HS 50 vuotta sitten 23.10.1976 | Poliisien autot yhä vaarallisia ajaa

Porvoo (HS)

Yksi poliisiauton liukkaalla kelillä ja heikoilla renkailla ajama kuolonkolari ei ole vaikuttanut poliisin hälytysajoneuvojen varustetasoon. Poliisit valittavat, että välineistö on edelleen ajoittain ajovaarallista.

Tämän vuoden heinäkuussa Vantaalla tapahtuneessa onnettomuudessa ajoi poliisiauto tieltä, jolloin yksi autossa olleista poliiseista kuoli ja toinen loukkaantui niin, että hänen jalkansa oli amputoitava.

Tapauksesta kirjoitettiin julkisuudessa verraten paljon. Julkisuus ei ole kuitenkaan poliisien mielestä tuonut parannusta tilanteeseen. Poliisiautoihin toimitetaan edelleen osia, joita poliisit pitävät turvallisuuden kannalta vaarallisina.

Porvoon poliisilaitoksella on tänä vuonna kahteen otteeseen partioautossa ollut renkaat, joista tyyppimerkinnät on poistettu. Poliisien arvioiden mukaan renkaat ovat hylkytavaraa, joista valmistaja ei vastaa. Merkinnät on tämän vuoksi poistettu veitsellä.

Kyseiset renkaat kestivät ajoa puoli vuotta ja alkoivat sen jälkeen lohkeilla ja hajota liimauksistaan. Renkaat olivat myös katsastuskelvottomat, sillä katsastusviranomaiset vaativat renkailta tyyppimerkinnät. Porvoon poliisi selviytyi kuitenkin katsastuksesta huomautuksitta.

”Poliisiautovarikon toimittamat renkaat olisivat kelvanneet korkeintaan traktorin peräkärryyn. Jos tällaisilla renkailla joutuu hälytysajoa ajamaan, on henkivakuutusta nostettava huimasti”, kertovat autoja ajavat poliisit.

Ei saa tappaa kirkonrottaa!

Aikuisten perinne tekee kuolemaa, lasten sen sijaan elää ja voi hyvin, tuottaa jopa uutta koko ajan. Se onkin tämän päivän aidointa folklorea.

Kerrostalojen pihoilla leikitään kirkonrottaa ja kerrotaan tappavasta sillipurkista, puhutaan yhteiskunnan mätämunasta.

Vakavasti lastenperinnettä ryhdyttiin tutkimaan vasta kun huomattiin kuinka tärkeä osa kasvamista se on. Kuinka lapsi siinä oppii elämisen taitoa vertaistensa parissa.

Suomalaisten lastenperinteen tutkimuksen kuumia aiheita ovat mobbaus eli hivutus ja Ruotsiin muuttaneiden lasten perinteiden säilyvyys.

”Lastenperinne ei ehkä tuntunut aikuisista kyllin arvokkaalta, mutta nyt siihen on alettu kiinnittää huomiota, kun populaarikulttuuri on nielaissut aikuisten perinteen”, sanoo Helsingin yliopiston kansanperinteen tutkimuksen dosentti Leea Virtanen. ”Iskelmät ovat tappaneet kansanlauluperinteen ja tv-viihde on tullut kansantarinan tilalle, mutta lastenperinne versoo uutta koko ajan.”

Raili Malmberg kertoo 10-vuotiaista väliinputoajista – Helsingin pihojen paarialuokasta. Kuva: Hannele Rantala / HS

Perinteen katkeamisen ongelma ja sen seuraukset askarruttavat filosofian lisensiaatti Raili Malmbergia. Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten lapset ovat järkyttävä väliinputoajaryhmä, jota tutkimalla Raili Malmberg toivoo voivansa selvittää, mitä perinteen katkeaminen käytännössä oikein merkitsee.

Lasten kiellettyjä leikkejä tutkiessaan Malmberg havaitsi, että kaupunkilapsen kaikkein kielletyin leikkipaikka oli oma piha. Kaupungeissa asuvat haastatellut mainitsivat myös enemmän leikkikieltoja kuin maalla asuvat. Kaupungeissa kiellettiin leikkejä häiriön ja epäjärjestyksen pelossa, maaseudulla kiellettiin ennen muuta leikit, joiden pelättiin koituvan lapselle vaaraksi.

Iso pikkurahapula

Italiassa on rahapula, ja hallitukselta puuttuu satoja miljardeja liiroja. Mutta paljon kouriintuntuvampi on pikkurahapula, joka koskettaa niin kansalaista kuin kävijää.

Tilannetta kuvaa Helsingin Sanomain Geneven kirjeenvaihtaja Veikko I. Pajunen:

”Roomassa pikkutyttö tuli katukauppiaalta ostamaan jäätelöä ja ojensi 500 liiran setelin. Kauppias vain kohautteli olkapäitään. Ei hänellä ollut 200 liiraa vaihtorahoiksi. Tytölle tuli itku.”

Kun suuri pikkurahapula alkoi muutama vuosi sitten tuntua, saatiin namuista ensimmäinen tilapäisratkaisu. Välillä tuntui siltä, että minkäänlaista pikkuostosta ei voinut tehdä ilman että namut tulivat mukaan.

Namujen ikävä puoli oli vain, että niiden paperi kului taskussa ja sitten oli kaikki paikat tahmeina. Nykyään namuja annetaan vaihtorahoina enää kuppiloiden baaritiskillä, missä asiakas yleensä heti heittää ne edelleen juomarahalautaselle.

Välillä koettiin postimerkkivaihe. Vaihtorahan asemasta asiakas sai käteensä pienen kirjekuoren, jossa oli postimerkkejä. Luottamus postilaitokseen on Italiassa – ja syystä – Euroopan alhaisin, joten postimerkit eivät enää ole muodissa.

Pankkiseteleiden ilmaantuminen markkinoille ei kuitenkaan ole vaimentanut arvailuja, jotka liittyvät kolikoiden katoamisen syyhyn. Hyvin yleinen teoria on, että nikkelirahoja viedään laivalasteittain Japaniin, missä niistä valmistetaan kellonkuoria.

Totuus on kuitenkin, että kansallispankin rahapaja on toivottoman vanhentunut. Se ei yksinkertaisesti pysty toimittamaan kolikkoja kysyntää vastaavassa määrin.

Keskussairaalaverkko valmis koko maassa

Lahti (HS)

Yli 20 vuotta kestänyt keskussairaalaverkon rakentaminen on päättynyt. Perjantaina vihittiin maan 20:s keskussairaala Lahdessa.

Lahden keskussairaala ei helpota pelkästään Lahden ja sen jäsenkuntien, vaan myös helsinkiläisten sairaanhoitoa, sillä sairaala tarjoaa monia palveluja, jotka aikaisemmin olivat Helsingissä.

Sairaalan rakentamiskustannuksista maksaa valtio kaksi kolmasosaa ja jäsenkunnat loput. Lahden keskussairaala oli myös viimeinen valtion rakennuttama keskussairaala. Tämän jälkeen rakennushankkeet ovat kuntaliittojen harteilla.

Lahden sairaalan valmistuessa viimeinenkin keskussairaalapiiri sai keskussairaalansa. ”Erikoislääkärijohtoinen sairaalaverkkomme on nyt kokonaisuus”, sanoi pääministeri Martti Miettunen vihkiäisjuhlassa.

Vaikka sairaanhoitopalvelut ovat tänään jokaisen saatavissa, ei pääministerin mukaan ole syytä liikaan tyytyväisyyteen. ”Terveyskeskusten ja sairaaloiden toiminnan osittainen päällekkäisyys merkitsee voimavarojen tuhlausta. Yhteistyö ei toimi tarkoituksekkaasti, vaikka laitosten omistajina ovat samat kunnat.”

Koonnut Jarmo Tauriainen

Lue lisää: hs.fi/aikakone