Analyysi: Voiko joku todella haluta 40-vuotiasta naista? Amirkhanin oikeusjuttu paljastaa puheet seksuaalirikoskäräjillä

”Naurettavalta.”

Siltä tuntui vapaaottelija Makwan Amirkhanista syyte pakottamisesta seksuaaliseen tekoon – näin ainakin hänen itsensä mukaan, kun häneltä kysyttiin asiasta Espoon oikeustalon käytävällä maanantaiaamuna.

Iltapäivällä oikeudessa kuultiin ensin seksuaalirikosjutun asianomistajaa Mira Luotia ja myöhemmin vastaaja Amirkhania itseään.

Syyttäjän mukaan Amirkhani alkoi Nuuksion kansallispuiston metsässä ilman lupaa suudella, nuolla ja kosketella Luotia, vaikka tämä esteli ja kielsi. Syyttäjän mukaan Amirkhani lopuksi tyydytti itseään ja sai siemensyöksyn.

Amirkhani kiistää kaiken jyrkästi.

Tässä analyysissä en käsittele sitä, onko Amirkhani syyllinen vai syytön. Näkökulmani on siinä, miten Amirkhani puolustautui.

Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä seksuaalirikosoikeudenkäynnit ovat lähes aina täysin salattuja. Luodin vaatimus avoimin ovin käsiteltävästä oikeudenkäynnistä teki julkisen paitsi hänen asiastaan myös ilmiöstä.

Arvailua asianomistajan motiiveista

Amirkhanin avustaja, oikeustieteen tohtori Kari Uoti antoi ymmärtää, että Luoti halusi oikeudenkäynnistä julkisen, koska tämä on huomionhakuinen.

Oikeudenkäynnissä oikeusavustaja puhuu päämiehensä puolesta pääosan ajasta. Päämies on äänessä, jos hän haluaa tulla kuulluksi.

Amirkhani halusi tulla kuulluksi. Oikeudenkäynnin ensimmäisenä päivänä Uoti ja Amirkhani esittivät ainakin tällaisia näkemyksiä sille, miksi Luoti väittää Amirkhanin tehneen seksuaalirikoksen:

Luoti on huomionhakuinen.

Luoti halusi näkyvyyttä.

Luoti halusi rahaa.

Luoti pelkäsi kunnianloukkaussyytettä.

Luoti kosti torjutuksi tulemisen.

Luoti pesi omia kasvojaan.

Amirkhanin mukaan Luoti yritti pussailla häntä, mutta koska Luodin henki haisi, Amirkhani ei ollut halukas jatkamaan. Amirkhani ja Uoti pyrkivät myös osoittamaan, että koko ajatus siitä, että Amirkhani haluaisi seksiä Luodin kanssa on epäuskottava.

Uotin mukaan Luoti ei ollut Amirkhanin näkökulmasta seksuaalisesti erityisen haluttava, sillä Luoti oli Amirkhania paljon vanhempi, lähes nelikymppinen nainen.

Sen sijaan 27-vuotias ”hyvävartaloinen urheilijapoika” Amirkhani oli Uotin mukaan ”kiinnostava lemmenkohde”.

Mitään yhteismitallista haluttavuuden ikää tai määritelmää ei luonnollisestikaan ole olemassa. Lisäksi tällainen argumentaatio on osa niin sanottua raiskausmyyttiä, sillä seksuaalirikoksissa ei todellisuudessa läheskään aina ole ensisijassa kyse uhrin seksuaalisesta haluttavuudesta tekijän silmissä.

Seksuaalirikoskäräjiltä ei mitään uutta

Makwan Amirkhani saattaa olla syyllinen tai syytön siihen tekoon, josta häntä syytetään. Oikeudenkäynnin lopputulos ei ole vielä selvillä.

Sen sijaan selvää on, että maanantain oikeussaliselostukset ovat avanneet monelle ainutlaatuisen näkymän suomalaiseen seksuaalirikosoikeudenkäyntiin.

Se näkymä on kauhistuttanut monia.

Syy kauhistumiseen ei ole se, että Amirkhanin juttu olisi jotenkin poikkeuksellinen sisällöltään.

Poikkeuksellisen siitä tekee vain se, että käräjiä käydään avoimin ovin. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan ennen lukenut juttuja, jotka käsittelevät yksityiskohtaisesti oikeudenkäyntiä seksuaalirikosasiassa. Suomessa seksuaalirikosoikeudenkäynnit ovat lähes aina salaisia.

Tosiasiassa seksuaalirikosoikeudenkäynneissä suljettujen ovien takana on kuultu paljon rankempiakin väitteitä, jotka syyllistävät uhria ja voivat pahentaa hänen traumaansa ja vaikeuttaa toipumista.

Väitteistä vain murto-osa on tullut julki, sillä salaisista istunnoista annettujen julkisten selosteiden kattavuus vaihtelee suuresti. Itse tiedän tapauksista, joissa on väitetty, että raiskausta ei ole voinut tapahtua, koska:

Uhri tanssi viettelevästi.

Uhri olisi voinut purra tekijän penistä.

Uhri ehkä oikeasti halusikin sitä.

Uhri ei kirkunut.

Olen rikostoimittajaurani aikana kuullut vielä paljon, paljon rajummistakin kommenteista oikeussaleissa. Niiden todentaminen on kuitenkin mahdotonta, sillä jutut ovat kannesta kanteen salassa pidettäviä.

Suljetut ovet salaavat asiattomuudet

Joidenkin oikeusavustajien on myös väitetty käyttävän suljettuja ovia hyväkseen ja syyllistävän salaisissa oikeudenkäynneissä asianomistajia ankarammin kuin mitä he tekisivät, jos kuulemiset olisivat julkisia.

Julkisesta kuulemisesta voi aiheutua avustajalle mainehaittaa, suljetusta ei niin helposti.

Ainakin se on todennäköistä, että seksuaalirikosoikeudenkäyntien salaisuus osaltaan pitää yllä lukuisia erilaisia myyttejä seksuaalirikoksista. Voi myös olla, että moni oikeusavustaja uskoo näihin myytteihin silkkaa tietämättömyyttään.

Toisaalta moni avustaja saattaa myös tietoisesti käyttää myyttejä hyväkseen, koska uskoo niiden toimivan päämiehen eduksi oikeudessa.

Tässä piileekin tietynlainen oikeusjärjestelmän paradoksi. Korkein oikeus, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan neuvosto tai mikä tahansa muu elin voi loputtomiin korostaa sitä, että seksuaalirikoksen asianomistajan kertomuksen arviointia ei saa perustaa niin sanottuihin raiskausmyytteihin.

Samaan aikaan asianomistajan vastakuulustelussa on sallittua kysyä hyvinkin syyllistäviä ja johdattelevia kysymyksiä puhumattakaan puolustuksen argumentaatiosta esimerkiksi asiaesittelyssä tai loppulausunnossa.

Kyse on rikoksesta epäillyn oikeudesta puolustautua.

Viime kädessä on tuomioistuimen velvollisuus osata antaa oikeanlainen painoarvo esitetylle näytölle. Yhä useammin tuomioistuimet jättävätkin erilaiset epäolennaisuudet omaan arvoonsa, mutta tuomion ilmestyessä sähköpostiin paljon lisävahinkoa on jo ehtinyt tapahtua.

(Seksuaali)rikosasiassa vastaaja ansaitsee parhaan mahdollisen puolustuksen, sillä hän on syytön kunnes toisin todistetaan.

Samalla tiedetään, että puolustautuessaan vastaaja usein aiheuttaa suurta kärsimystä asianomistajalle argumentaatiolla, jolla ei asian lopputuloksen kannalta ole tai ainakaan pitäisi olla merkitystä.

Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen aiheuttaa yhä edellään häpeää uhreissa, vaikka uhrilla ei pitäisi olla asiassa hävettävää. Tämän takia monia seksuaalirikoksia jätetään vieläkin ilmoittamatta tai niistä ilmoitetaan vuosien viiveellä, kun tapahtuneen aiheuttavat traumat eivät ota lientyäkseen.

Ilmoituskynnys seksuaalirikoksissa ei ainakaan madallu, jos uhkana on trauman pahentuminen käräjäoikeuden vastakuulustelussa.