Eurooppa ei ole uhri vaan saamaton

Yhdysvaltojen, Ukrainan ja Venäjän yhteiset neuvottelut jatkuvat Abu Dhabissa ensi kertaa sitten helmikuun. Arabiemiraatit isännöi kokousta samaan aikaan, kun Persianlahden maat pyrkivät edistämään myös Iranin sodan lopettamista.

Euroopan isot maat puskivat itsensä mukaan erillisiin koordinointikeskusteluihin, mutta Venäjä ei päästä eurooppalaisia varsinaisiin neuvotteluihin. Yhdysvallat sentään tunnustaa Euroopan osallistumisen välttämättömäksi, jotta sotatoimet pysäyttävästä järjestelystä voitaisiin sopia. Financial Times -lehden mukaan presidentti Donald Trumpin hallinto on myös tiedustellut Venäjältä, vastustaisiko se Yhdysvaltojen Ukrainalle antamaa Naton viidettä artiklaa muistuttavaa turvallisuustakuuta.

Yhdysvallat ei puolusta Euroopan etua, vaan Trumpin Venäjä-suhdetta leimaa bisnesdiplomatia, jossa huomio on öljy-yhtiöiden omistusjärjestelyissä ja investoinneissa. Yhdysvaltojen neuvottelijat Jared Kushner ja Steve Witkoff ovat lähinnä auttaneet Venäjää saavuttamaan tavoitteitaan.

Euroopan maat yrittävät puolustaa paikkaansa neuvotteluissa. Varsinaisesti mitään uhreja ne eivät ole, vaan saamattomia. EU-maiden on vaikea sopia edes Ukrainan pitkäaikaisen rahoituksen jatkamisesta. Saksan liittokansleri Friedrich Merz lisäsi lopulta hieman painetta. Suurimman nettomaksajamaan johtaja uhkaa torjua EU:n seuraavan budjetin, elleivät kaikki sitoudu Ukrainan rahoittamiseen.

Venäjä ei ole muuttanut vaatimuksiaan, eikä sillä ole kiire. Ukrainan siviili-infrastruktuuri on haavoittuvimmillaan, ja Venäjällä riittää ohjuksia. Kreml laskee, että Ranskan presidentinvaalien tulos on sille hyödyksi.

Mutta jotta Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Venäjän johtaja Vladimir Putin voisivat jossain vaiheessa tavata, olisi virkamiestasolla kaiken järjen mukaan ensin valmisteltava valtava määrä asioita.

Halukkaiden koalition uskottavuus on koetuksella.

Ukraina ei ole neuvotteluissa mikään sivustakatsoja. Se torjuu yhä Venäjän vaatimukset uusista alueluovutuksista ja vaatii uskottavia turvallisuustakuita. Neuvotteluasemaa heikentää kuitenkin riippuvuus lännen sotilaallisesta ja taloudellisesta tuesta. EU-suhteeseen vaikuttaa myös reformien hitaus.

Venäjän päätavoite on saada Ukrainan alueiden lisäksi muutoksia Euroopan turvallisuusjärjestykseen ja Naton toimintavapauteen. Vaikka Yhdysvallat, Ukraina ja Eurooppa ilmoittivat tiistaina tarkastelevansa myös Euroopan sodanjälkeisiä turvallisuusjärjestelyjä yhdessä, on varauduttava Yhdysvaltojen toimivan Euroopan ohi.

Yhdysvaltojen toimintaa ei selitä vain perinteinen suurvaltapolitiikka tai rauhandiplomatia. Välivaalien tulos ei muuta tilannetta. Uusi kongressi suhtautuu Eurooppaan kohteliaammin mutta on sen turvallisuudesta varsin välinpitämätön. Demokraateilla ei ole enemmistöä Trumpin veto-oikeuden murtamiseen. Kun Trumpin toimintatila kotimaassa kapenee, houkutus tavoitella voittoja ulkopolitiikassa voi kasvaa.

Euroopassa ongelmista ollaan liki yhtä mieltä, mutta ratkaisuja ei saada aikaan. Sen seurauksia eurooppalaiset kantavat pitkään. Ongelma ei ole vain se, ettei Eurooppa istu pöydässä. Maat riitelevät siitä, mitä Ukrainalle voi luvata. Esimerkiksi EU-jäsenyys uhkaa menettää merkitystään neuvotteluvalttina, kun sen toteuttamisesta on Ranskan vaalien alla vaikeampi sopia.

Eurooppa on toki liian riippuvainen Yhdysvalloista, mutta myös liian erimielinen käyttämään valtaansa. Niinpä Eurooppa ei kykene estämään suurvaltoja neuvottelemasta sen turvallisuudesta. Myös Ukrainaa tukevan halukkaiden koalition uskottavuus on koetuksella, sillä poliittiset lupaukset eivät riitä, ellei niiden takana ole todellista kykyä turvata mahdollinen tulitauko.

Ukraina-neuvottelut ovat tähän asti tarjonneet Venäjälle tilaisuuden aina vain nostaa esiin vaatimuksiaan koko Euroopan turvallisuusjärjestyksestä. Asevalvonta ja sotilaallinen läpinäkyvyys ovat yksi asia, mutta Naton toimintavapauden rajoittaminen aivan toinen. Suomelle tällaiset rajoitukset merkitsisivät Naton pelotteen ja oman turvallisuuden heikentymistä.