Hämäys Alaskassa | Nimikaimaa värvättiin pitkin Alaskan baareja, mutta kahden Dan Sullivanin tapaus ei ole ainutlaatuinen

Suomalaisesta näkökulmasta voi vaikuttaa tyrmistyttävältä, että ihmisiä harhautetaan äänestämään muuta kuin haluamaansa ehdokasta. Yhdysvalloissa tieto demokraattien härskistä vehkeilystä hautautui kuitenkin nopeasti muiden uutisten alle.

Sanomalehti The New York Times skuuppasi keskiviikkona, että demokraatit olivat tarkoituksella värvänneet liittovaltion senaattorivaaliin Alaskaan sitoutumattoman ehdokkaan, jolla on sama nimi kuin republikaanien ehdokkaalla, jatkokautta tavoittelevalla istuvalla senaattorilla.

Alaskassa ehdolla on siis kaksi Dan Sullivania. Sopiva ja halukas Dan Sullivan löytyi, kun värvääjä matkusti peitehenkilöyden turvin ympäri Alaskaa tarjoamassa olutta Dan Sullivaneille.

Virallisella ehdokaslistalla republikaanien ehdokas on Sullivan, Dan S. ja tuntemattomampi sitoutumaton ehdokas Sullivan, Daniel J. Jr.

Demokraatit pyrkivät saamaan senaattori Dan Sullivanille tarkoitettuja ääniä erehdyksessä toiselle Dan Sullivanille niin paljon, että eniten ääniä saa demokraattien ehdokas Mary Peltola. (Sukunimi tulee hänen edesmenneeltä suomalaistaustaiselta aviomieheltään, ja toista samannimistä tuskin olisi löytynyt koko Alaskasta.)

Alaskan vaalien ehdokaslista näyttää tältä. Kuva: Al Grillo / Zuma

Demokraatit siis hämäävät äänestäjiä kisassa, joka saattaa jopa ratkaista Yhdysvaltain senaatin hallinnan.

Senaattorivaalista Alaskassa on povattu tiukkaa. Mielipidekyselyissä Peltola on johtanut istuvaa senaattoria Sullivania 2–3 prosenttiyksiköllä. Toisaalta demokraattien juonen paljastumisen voi kuvitella vievän heiltä ääniä tai innostaa suuttuneita republikaaniäänestäjiä uurnille. Lisäksi tapauksen saama julkisuus voi saada äänestäjät tavallista valppaammiksi merkitessään valintansa.

Alaskassa vaalia mutkistaa, että käytössä on painotettu vaalitapa, jossa äänestäjiä ei pyydetä nimeämään vain yhtä ehdokasta vaan he voivat asettaa ehdokkaat suosikkijärjestykseen.

Republikaanit olivat jo aiemmin syyttäneet demokraatteja tahallisesta harhaanjohtamisesta. Alaskan korkein oikeus kuitenkin päätti kesäkuussa, että toinenkin Dan Sullivan saa olla ehdolla. The New York Timesin paljastusuutisen jälkeenkin Peltola kiisti tienneensä alaistensa toteuttamasta hankkeesta, mutta lehden alkuperäisessä uutisessa hänen entinen kampanjapomonsa sanoi, että Peltola ”ehdottomasti tiesi”.

Vaikka demokraattien toiminta ei rikkoisi lakia – republikaanikuvernööri Mike Dunleavy määräsi aloittamaan tutkinnan asiasta – sitä on helppo pitää moraalisesti vääränä.

Hämäyksen ja sen paljastumisen seuraukset voivat olla valtavat senaatinvaalin tärkeyden takia. Presidentti Donald Trump vaati Peltolaa luopumaan kisasta ja rikossyytteiden nostamista tätä vastaan.

Tästä kaikesta huolimatta aihe valui jo torstaina liki kadoksiin Yhdysvaltain seuratuimpien tiedotusvälineiden etusivuilta.

Miksi?

Osaselitys lienee, että vaikka tapaus saattaa vaikuttaa ennenkuulumattomalta, sitä se ei ole.

Floridan osavaltiosenaatin vaaliin vuonna 2020 republikaanit värväsivät sitoutumattomaksi ehdokkaaksi tuntemattoman Alex Rodríguezin viemään ääniä istuvalta senaattorilta, demokraatti José Javier Rodríguezilta.

Vaikka vain sukunimi oli sama ja Alex Rodríguezin vaalikampanja mitätön, hän sai 6 382 ääntä. José Javier Rodríguez hävisi 32 äänen erolla republikaanien ehdokkaalle Ileana Garcíalle, joka siten nousi hänen tilalleen osavaltiosenaattiin.

Täyte-ehdokkaan rekrytoinut Frank Artiles – entinen Floridan edustajainhuoneen ja senaatin jäsen – tuomittiin vuonna 2024 tapauksesta 60 päivän vankeuteen. Rikosnimikkeet olivat salaliitto, laiton kampanjarahoitus ja väärä vala. Artiles on valittanut tuomiostaan.

Todisteita vaalin voittaneen Ileana Garcían osuudesta juoneen ei löytynyt. Hän pyrkii ensi tiistaina jatkokaudelle.

Vastapuolen kyseenalaisiin konsteihin on oikeutettua vastata yhtä kyseenalaisesti.

Niin sanottujen haamuehdokkaiden tai spoileriehdokkaiden historia Yhdysvalloissa on pitkä, vaikkakin nimellä hämääminen on harvinaista.

Kun Peltola menetti paikkansa Alaskan kongressiedustajana republikaani Nick Begichille vuoden 2024 vaaleissa, republikaanit tukivat myös demokraattina ehdolle listautunutta Eric Hafneria, joka sai yli prosentin äänistä vankilasta New Yorkista käsin.

Pennsylvaniassa oikeus esti Andrew Tuponen ehdokkuuden ensi tiistain kongressivaaleissa. Republikaanitaustainen Tupone pyrki edustajainhuoneeseen vihreän puolueen edustajana, mutta oikeus uskoi demokraattien kantaa, jonka mukaan kyse oli republikaanien yrityksestä viedä ääniä demokraattien ehdokkaalta Bob Brooksilta jatkokautta tavoittelevan republikaani Ryan Mackenzien eduksi.

Kuuluisassa tapauksessa Arizonassa vuonna 2010 republikaanitoimija värväsi kourallisen kodittomia ehdolle osavaltion virkoihin vihreän puolueen edustajina tarkoituksena viedä ääniä demokraattien ehdokkailta. Laki salli ehdokkaiden ilmoittaa puoluetaustansa ilman puolueen hyväksyntää.

Vihreä puolue ja demokraattipuolue veivät tahoillaan asian oikeuteen, mutta tuomioistuimet linjasivat, että vaikka rekrytoijan tarkoitusperä ei ollut puhtoinen, kodittomien tahto lähteä ehdolle vaikutti vilpittömältä eikä sitä voinut heiltä evätä.

Demokraattien ehdokas Mary Peltola ja republikaanien ehdokas Dan Sullivan kohtasivat vaaliväittelyssä Anchoragessa 15. lokakuuta. Kuva: Kerry Tasker / Reuters

Toinen syy Alaska-kohun vaisuuteen on takuulla se, että kummankin puolueen riveissä on laajalti ajattelua, jonka mukaan vastapuolen kyseenalaisiin konsteihin on oikeutettua vastata yhtä kyseenalaisesti.

Kummankin puolueen taustavoimat tukivat toisen puolueen esivaaleissa sellaisia ehdokkaita, joita pidettiin helpommin lyötävinä vastuksina päävaaleissa ensi tiistaina.

Samalla mitalla vastaaminen koskee myös esimerkiksi vaalipiirien uudelleenpiirtelyä, joka tunnetaan termillä gerrymandering. Sen tarkoitus on määrittää vaalipiirit mahdollisimman edullisesti oman puolueen kannalta niin, että vastapuolen todennäköiset äänestäjät joko hajautetaan vähemmistöiksi useaan eri vaalipiiriin tai pakataan yhteen tiettyyn vaalipiiriin kaikkien muiden vaalipiirien takaamiseksi omalle puolueelle.

Kun republikaanit Texasissa ja pienemmissä osavaltioissa ryhtyivät muokkaamaan vaalipiirejä poikkeuksellisesti kesken vuosikymmenen, demokraatit tekivät samoin Kaliforniassa. Monissa osavaltioissa tuomioistuimet ovat estäneet yritykset vaalipiirien uudistamiseksi.

Eri osavaltioiden muutosten lasketaan kallistaneen vaakaa republikaanien hyväksi, mutta mielipidekyselyjen mukaan tuskin riittävästi, jotta republikaanit onnistuisivat säilyttämään enemmistönsä kongressin edustajainhuoneessa.

Oma lukunsa ovat vilpittömät spoileriehdokkaat, jotka päätyvät vaikuttamaan suositumpien ehdokkaiden väliseen kilpaan jopa ratkaisevasti. Näistä tapauksista tunnetuimmat ovat presidentinvaaleista.

Vuonna 2000 vihreiden ehdokkaan Ralph Naderin saamat 97 488 ääntä Floridassa saattoivat selittää, että republikaani George W. Bush voitti demokraatti Al Goren ratkaisuosavaltiossa 537 äänen erolla.

Vuonna 2016 vihreiden Jill Stein sai Wisconsinissa, Michiganissa ja Pennsylvaniassa kussakin enemmän ääniä kuin oli republikaani Donald Trumpin etumatka demokraatti Hillary Clintoniin. Jos nämä kolme osavaltiota olisivat kääntyneet Clintonille, hänet olisi valittu presidentiksi.