Yleisradio | Kaj Kunnas pettyi Jälkihien lopettamiseen: ”En tykkää päätöksestä”

”Joukkuehenki mahdollistaa kaiken.”

Näin vastasi Jukka Jalonen, kun urheilutoimittaja Kaj Kunnas kysyi häneltä kirjaansa varten, mikä urheilussa ja jääkiekossa on kaikkein tärkeintä.

Leijonien entisen päävalmentajan sanat ovat tulleet uudelleen Kunnaksen mieleen nyt, kun 16 vuoden taival Ylen Jälkihiki-ohjelmassa päättyy.

”Jukan sanoissa on vähän Jälkihikeäkin. Siinä on ollut hyvä joukkuehenki.”

Yle ilmoitti maanantaina, että vuonna 2010 alkanut urheilukeskusteluohjelma päättyy 14. joulukuuta. Kunnas, 63, on ollut mukana ohjelman alusta asti.

Hän sai tiedon päätöksestä muutama viikko sitten puhelimitse.

Tieto tuli yllätyksenä. Ohjelma oli saanut runsaasti myönteistä palautetta, ja Kunnaksen omat kokemukset olivat olleet pelkästään hyviä. Vielä toukokuussa Yle oli kertonut, että ohjelma jatkuu.

”Mielelläni olisin jatkanut tietenkin. Jälkihien tekeminen on ollut kivaa. En tykkää päätöksestä.”

”Henkilökohtaisella tasolla tuli sellainen olo, että voi vitsi.”

Kaj Kunnas vastaili IS:n kysymyksiin puhelimitse toisesta kodistaan Espanjan Andaluciasta. Arkistokuva. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Kunnas kertoo ymmärtävänsä myös Ylen tilannetta, vaikka ei tunne päätöksen tarkkoja perusteita. Hänelle on kerrottu, ettei lopettaminen johdu ohjelman laadusta tai katsojien tyytymättömyydestä.

Kunnas pohtii, että säästöpaineiden keskellä ohjelman lopettaminen voi olla helpompaa kuin henkilöstön vähentäminen.

”On helpompi heittää Jälkihiki helkkariin kuin irtisanoa ihmisiä.”

Kunnas löytää päätöksestä myös myönteisen puolen. On parempi lopettaa silloin, kun yleisö vielä haluaisi kuulla lisää. Hän muistuttaa, että kaikella on aikansa.

”Kun joku ovi menee kiinni, niin joku toinen aukeaa.”

Saku Tuominen (vas.), Kaj Kunnas ja Tero Tiitu (selin) Jälkihiki-ohjelman kuvauksissa 2011. Kuva: Leena Koskela

Yksi Kunnaksen mieleenpainuvimmista muistoista ohjelmassa liittyy nykyiseen tasavallan presidenttiin Alexander Stubbiin.

Kunnaksen muistikuvan mukaan silloinen ulkoministeri oli Jälkihien alkuaikoina Ylellä muissa asioissa, kun hän kuuli uudesta urheiluraadista. Innokkaana urheilumiehenä Stubb kysyi, pääsisikö hänkin mukaan keskusteluun.

Stubb pääsi lopulta neljänneksi keskustelijaksi yhteen lähetykseen. Kunnas ei enää varmuudella muista, oliko kyseessä aivan ensimmäinen Jälkihiki vai jokin sitä seuranneista lähetyksistä.

”Kyllähän Stubb voisi olla Jälkihiessä vaikka joka maanantai.”

Jälkihien 16 vuodesta Kunnakselle jäävät päällimmäisinä mieleen ihmiset. Vuosien mittaan muista keskustelijoista on tullut ystäviä, joiden kanssa Kunnas on jakanut paitsi urheilun iloja ja pettymyksiä myös henkilökohtaisia elämänkokemuksia.

Kunnakselle Jälkihiki ei ole ollut vain paikka kertoa omia mielipiteitään. Muiden keskustelijoiden tiedot ja erilaiset näkökulmat ovat avartaneet hänen ajatteluaan.

Joskus hän on huomannut pohtivansa kesken keskustelun, oliko sittenkään itse oikeassa.

”Olen oppinut hirveän paljon Juha Kanervalta, Laura Raitiolta, Sini Forsblomilta”, Tommy Lindgrenilta.

Yhteisöön ovat kuuluneet myös kulissien takana työskennelleet ihmiset. Kunnas muistelee lämmöllä maskeeraajia ja kameramiehiä, joiden kanssa syntyi lukemattomia keskusteluja.

Joskus urheilusta innostunut kameramies saattoi kertoa juuri ennen lähetystä jotain niin kiinnostavaa, että Kunnas otti asian saman tien puheeksi televisiossa.

Toinen Kunnakselle erityisen tärkeä asia on ollut mahdollisuus keskustella urheilusta kiireettömästi. Nykyisessä mediamaailmassa 15–17 minuutin keskustelu on jo harvinaista herkkua. Jälkihiessä aiheisiin on voinut syventyä ja erilaisia näkemyksiä pohtia rauhassa.

”Se on tavallaan ollut tämän Jälkihien semmoinen sydämeeni mennyt arvo, että on ollut aikaa puhua asioista. Ja on ollut aikaa kuunnella Juha Kanervaa.”

Kunnas on esiintynyt Jälkihiessä noin kerran kuukaudessa, mutta seurasi muiden keskusteluja joka maanantai. Ohjelmasta muodostui vuosien mittaan pysyvä osa hänen arkeaan.

”Siitä on tullut jonkun sorttinen elämän sisältö.”

Harmituksesta huolimatta Kunnaksen päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Hän haluaa kiittää muita keskustelijoita, katsojia ja Yleä.

”Kiitos kaikille katselijoille ja totta kai kiitos panelisteille ja myöskin kiitos Ylelle, että olen saanut 16 vuotta pyöriä siellä. Onhan se aikamoinen juttu.”