HS 50 vuotta sitten 31.10.1976 | Siviilit suojaan

Kuopio (HS)

Suomalainen väestönsuojelutyö piti kuluneella viikolla Kuopiossa kolmannen sotien jälkeisen suurharjoituksensa siviiliväestön suojaamisesta todellisen hätätilan aikana.

Euroopasta oli tullut sotapuhelu. Suomi ja Ruotsi olivat julistautuneet puolueettomiksi. Pohjoinen Suomi oli joutunut sotatantereeksi. Maa oli julistettu sotatilaan ja valtioneuvosto oli päättänyt väestönsuojelun tehostetun toiminnan voimaantulosta, kuten virkakieli asian ilmaisi.

Tämän tilanteen eteen joutui yli 200 miestä ja naista viime maanantaina sisäasiainministeriön käskystä. He aloittivat kuopiolaisessa kalliosuojassa viikon kestäneet Pohjois-Savon väestönsuojelun toimintaharjoitukset.

Lentokonemuodostelmien sijainti piirtyi Riitta Sihvolan toimesta valotaululle. Tiedot tulivat selostamosta kuulokkeiden kautta. Kuva: Sanoman arkisto

Päävastuun väestönsuojelusta kantaa nyt sisäasianministeriö ja sen uusi pelastusosasto. Vuoden 1975 alussa tapahtui organisaatiomuutos, jolloin ennen erillään toimineet väestönsuojelu-, palo-, ja pelastusosastot yhdistettiin yhdeksi ja samaksi pelastusosastoksi.

Suomen väestönsuojelujärjestön tehtäviksi nimettiin valistus ja koulutus.

Organisaatiomuutoksen jälkeen väestön suojaamisen päämäärät on luokiteltu humanitaarisiksi. Väestön turvallisuudesta pyritään huolehtimaan samalla tavalla sekä rauhan että sodan aikana.

Suomessa koulutetaan valtion ylläpitämässä väestönsuojelukoulussa Lohjalla noin 3 000 ihmistä vuosittain, järjestön kautta saa koulutuksen noin 15 000 ihmistä vuodessa. Johtohenkilöstöstä on suurin osa jo koulutettu.

Moninaisuudelle on jäätävä tilaa

Turku (HS)

Ikkunasta näkyy Turun tuomiokirkon torni. Huoneen seinät ja pöydät ovat kirjojen peitossa. Tänne Agricolankatu 2:een tuntuu asettuneen syvä rauha.

Talon isäntä, arkkipiispa Martti Simojoki, 68, ei näytä ankaralta kirkkoisältä, ei liioin hartaalta munkilta, vaan tavalliselta tasapainoiselta mieheltä.

Arkkipiispa Martti Simojoki: Ihmisellä ei ole toisten joukossa paljoa sanottavaa, ellei hän usein etsi hiljaisuutta ja mietiskelyä. Kuva: V.K. Hietanen / HS

Martti-piispa on kymmenes Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispoista sen jälkeen kun arkkipiispanistuin Ruotsin vallan lakattua perustettiin Turkuun vuonna 1817.

Omaa hiljaista, kirjojen täyttämää työhuonettaan Simojoki luonnehtii ensin lukuhuoneeksi, ja toiseksi arkkipiispan työhuoneen tulee olla huone, jossa luetun perusteella harjoitetaan meditaatiota, mietiskelyä, sekä rukousta.

”Vasta näillä edellytyksillä tunnen kykeneväni täyttämään viran asettamat vaatimukset.”

Evankelis-luterilaisessa kirkossa juuri käyviin opillisiin kiistoihin Simojoki varoo puuttumasta. Hän korostaa, ettei arkkipiispan työhuone ole paikka, mistä tätä kirkkoa johdetaan, vaan johtoon on johto kädessä, kuten tapana on sanoa.

”Kerran etsittiin vastinetta maallikko-sanalle. Eräs ehdotti aivan vakavissaan huhuilijaa.” Kuva: V.K. Hietanen / HS

”Vaikka kirkossa on yhteisenä perustana yksi usko, yksi kaste ja yksi Herra, ei silti tarvitse juuttua mihinkään monoliittisuuteen, vaan moninaisuudelle on jäätävä tilaa. Tämä oli vallitseva jännitys jo alkukirkossa, ja niin kuluttavaa kuin se onkin, se vallitsee myös tänä päivänä.

Nuori teologiapolvi, jota kirkon kiistoissa väitetään jopa harhaoppiseksi, saa Simojoelta myötätuntoa jo siksi, että nuorten täytyykin ajatella eri tavoin kuin vanhojen, jotta kehitys ei pysähtyisi. Mutta silti pitää keskinäisen kunnioituksen ja savolaisten korostaman kuuloetäisyyden säilyä.

Oppia ja huvia puoluetunnusten varjossa

”Porvarismi sallii yrittämisen ja mielipiteen vapauden”, sanoo Harri Sahavirta, 12 vuotta.

”Porvarihallinnosta pitäisi Suomessa päästä”, sanoo Aapo Paunamo, 13 vuotta.

Harri ja Aapo kuuluvat siihen yli satatuhatta lasta käsittävään joukkoon, joka Suomessa on liittynyt puolueiden varhaisnuorisojärjestöihin.

Sosialistisista maista nuoret ovat saaneet tietoa vanhemmiltaan ja kavereitten vanhemmilta, jotka ovat niissä itse käyneet.

”Minun vanhempani kävivät matkan aikana tehtaassa katsomassa, ja se tehdas oli ihan kammottavan huono”, kertoo Matti. ”Sitten siellä väitetään ettei ole työttömyyttä ja pannaan 400 ihmistä 300 hengen tehtaaseen työhön ja maksetaan huonoa palkkaa.”

”Kyllä noissa jutuissa on aina jonkin verran poliittista liioittelua, mutta ei niitä nyt ihan tyhjästäkään synny”, epäilee Ulla, 13.

Pilkkopimeänä iltana kuuluu kaupungin kerhohuoneesta Helsingin Pohjois-Haagassa kova mekastus. Haagan pioneerit ovat saapuneet jokaviikkoiseen kerhoiltaansa. Yli 50 tenavaa, 15-vuotiaasta kaksivuotiaaseen vilistää kerhohuoneistossa.

Aapo Paunamo, 13 rupesi selvittämään ”työväen tieteellistä maailmankatsomusta”.

”Se on tulevaisuuden maailmankatsomus. Sosialismi merkitsee sitä, että tuotantolaitokset ovat kansan eikä yksityisten hallussa ja että sairaalat olis ilmaiset – toi Aurorakin maksaa niin helkkaristi.”

Kehonrakentajat pyrkivät pois paitsiosta

Kulttuuritalolla nähdään tänään toinen toistaan muhevampia miehiä. Kehonrakennuksen EM-kisoihin osallistuu viitisenkymmentä bodybuilderia 16 maasta.

Näytöstähtenä on mukana Frank Zane, 34, kehonrakennuksen maailmanmestari vuodelta 1968, joka tänäkin päivänä kilpailee lajinsa kärjessä ammattilaiskisoissa.

Frank Zane siviilissä ja poseerausasennossa. Kehonrakennuksen ex-maailmanmestari edustaa suuntausta, jossa lihaksiston sopusuhtaisuus on tärkeämpi kuin suuri lihasmassa. Kuva: Hannu LIndroos / HS

Frank on asiallinen kaveri, joka selvästi on tottunut myös epäilevän sävyisiin kysymyksiin laajan ihailijakaartinsa ulkopuolella, ja pyrkiikin kernaasti vastaamaan ennen kuin kysymyksiä kuuluu.

”Monesti kysytään, onko tämä ollenkaan urheilua. On, ja lisäksi mitä monipuolisinta. Se on myös taidetta, joka vaatii harrastajaltaan mm. fysiologian ja ravinto-opin tuntemusta kovan harjoitusohjelman ohella.”

Kehonrakentajat ovat pitkään olleet tyytymättömiä lajinsa saamaan vastaanottoon muissa urheilujärjestöissä.

”Kun pari vuotta sitten Kansainvälinen olympiakomitea jälleen epäsi pyyntömme mukaan pääsystä, heräsi ajatus omien Maailmankisojen järjestelyistä”, kertoi englantilainen Oscar State, kisatuomariston sihteeri.

Museoesineisiin salainen merkintä

Arvokkaat museoesineet aiotaan tästä lähin merkitä salaisesti varkauksien estämiseksi.

Museoliitto on tehnyt tästä aloitteen uusien varkaustapausten jälkeen. Viime päivinä on sekä Asikkalassa että Rantsilassa olevista kotiseutumuseoista viety arvokkaita esineitä.

Museoliitto uskoo, että merkitsemisen avulla anastettujen tavaroiden myynti niin ulkomaille kuin kotimaassa voidaan estää.

Museoasiain sihteeri Jorma Heinonen sanoo, että hälytyslaitteiden asentaminen on jo estänyt varkauksia. ”Museonimikettä käyttäviä rakennuksia on kaikkiaan noin 700, mutta niitä kaikkia ei sentään voida varustaa hälyttimin.”

Museomurtoja on viime vuosina tehty runsaasti, mutta esimerkiksi Asikkalassa kerta oli ensimmäinen. Ovelat varkaat mursivat Urajärven kartanomuseon oven, pirstoivat kalleuksia sisältäneiden kaappien ovet ja kahmivat asiantuntevasti arvoesineitä.

Koonnut Jarmo Tauriainen

Lue lisää: hs.fi/aikakone