Keskustan kenttäväki syyttää kannatuksen matelusta yhteiskunnan kärjistymistä, puolueen linjattomuutta ja menneisyyden haikailua.

Puolueen puheenjohtaja Antti Kaikkosta pidetään ”mukavana miehenä”, joka kuitenkin jää särmäkkyyden puutteen vuoksi muiden puoluejohtajien jalkoihin.

Yle selvitti keskustan puoluetoimijoiden näkemyksiä puolueen tilanteesta laajalla kyselyllä.

Moni vastaaja katsoo, että jos nykyiset kannatusluvut toteutuisivat vaaleissa, keskustan ei pidä lähteä hallitukseen.

Jutussa käytetyt sitaatit ovat poimintoja Ylen kyselyyn annetuista avovastauksista.

Vastauksia käsitellään tässä jutussa anonyymisti, koska esimerkiksi puolueen toiminnan kritisoiminen julkisesti voisi aiheuttaa vastaajille ongelmia.

Vastaajien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Keskitien kulkija kipuilee ääripäiden aikana

Paikka Sanna Marinin (sd.) hallituksessa oli keskustalle lievästi sanottuna vaikea.

Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen hallitustunnustelijana toimineen Petteri Orpon (kok.) kysymyksiin keskusta jätti lähes tyhjän paperin: haluja hallitukseen menoon ei ollut.

Ei siitäkään huolimatta, että yhteistyö kokoomuksen kanssa olisi varmasti ollut sopuisampaa kuin Marinin viisikolla.

Oppositioon keskusta lähti korjaamaan pohjamudissa matavaa kannatusta. Tässä ei ole onnistuttu.

Keskustan tämänhetkinen kannatus lähentelee viime eduskuntavaalien lukemia. Vuoden 2023 vaaleissa kannatus jäi 11,3 prosenttiin.

Puoluevaikuttajat näkevät kannatuksen matelulle muutaman selvän syyn. Moni syyttää tilanteesta aikaa, jossa politiikan ääripäät korostuvat.

– Päivän politiikka, joka ei tosin historiallisesti aivan tavatonta ole, tuntuu rakentuvan enenevissä määrin sen ympärille, että joko olet voimakkaasti puolesta tai vastaan, voimakkaasti vasemmalla tai oikealla. Keskustan voi olla hankalaa tuoda näkemyksiään tässä ajassa saavutettavasti esiin.

Myös media saa osansa kritiikistä: osa keskustalaisista katsoo, että puolueen avaukset eivät ole saaneet yhtä paljon palstatilaa kuin vasemmiston ja hallituspuolueiden.

Puolueen omassa toiminnassa nähdään muutenkin petrattavaa.

Omia avauksia on tehty liian vähän, ja ne ovat tulleet liian myöhään. Lisäksi puolueessa on katsottu peruutuspeiliin, kun pitäisi mennä eteenpäin. Esimerkiksi nuorten tulevaisuuden uskoa vahvistavat teemat ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle.

– Keskustalta puuttuu omat, rohkeat avaukset suomalaisen yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi. Ja aineksia siihen olisi vaikka millä mitalla. Saavutettujen etujen siilipuolustaminen ei tuo uusia kannattajia ja karkottaa osan nykyisistä. Sen ja sote-alueiden kipeiden päätösten satoa nyt kerätään.

Hyvinvointialueiden merkittävänä vallankäyttäjänä moni keskustalainen katsoo puolueen eduskuntavaalikannatuksen kärsineen alueiden tiukoista sopeutustoimista.

Keskusta on suurin puolue yhdeksällä hyvinvointialueella ja oli itse Marinin hallituksessa päättämässä hyvinvointialueiden perustamisesta ja nykyisestä, valuvikaiseksi osoittautuneesta rahoitusmallista.

Osa vastaajista katsoo keskustan keskittyvän liikaa maaseutupolitiikkaan suurten, kaikkia suomalaisia lähellä olevien teemojen jäädessä paitsioon.

– Ihmiset eivät tiedä, mitä mieltä keskusta on arkeen isosti vaikuttavista kokonaisuuksista. Puolue profiloituu liikaa maatalouden ja maakuntien, ei tavallisten ihmisten, äänenkantajana.

Bensa-populismi aiheuttaa myötähäpeää

Kannatusnousun tahmeudesta huolimatta moni kyselyyn vastaaja ajattelee puolueen kuitenkin onnistuneen oppositiopolitiikassa kohtuullisesti.

Vastaajista useat katsovat, että puolueen täytyy pitää kiinni keskitien linjastaan, vaikka se ei kannatusluvuissa heti näkyisikään. Enemmistö vastaajista katsoo keskustan onnistuneen erottumaan oppositiossa vihervasemmistosta.

– Keskusta ei ole vastustanut kaikkea, vaan kannattanut myös järkeviä hallituksen esityksiä. Se on viisasta politiikkaa, vaikka kannatusta sillä ei aina nosta.

Osan mielestä tasapainoilu hallituksen tukemisen ja oppositioroolin välillä on vienyt kritiikiltä terävimmän kärjen.

– Hyviä nostoja, välikysymyksiä, kyselytuntien perusteltuja puheenvuoroja, maltillista (välillä tosin vähän liiankin?) rakentavaa ratkaisuvaihtoehtojen esittämistä kyllä, mutta terävyys ja mediaseksikkyys, selkeä ydinsanoma ehkä on kuitenkin puuttunut. Suotta ja niin harmillista, että olemme jääneet totaalisen pöyristyttävän hallituspolitiikan alle.

Samalla moni kuitenkin katsoo, että oppositiossa tekeminen on ollut harmaata ja ponnetonta. ”Räksyttämiseen” keskustan ei kuitenkaan pitäisi lähteä mukaan.

– Aiheita ollut riittämiin haastaa hallitusta viikoittain, mutta välillä on oltu jopa hallituksen pönkkänä. Strategia ei ole toiminut ainakaan suuren yleisön silmissä. ”Bensa-populismiin” sortuminen on ollut suorastaan myötähäpeää aiheuttavaa.

”Ei riitä, että puheenjohtaja on kiva”

Puolueen puheenjohtajan Antti Kaikkosen vahvuutena vastaajista moni pitää hänen maltillisuuttaan, mutkatonta luonnetta ja kykyään yhdistää puoluetta.

– Omalla persoonallaan ja osaamisellaan, ilman hötkyilyä mutta oikealla huumorillakin asioissa kiinni. Puheenjohtajasta tämä ei ole kiinni.

Osa vastaajista kuitenkin katsoo, että pelkästään mukavan miehen ja ”hyvän kaljaseuran” maineessa oleminen ei riitä.

– Hän on miellyttävä ja se näkyy tilastoissa myönteisenä suhtautumisena keskustaan. Se ei kuitenkaan riitä poliittisen muutosliikkeen sanomaksi, että puheenjohtaja on kiva, jos hänellä ei ole mitään uutta ja omaperäistä sanottavaa yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Puheenjohtajalta penätään kykyä tuoda keskustan linjaa paremmin esiin sekä rohkeampaa ja jämäkämpää otetta.

– Antti Kaikkonen on vetovoimainen ja vakuuttava sekä uskottava. Hän on kuitenkin jäänyt pienempien vasemmistopuolueiden edustajien jalkoihin.

Hallitukseen meno edellyttää 14–15 prosentin kannatusta

Kannatusmittausten perusteella seuraavan hallituksen muodostamisesta odotetaan aikamoista tetristä. Keskustan valttina on ollut sen kyky mukautua monenlaisiin kokoonpanoihin.

Mikäli puolue päättäisi jäädä ensi kaudellakin oppositioon, se kaventaisi hallitustunnustelijan vaihtoehtoja merkittävästi.

Yli 40 prosenttia kyselyyn vastanneista katsoo, että puolueen pitää jatkaa oppositiossa, jos kevään eduskuntavaaleissa kannatus jää yhtä vaisuksi kuin mitä se on nyt.

– Kansan luottamusta ja tukea on oltava selkeästi enemmän, ja on oltava vähintään kolmen suurimman joukossa, jotta hallitustaipaleelle olisi järkevää lähteä.

Useampi vastaaja katsoo, että hallitukseen lähdön edellytyksenä tulisi olla vähintään 14–15 prosentin kannatus. Muuten vipuvartta keskustalaisen politiikan tekoon olisi kokoonpanosta riippumatta liian vähän ja keskustan rooliksi jäisi apupuolueena toimiminen.

– 12,2 prosentin kannatus kertoisi suoran viestin siitä, ettemme ole pystyneet tarjoamaan suomalaisille uskottavaa tai kokonaisvaltaista vaihtoehtoa. Se olisi vakava ongelma, jota ei hallitusvastuussa korjata.

Vajaa kolmannes vastaajista kuitenkin katsoo, että asioihin voi vaikuttaa ainoastaan hallituksesta käsin ja siksi hallitusvastuuta pitää tavoitella.

– Keskustalla on myös mahdollisuus olla vaa'ankieliasemassa, jolloin omia tavoitteita on helpompi saada läpi. Oppositio on tie puolueen näivettymiseen eikä se voi olla keskustan, vastuunkantajapuolueen, idea.

Useat huomauttavat, että hallitukseen ei pidä mennä hinnalla millä hyvänsä.

Osan mielestä hallitukseen lähteminen ei ole ollenkaan valintakysymys.

– Nykyhallitus on ollut oikea painajainen: kaikki mittarit ovat punaisella, kaikki lupaukset on petetty ja jopa Suomen mainekin on loattu pahemman kerran. Ei tässä kohden voi valikoida, että huvittaako. Suomi on pakko pelastaa.

Noin neljännes vastaajista ei osaa kertoa kantaansa. Heistä moni painottaa päätöksen riippuvan tulevasta hallituspohjasta.

– Mikäli hallituksen kokoonpano muodostuu nykyisen oikeistohallituksen tai edellisen Marinin hallituksen kaltaiseksi, niin keskustan ei tule olla kokoonpanossa mukana. Ei etenkään vasemmistohallituksessa.

Selkeä ei Marin-kakkoselle, tilanne vaatii ”kolmen vanhan suuren” liittoa

Sanna Marinin (sd.) hallituksessa tehty yhteistyö SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa kriisiytyi toistuvasti linjaerojen vuoksi.

Hallitusrupeama rapautti keskustan kannatusta ja jätti syvät arvet. Moni vaikutusvaltainen keskustalainen onkin sittemmin tokaissut julkisesti sanat: Ei enää koskaan.

Jos kenttäväeltä kysytään, keskustalla on kaksi selvää suosikkia seuraaviksi hallituskumppaneiksi: SDP ja kokoomus.

Moni SDP:n ja kokoomuksen nimennyt perustelee valintaansa sillä, että Suomen olisi nyt aika kokeilla kolmen ”vanhan suuren puolueen” hallitusta, joka ylittää puolueblokkien rajat.

– Siinä olisi koko maan hallitus, maantieteellisestikin. Pelkkä keskittäjä-sinipuna on aina Suomen surma, oikeistohallitus taas köyhien tuho, ja vasemmistohallitus talouden tappaja. Eräänlainen (ja pätevin) ”virkamieshallitus” näihin poikkeusaikoihin löytyy keskemmältä, eräs vastaaja perustelee.

Kaukana kärkikaksikon takana kolmanneksi nousee RKP.

– RKP tuo tärkeää tukea alueiden ja maaseudun elinvoimakysymyksiin ilman äärilaitojen jännitteitä, eräs vastaaja perustelee puolueen mukanaoloa.

Ei-toivotuin hallituskumppani keskustalaisille olisi puolueen Ylen kannatusmittauksessa vastikään ohittanut vasemmistoliitto. Vasemmistoliiton poissulkemista perustellaan erityisesti puolueen talouspolitiikalla.

– Vasemmistoliitto ei ole sitoutunut velkajarruun ja sitä kautta sen tekemä politiikka on vastuutonta, yksi vastaaja summaa.

Toiseksi eniten mainintoja saa perussuomalaiset. Moni perussuomalaiset nimennyt vastaaja perustelee kantaansa erilaisella arvopohjalla.

– Öyhötys ja erilaisten ihmisten pelko ei sovi keskustan arvoihin, emmekä voisi niellä sellaista käytöstä perussuomalaisilta, jota kokoomus nielee, eräs vastaaja summaa.

Vihreät, joiden kanssa puolue oli Marinin hallituksessa toistuvasti törmäyskurssilla ympäristökysymyksissä, keräsi vasta kolmanneksi eniten mainintoja.

Eräs vastaaja kuvaa osuvasti puolueen potevan edelleen ”krapulaa” hallitusyhteistyöstä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

– Vihreiden kohdalla perustavanalaatuinen erilainen näkemys [siitä], miten kestävästi hoidetaan luontoa ja taloutta tuleville sukupolville, yksi vastaaja summaa.

Source: Yle · Marica Paukkeri, Nanna Särkkä

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira