Analyysi: Tästä Ruotsin hallitussotkussa on kyse

TUKHOLMA Kaksi neljästä eli puolet yrityksistä on nyt takana. Ruotsin valtiopäivät äänesti tiistaina tuesta pääministeriehdokkaalle. Odotetusti ehdokas, keskustan puheenjohtaja Elisabeth Thand Ringqvist hävisi äänestyksen.

Jos kaksi seuraavaa pääministeriäänestystä epäonnistuu, Ruotsissa on edessä uusintavaalit. Sellaiset on järjestetty modernin demokratian aikana vain kerran aiemmin, vuonna 1958.

Reilu pari viikkoa sitten parlamentissa kävi häviämässä sosiaalidemokraattien Magdalena Andersson. Kummassakin äänestyksessä on ollut ennalta selvää, ettei ehdokkaalla ole valtiopäivien tukea, sillä hallituskeskustelut eivät olleet tuottaneet tulosta.

Miksi sitten on äänestetty?

Käytännössä siksi, että puolueet ottaisivat homman tosissaan.

Ruotsin hallitusneuvottelut ovat olleet umpikujassa nyt 50 päivää. Vaalit käytiin syyskuussa, jolloin punavihreät puolueet voittivat nipin napin.

Neljällä punavihreällä puolueella on yhteinen pääministeriehdokas, sosiaalidemokraattien Magdalena Andersson, mutta ei sopua hallituksesta. Keskusta ei halua hallitukseen vasemmiston kanssa, vasemmisto puolestaan vaatii ministerinpaikkoja.

Oikealla puolella taas ei ole enemmistöä, ellei keskusta loikkaa, mutta keskusta ei halua hallitukseen ruotsidemokraattienkaan kanssa.

Näistä Ruotsissa ”punaisiksi linjoiksi” nimitetyistä ehdoista on jauhettu mediassa kyllästymiseen asti.

– Annoimme äänemme lapsille, puuskahti kirjailija Alex Schulman kolumnissaan jokunen viikko sitten.

Vertaus oli pätevä, sillä viikkojen ajan poliitikkojen suusta on kuultu lähinnä siitä, mitä kukin haluaa. Siitä, miten tehtäisiin kompromisseja, ei ole vielä puhuttu.

Siksi puhemies Andreas Norlén kaitsee poliitikkolaumaa nyt odottamattominkin ottein.

Puhemies haluaa vauhtia neuvotteluihin

Puhemies yllätti jopa ruotsalaiset politiikantuntijat, kun hän viime viikolla sanoi äänestyttävänsä valtiopäiviä keskustapuolueen Elisabeth Thand Ringqvististä.

Tämä herätti hämmennystä ja kiukkuakin, sillä hallitusta tunnustellut Thand Ringqvist ei ollut varsinainen pääministeriehdokas. Hän kartoitti hallitusta, jota olisi johtanut Magdalena Andersson.

Puhemies Norlénin perustelu oli, ettei Magdalena Andersson ollut itse ollut neuvottelemassa keskustan toivomaa vaihtoehtoa. Kyse oli keskustan unelmasta.

Puheenjohtaja Elisabeth Thand Ringqvist on hokenut haluavansa ”vaihtoehdon keskeltä”, ja hän sai tehtäväkseen kasata sellaisen.

Tehtävä epäonnistui.

Samalla puhemies ilmoitti, että seuraavaksi hallitustunnustelijaksi on vuorossa maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson. Kristersson sai nyt tehtävälleen viikon aikaa.

Otteista huomaa, että maltillista kokoomusta edustava Andreas Norlén ei ole ensimmäistä kertaa kaitsemassa ruotsalaispoliitikkoja epätoivoiselta näyttävässä tilanteessa.

Vuoden 2018 vaalien jälkeen hallitus saatiin kasaan vasta tammikuussa, ja jo silloin puhemiehenä toiminut Norlén on sanonut ottaneensa opiksi noista kuukausista.

Hän tietää, etteivät puoluejohtajat suhtaudu tilanteeseen tosissaan niin kauan kuin pelivaraa riittää.

Tästä kuvaava esimerkki oli kuukauden takainen tilanne, jolloin kumpikaan pääministeriehdokkaista ei halunnut ryhtyä kasaamaan hallitusta Anderssonin ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

Ehdokkaat tahtoivat tehtävän vasta loppusuoralla, jolloin onnistumistodennäköisyys nousee paineen kasvaessa.

Uusintavaaleissa tulos todennäköisesti kääntyisi

Tiistain äänestyksen jälkeen hallituskapula siirtyi viimeiset neljä vuotta pääministerinä toimineelle maltillisen kokoomuksen Ulf Kristerssonille. Mahdollisuudet onnistua ovat pienet, mutta tässä vaiheessa yllätyksiä tohtii jo odottaa.

Oikeistojohtoisen hallituksen kasaaminen edellyttäisi, että ruotsidemokraatit luopuisi vaateestaan päästä hallitukseen, ja keskusta pyörtäisi päätöksensä olla tekemättä minkäänlaista yhteistyötä puolueen kanssa.

Jos Kristerssonin epäonnistuu, hänen jälkeensä tehtävän saattaa saada jälleen Magdalena Andersson. Silloin olisi viimein tosi kyseessä.

Sosiaalidemokraattien kannalta tilanne on kiperä, sillä oma taipuminen ei auta, vaan Anderssonin pitäisi maanitella muut puolueet joustamaan. Samalla mielipidetutkimukset povaavat vastapuolelle menestystä mahdollisissa uusintavaaleissa.

Punavihreä projekti on sotkuisuudessaan alkanut näyttää ruotsalaisten silmissä vähemmän houkuttelevalta.

Ulf Kristerssonin tähti sen sijaan on ollut nousussa. Kristersson on pysynyt varsin hiljaa ja katsellut säätöä etäältä, mutta nyt hänenkin on tungettava lusikkansa soppaan.

Kiinnostavaa on nähdä, yrittääkö Kristersson tosissaan vai siintääkö tähtäimessä jo uusintavaalien voitto.