Isänsä menettänyt Kristiina, 15, kaipasi vertaistukea – hänen ideastaan syntyi ryhmä, joka on Suomen ensimmäinen

Kun kuolema kohtaa perhettä, apua on tajolla usein leskelle tai koko perheelle. Nuoret ovat tähän asti jääneet yksin.

16:29

15-vuotias Kristiina menetti isänsä noin kaksi vuotta sitten.

Kun isä sairastui syöpään, Kristiina oli vasta kymmenvuotias. Kuoleman jälkeen nuori ei ollut valmis puhumaan asiasta ulkopuolisille.

Teini-ikään tultuaan hän kuitenkin tunsi jo kaipaavansa juttukumppania saman kokeneista nuorista. Omasta kaveripiiristä vertaistukea ei löytynyt.

Muille samanikäisille voi olla Kristiinan mielestä myös vaikea puhua, kun elämän vastoinkäymiset ovat ”katkenneen kynnen” tasolla.

– Ei ole oikeastaan ketään, aivan yksin olen. Siitä se idea lähti.

Näin sai alkunsa Seinäjoelle perustettu vertaistukiryhmä vanhempansa menettäneille nuorille.

Kyse on ensimmäisestä Nuoret lesket -yhdistyksen ryhmästä Etelä-Pohjanmaalla ja koko Suomessa. Ryhmä on tarkoitettu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

– Joskus on helpompi jakaa surua samanikäiselle ja nähdä, ettei ole ainoa, Kristiina sanoo.

Hän toivookin saavansa ryhmästä myös uusia ystäviä.

Yle ei kerro Kristiinan sukunimeä suojellakseen hänen yksityisyyttään. Nimi on toimituksen tiedossa.

– Olemme nuoria, elämä on alussa ja olemme vaikeassa iässä. Kun tulee iso elämänmuutos, se vaikuttaa itsetuntoon ja itsevarmuuteen.

Lämmin halaus yhdistää

Vastaava, aikuisille suunnattu ryhmä on toiminut Etelä-Pohjanmaalla viitisen vuotta. Myös monet miehet ovat uskaltautuneet mukaan toimintaan, kertoo vertaisohjaaja Virpi Niemi.

Nuorten ryhmän vertaisohjaajaksi löytyi Johanna Hänninen, joka menetti puolisonsa puolitoista vuotta sitten.

Hän näki omassa perheessään, millainen vertaistuen tarve neljällä teinillä oli isäpuolen ja isän kuoleman jälkeen.

– Kun elämä pyöräyttää ympäri, on parasta, jos löydät vertaisen. Jonkun, joka ymmärtää ja tietää, miltä tuntuu, Hänninen kuvaa.

Kun Kristiina ja Johanna tapaavat, halaus on välitön ja lämmin. Luottamus on rakennettu jo muutaman kohtaamisen jälkeen.

Kun jokaisella on oma ”spesiaali-ihmisensä”, se on parasta, Johanna kuvaa.

Nyt ryhmään kaivataan muitakin nuoria vierellä kulkijoiksi, ei pelkkää ohjaajaa.

Toiminta on ilmaista eikä vaadi jäsenyyttä tai ennakkoilmoittautumista. Jos ei halua keskustella, voi olla hiljaa ja kuunnella. Lisäksi voidaan pelailla, tehdä rentoutusharjoituksia tai vaikka paistaa makkaraa.

– Tämä on täysin nuorille tehty avoin ryhmä. Puhuimme Kristiinan kanssa, että haluamme tehdä tästä ilon ja hyvän olon paikan.

Tapaamiset ovat kerran kuukaudessa Seinäjoen nuorisokeskuksessa.

”Todella iso tarve”

Tutkimuspäällikkö Birgitta Tetri Laurea-ammattikorkeakoulun Kokemustiedon keskuksesta ei ole aiemmin kuullut ryhmistä, jotka olisi perustettu varta vasten nuorille.

– Tämäntyyppiselle on todella iso tarve, erityisesti teini-ikäisille, hän painottaa.

Tetrin mukaan nuoret voivat tarvita tukea paitsi läheisen kuoleman, myös traumaattisen onnettomuuden jälkeen. Tällöin käsiteltävänä voi olla esimerkiksi vammautuminen tai vakava sairaus.

Itsenäistyvä nuori ottaa helposti vastuuta kotona ja alkaa kannatella vanhempaansa, Tetri tietää. Silloin nuori jättää myös kertomatta murheitaan vanhemmalleen.

– Omaan ryhmään he voivat tuoda asiat mukanaan ja saada tukea ja voimia, jotta selviävät kotona.

Ryhmän vetäjällä on Tetrin mukaan hyvä olla käytynä kurssi kokemusasiantuntijuudesta tai vaihtoehtoisesti oma vertaiskokemus, josta on kulunut riittävän pitkä aika.

– Silloin pystyy katsomaan asiaa ulkopuolelta eikä ole liian syvällä.