapa tuulen nopeudesta ja suunnasta muuttuu Liu tietokoneen uumenissa ja tekoälyn avustuksella näyttäviksi, immersiivisiksi tiloiksi gallerian halleihin.

Kiinalainen mediataiteilija Liu Jiayu hymyilee.
Liu Jiayun näyttelyssä on yksitoista tilataideteosta. Kuva: Karsten Hohmann/Yle

36-vuotias Liu Jiayu kuuluu Kiinan nouseviin mediataiteilijoihin. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Lontoon maineekkaasta taideyliopistosta, Royal College of Artsista.

Liu on opiskellut paljon klassista kiinalaista taidetekniikkaa, mutta siirtynyt maalaustaiteesta teknologiseen taiteeseen. Hän työskentelee Pekingissä ja Lontoossa.

Liu on muun muassa kehittänyt nimeään kantavan, tekoälypohjaisen algoritmin, joka hyödyntää luontoa, ympäristöä, dataa ja tekoälysyötteitä taiteen tekemisessä.

Ensi maaliskuun loppuun saakka oleva Still, Life -näyttely Pekingissä on Liun ensimmäinen merkittävä soolonäyttely.

Iso osa Liun ajasta taiteen luomisessa kuluu sen hahmottamiseen, millaista dataa, missä ja miten hän haluaa käyttää.

– Luomisprosessissani data toimii siltana konseptini eri osien välillä. Siitä tuloksena syntyy yksi taideteos, Liu selittää.

Teknologia yhdistyy taideperintöön

Näyttelyn on kuratoinut digitaalisen estetiikan ja kulttuurin professori Jussi Parikka Aarhusin yliopistosta. Parikkaa kiehtovat Liussa tämän metodit ja ajattelutapa.

– Ne ovat mielenkiintoinen sekoitus hyvinkin hienovaraista teknologian ymmärtämistä ja samaan aikaan monenlaisia erilaisia taideperintöjä, Parikka sanoo videohaastattelussa.

Professori Jussi Parikka katsoo kameraan.
Professori Jussi Parikka on myös kirjailija ja mediateoreetikko. Kuva: PARIS TAVITIAN

Tekoäly ja tietokonetekniikat ovat Parikan mukaan nyt paljon tapetilla. Liu ei hänen mukaansa kuitenkaan käytä esimerkiksi tekoälyä konemaisesti prosessoimaan maailmaa, vaan se on kokemuksellinen tapa hahmottaa maailmaa.

– Syntyy tunnelmia ja ilmapiirejä, joihin katsojat ja kokijat pääsevät mukaan, Parikka kuvailee.

Yksi teoksista tuo kävijöiden eteen tekoälykoodiin perustuvan, meren aalloilla leikkivän auringon. Teoksen ympäristödata on kerätty merestä, tuulesta ja auringonvalon vuorokautisesta vaihtelusta.

Liu tutkii Koodin aallot -teoksessa luonnonilmiöiden reaaliaikaista esittämistä

Toinen Parikkaa puhutteleva asia on, miten teknologinen aistiminen tulee osaksi Liun teoksia.

Esimerkki tästä on seitsemän metriä korkea arkkitehtoninen valoteos. Se aistii näyttelyssä kävijöiden kannettavia laitteita, jotka lähettävät sähkömagneettisia häiriöitä, ja elää niiden mukaisesti.

Parikka ei halua latistaa Liun taidetta tekoälytaiteeksi.

– Mielestäni se on aika paljon muutakin, hän sanoo.

Valoteos seurustelee näyttelyvieraiden kännyköiden kanssa.

Tekoälyyn liittyen Parikka toteaa, että on iso filosofinen kysymys, mitä haluamme ja mitä emme halua koneille opettaa.

– Ymmärrämme, että ilta- ja aamutaivas ovat erilaiset. Miten opetat konetta ymmärtämään tämän? Mikä on se aineisto, joka pystyy opettamaan tämän?

Tekoäly muuttaa taiteen tekemistä ja kokemista

Liun teosten edessä voisi hyvin kysyä, missä taide sijaitsee. Katsojan silmien edessä vai taiteilijan tietokoneen sisällä?

Liu sanoo, että taiteilija on hän itse, ei kone.

– Ajattelen teknologiaa äänettömänä kumppanina, jonka kautta kaikki vain kanavoituu, Liu sanoo.

Hänen mukaansa tekoäly kuitenkin muuttaa väistämättä taidetta.

– Se saa ihmiset pohtimaan, mitä taide on. Mikä tai kuka on taiteilija?

Valmiita vastauksia ei ole.

Kaikkien pitäisi olla mukana tässä keskustelussa, sillä tekoäly on elämässämme muutenkin arkipäivää, Liu sanoo.

– Tekoälyn aikakausi voi tuoda tullessaan uusia mahdollisuuksia ja uuden identiteetin niille, jotka luovat taidetta uusilla tekniikoilla, Liu pohtii.

Liun tuulimyllyteoksen pyörimistä määrittelee tuulen suunnasta ja voimakkuudesta kerätty data 40 kiinalaisesta kaupungista.

Keskustelu taiteesta, tekoälystä ja luovuudesta pyörii usein sen ympärillä, kuinka tekoäly syö luovuutta ja vain toistaa ihmisen luovuutta.

Jussi Parikan mukaan tekoälyn aikakaudella voi myös keksiä uusia luovuuden muotoja.

– Liu Jiayu on mainio esimerkki siitä.

Marraskuussa Parikka kuratoi Ouluun osana Euroopan kulttuuripääkaupunkitapahtumia Josefina Nelimarkan luonnosta ja ilmastodatasta ammentavan, immersiivisen näyttelyn.

Source: Yle · Olli-Pekka Sulasma

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira