YK:n kansainvälinen tuomioistuin ICJ antaa torstaina historiallisen ratkaisun siitä, onko Myanmarin valtio syyllistynyt kansanmurhaan muslimi­vähemmistöön kuuluvia rohingyoja vastaan.

Ratkaisu saattaa olla historiallinen, sillä ICJ ei ole koskaan aiemmin katsonut valtion olevan vastuussa kansanmurhan tekemisestä. Vuonna 2007 tuomioistuin totesi, että Serbia oli laiminlyönyt velvollisuutensa estää Srebrenican kansanmurha Bosniassa, mutta ei katsonut Serbian valtion itse syyllistyneen kansanmurhaan.

Torstain ratkaisu voi olla merkittävä oikeudellinen ennakkotapaus myös muille kansanmurhasyytteille.

Erityisen tarkasti tuomiota seurataan Israelissa. Etelä-Afrikka nosti vuonna 2023 ICJ:ssä kanteen, jossa se syyttää Israelia kansanmurhasta palestiinalaisia vastaan Gazassa. Israel kiistää syytökset ja sanoo pyrkineensä tuhoamaan äärijärjestö Hamasin, ei kaikkia Gazan palestiinalaisia.

Myanmarin tapauksessa tuomioistuimen on ratkaistava muun muassa se, millainen näyttö riittää osoittamaan, että valtio ja sen asevoimat ovat nimenomaisesti pyrkineet tuhoamaan tietyn väestöryhmän.

ICJ:n 15 tuomaria aloittavat ratkaisun lukemisen torstaina kello 11 Suomen aikaa. Istunto järjestetään tuomioistuimen päämajassa Haagissa. Tuomion lukemisen arvioidaan kestävän enintään puolitoista tuntia, ja sitä voi seurata suorana lähetyksenä tästä.

Rohingyapakolainen Mohammed Taher, 50, piteli seitsemänvuotiasta poikaansa Mohammed Shoaibia, jota oli ammuttu rintaan ennen pakoa Myanmarista Bangladeshiin elokuussa 2017. Kuva: Adnan Abidi

Kansanmurhaoikeudenkäynnin taustalla on Myanmarin asevoimien vuosina 2016 ja 2017 toteuttamat operaatiot rohingyavähemmistöä vastaan.

Väkivalta kärjistyi elokuussa 2017, kun rohingyakapinalliset hyökkäsivät Myanmarin turvallisuusjoukkojen asemiin. Myanmarin armeija vastasi laajamittaisella sotilasoperaatiolla maan länsiosassa sijaitsevassa Rakhinen osavaltiossa.

Sen jälkeen ainakin 730 000 rohingyaa pakeni naapurimaahan Bangladeshiin.

Pakolaiset kertoivat Myanmarin sotilaiden toteuttamista joukkomurhista, joukkoraiskauksista ja kylien järjestelmällisestä polttamisesta. Silminnäkijöiden mukaan sotilaat surmasivat myös lapsia ja vanhuksia.

Rohingyat ovat pääosin muslimeja buddhalaisenemmistöisessä Myanmarissa. Vähemmistö on joutunut vuosikymmenten ajan järjestelmällisen syrjinnän kohteeksi. Suurimmalta osalta rohingyoista on evätty Myanmarin kansalaisuus, ja heidän liikkumistaan sekä muita perusoikeuksiaan on rajoitettu.

YK:n tutkintaryhmä katsoi myöhemmin, että sotilasoperaatioihin sisältyi tekoja, jotka täyttävät kansanmurhan tunnuspiirteitä.

Myanmar on kiistänyt kansanmurhan. Sen mukaan asevoimat vastasivat rohingyakapinallisten hyökkäyksiin ja pyrkivät torjumaan turvallisuusuhan.

Myanmarin edustaja Ko Ko Hlaing puolusti sotilasoperaatioita tammikuussa 2026 järjestetyssä istunnossa.

”Myanmarilla ei ollut velvollisuutta pysyä toimettomana ja antaa terroristien toimia vapaasti”, hän sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Myanmarin asevoimia vuoden 2017 operaatioiden aikana johtanut Min Aung Hlaing nousi maan johtoon sotilasvallankaappauksessa vuonna 2021. Tänä vuonna hän nousi maan presidentiksi.

Bangladeshissa asuu nykyisin noin 1,2 miljoonaa rohingyapakolaista, joista suuri osa elää Cox's Bazarin valtavilla pakolaisleireillä.

Myanmarin asevoimien komentaja Min Aung Hlaing (oik.) ja maan silloinen ulkoministeri Aung San Suu Kyi pääkaupunki Naypyitaw’n lentokentällä toukokuussa 2016. Min Aung Hlaing johti Myanmarin armeijaa rohingyoihin kohdistuneiden sotilasoperaatioiden aikana vuonna 2017 Kuva: HEIN HTET

Kansanmurha on kansainvälisessä oikeudessa tarkasti määritelty rikos.

Vuonna 1948 hyväksytyn YK:n kansanmurhasopimuksen mukaan kansanmurhalla tarkoitetaan tekoja, joiden tarkoituksena on hävittää kansallinen, etninen, rodullinen tai uskonnollinen ryhmä kokonaan tai osittain.

Kansanmurhaksi voidaan luokitella esimerkiksi ryhmän jäsenten tappaminen, vakavan ruumiillisen tai henkisen vahingon aiheuttaminen sekä sellaisten elinolosuhteiden tarkoituksellinen luominen, jonka tavoitteena on ryhmän tuhoaminen.

Pelkkä laajamittainen väkivalta tai edes tuhansien siviilien surmaaminen ei automaattisesti täytä kansanmurhan oikeudellista määritelmää. Ratkaisevaa on se, pystytäänkö todistamaan, että väkivaltaisuuksien tarkoituksena on ollut tietoinen pyrkimys tuhota väestöryhmä kokonaan tai osittain.

Juuri tämän tarkoituksen osoittaminen on kansanmurhaoikeudenkäynneissä vaikeaa. Tuomioistuimen on arvioitava, voidaanko kansanmurhatarkoitus päätellä esimerkiksi väkivallan järjestelmällisyydestä, tekojen laajuudesta, uhrien valikoitumisesta ja sotilasoperaatioiden toteutustavasta.

Kansainväliset tuomioistuimet ovat vahvistaneet kansanmurhan tapahtuneen vain harvoissa tapauksissa. Tunnetuimpia ovat Ruandan vuoden 1994 kansanmurha ja Bosnian Srebrenican joukkomurha vuonna 1995.

Gambia nosti kanteen Myanmaria vastaan vuonna 2019. Se vaatii, että Myanmar todetaan syylliseksi kansanmurhasopimuksen rikkomisesta ja velvoitetaan maksamaan korvauksia uhreille sekä mahdollistamaan rohingyapakolaisten turvallinen paluu kotiseuduilleen.

Jos Myanmar todetaan syylliseksi kansanmurhasopimuksen rikkomiseen, tuomio voi lisätä maan sotilasjohdon kansainvälistä painetta ja vaikeuttaa sen pyrkimyksiä saada hallinnolleen kansainvälistä tunnustusta.

Rohingyapakolaisille ratkaisu voisi merkitä tärkeää askelta kohti oikeuden toteutumista. Mahdollinen tuomio ei kuitenkaan yksin takaa korvauksia eikä pakolaisten turvallista paluuta Myanmariin.

Source: Helsingin Sanomat · Jukka Huusko HS

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira