Juhlapyhät | Halloween-juhlinta luurankoineen tuntui loukkaavalta

Juhlapyhät

Vierasperäisen juhlinnan sijaan voisimme kehittää omiin perinteisiimme nojaavan tavan viettää keskisyksyn juhlaa kouluissa.

Lukijan mielipide

Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.

13:15

Ehdotan, että suomalaisessa peruskoulussa ryhdyttäisiin opetussuunnitelman perusteiden arvopohjan mukaisesti kehittämään kulttuurisesti ja ekologisesti kestävää, kotimaista keskisyksyn juhlaa Halloween-juhlinnan tilalle. Suomalainen juhla voisi esimerkiksi korostaa paikallishistoriaa ja yhteisöllisyyttä yli sukupolvien. Mitä kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista se voisikaan tarkoittaa?

Tämä ehdotus syntyi mielessäni sen jälkeen, kun järjestelin pyhäinpäivän alla työpaikkani kahvihuoneessa monisteita opetustani varten. Näin kaiken pöydällä olevan Halloween-tavaran. Isäni kuoli toukokuussa ja olin kantamassa häntä hautaan. Sukulaiseni on sairastunut vakavasti. Olen itse jonkin aikaa sitten selvinnyt syöpäleikkauksesta ja sytostaattihoidoista takaisin työelämään. Irvistelevien, muovisten kurpitsalamppujen ja valkoisten luurankojen näkeminen tuntui siinä tilanteessa kauhealta, loukkaavalta ja kornilta.

Olen tänä syksynä kiertänyt lappilaisia peruskouluja kestävyysmurrosteemaisten työpajojen merkeissä. Kestävyyskasvatukseen kuuluu sekä ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen että kulttuurillinen kestävyys. Joissakin kouluissa vietetään tietoisesti ja suunnitellusti Halloween-juhlaa tai -riehaa. Ymmärrän sen, sillä Lapin pimeä syksy ennen lumen tuloa on väsyttävää aikaa. Sitä on tarpeen piristää jotenkin.

Nykyisen tyyppinen Halloween-juhlinta on kuitenkin tuontitavaraa kaukaa merten takaa, kuin vieraslajinen kasvi. Lisäksi juhla on vahvasti kaupallinen. Halloween-juhlissa käytetään karmeita muovisia koristeita, pukeudutaan hassun pelottaviin, sitä varten tehtyihin tai ostettuihin asuihin, syödään paljon karkkia ja niin edelleen. Kaikki tämä voi olla hauskaa, mutta joitakin se voi myös loukata, kuten minua tänä vuonna. Ja kestävyysajattelu on siitä kaukana.

Mitä jos vierasperäisen juhlinnan sijaan kehittäisimme omiin perinteisiimme nojaavan tavan viettää pyhäinpäivän seutua? Kutsuisimme isovanhempia, eläkeläisiä ja paikallishistorian tuntijoita kouluille syömään yhdessä oppilaiden kanssa perinteisiä ruokia: poron- tai hirvenkäristystä tai järvikalaa. Yhdessä syöminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa keskustelun ja kokemusten vaihdon ja luo siten yhteyttä. Voitaisiin tutustua eri tavoin ja monialaisesti omaan paikkakuntaan entisaikoina sekä juhlistaa aikaisempien sukupolvien – elävien ja jo kuolleiden – elämää.

Ehkä näin jo tehdään jossain päin Suomea. Siitä olisi todella mukava kuulla esimerkkejä.

• Anna-Maija Partanen
• matematiikan didaktiikan yliopistonlehtori
• Tiedekasvatuskeskus uJunnun ohjausryhmän puheenjohtaja
• Lapin yliopisto

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.

Artikkeliin liittyvää

Luitko jo nämä?