Yhtiö halusi hävittää luonnonlähteen louhoksen tieltä, oikeus torppasi – merkittävä ennakkopäätös koko Suomessa

Vuosia jatkunut kädenvääntö lähteen kohtalosta Sipoossa sai päätöksensä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

KHO:n ennakkopäätös vaikuttaa vesilain soveltamiseen myös tulevissa rakennus- ja maankäyttöhankkeissa – ei pelkästään Sipoossa, vaan koko Suomessa.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri pitää ennakkopäätöstä tärkeänä oikeusvoittona luonnolle.

– Lähteiden suojelua helpottaa, kun tulee faktapohjaa. Päätöksen pitäisi vähentää aikaa, vaivaa ja byrokratiaa, luontokartoittaja Jyri Mikkola tiivistää.

Vesilaki suojaa luonnontilaiset lähteet, mutta aiemmin luonnontilaisuuden määritelmä on ollut laintulkinnassa epäselvä.

Ennakkopäätös selventää asiaa: vaikka Linnanpellon lähde oli kärsinyt hakkuista, lähde voi yhä elpyä kasvistoltaan luonnontilaiseksi.

– Kun lähteen vesitalous on säilynyt, se riittää siihen, että lähde on vesilain näkökulmasta luonnontilainen. Tämä päätös parantaa vesilailla suojeltujen luontotyyppien turvaa koko maassa, kertoo SLL:n Uudenmaan piirin erityisasiantuntija Lauri Kajander.

Seuraavalla videolla luontokartoittaja Jyri Mikkola näyttää, mistä lähteen voi tunnistaa luonnossa.

Lisäksi ennakkopäätös korostaa poikkeusluvan hakijan selvitysvelvollisuutta. Hakijan pitää päätöksen mukaan selvittää yksittäisen lähteen ohella myös muiden alueen lähteiden luonnontilaisuutta, esiintymistä ja edustavuutta.

Takana kolmen vuoden oikeusvääntö

Louhoshanketta Linnanpeltoon kaavaillut NCC Industry haki vuonna 2023 lähteikköön kajoamiseen poikkeuslupaa aluehallintovirastolta (avi), joka hylkäsi hakemuksen.

NCC Industry valitti avin päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi poikkeusluvan.

Paikalliset asukkaat ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri valittivat asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lokakuun lopussa valmistui viimein ennakkopäätös, joka kumosi edellisen poikkeusluvan ja palautti voimaan avin päätöksen – eli antoi Linnanpellon lähteikölle lopullisen suojan.

Yhtiö voi kuitenkin yhä jatkaa louhoshankkeen suunnittelua, jos maankäyttö ei vaikuta lähteeseen tai sen valuma-alueeseen.

– KHO:n ratkaisu selkeyttää osaltaan sitä, millaisia selvityksiä poikkeusluvan edellytysten arviointi tällaisessa tilanteessa vaatii. Arvioimme ratkaisun merkitystä hankkeen kannalta, eikä Linnanpellon mahdollisesta jatkosta ole tässä vaiheessa tehty päätöksiä, NCC Industryn kehitysjohtaja Taina Piironen vastaa Ylelle.

Yhtiö korostaa edenneensä Linnanpellon hankkeessa virallisten lupaprosessien mukaisesti.

Etelä-Suomen lähteet ovat uhanalaistuneet

Yksittäisen lähteen suojeluun vaikutti siis se, että Sipoossa, kuten koko Etelä-Suomessa, on hyvin vähän lähteitä. Luontotyyppi on siis erittäin uhanalainen.

– Noin sadan vuoden aikana valtava määrä lähteitä on tuhoutunut metsäojitusten ja maankäytön seurauksena. Lähteet ja niistä riippuvainen lajisto ovat uhanalaistuneet, SLL:n Uudenmaan piirin Kajander kertoo.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että suojelun tarve määräytyy kokonaiskuvan mukaan: jos luontotyyppi on alueella harvinainen, on esiintymien turvaaminen erityisen tärkeää.

Vastaavasti toisella alueella samanlaisen luontotyypin heikentämiseen voi saada poikkeusluvan, jos sitä esiintyy alueella tavanomaista runsaammin.

Suojelutavoitteiden saavuttaminen ei siis suoraan edellytä kaikkien lähteiden säilyttämistä.

Luonnontilaiset lähteet, fladat ja kluuvijärvet ovat suojeltuja luontotyyppejä koko Suomessa. Lähteissä maasta nousee pohja- tai orsivettä, fladat ja kluuvit puolestaan ovat pieniä vesimuodostumia, jotka syntyvät rannikoilla maankohoamisen seurauksena.

Muista pienvesistä esimerkiksi norot ja pikkulammet ovat suojeltuja Lappia lukuun ottamatta koko maassa.

Lähteet luovat ympärilleen erityisen mikroilmaston: kesällä ne ovat muuta ympäristöä viileämpiä ja talvella lämpimämpiä. Lähteet myös hapettavat vettä, joka sitten virtaa lampiin ja järviin.

Kosteilla paikoilla viihtyvät monet lähteille tyypilliset kasvit ja hyönteiset.

”Tyypillinen metsälakirikos”

Lähteiden luontoa suojaa vesilain lisäksi metsälaki, joka luokittelee lähteiden lähiympäristön erittäin tärkeäksi elinympäristöksi. Metsänhoitotoimet eivät siis saisi vaikuttaa lähteiden luonnontilaisuuteen.

Sipoossa lähteen ympäriltä ja päältä on hakattu puita. Linnanpelto onkin yksi esimerkki siitä, että metsälakia on rikottu Suomessa toistuvasti.

– Tässä on tehty tyypillinen metsälakirikos, kun puustoa on hakattu lähteen päältä ja vierestä. Kun valvonta on puutteellista, näitä jää Suomessa jatkuvasti huomaamatta, Kajander sanoo.

Kajanderin mukaan on hyvin vaikeaa arvioida, kuinka paljon vesi- tai metsälakia Suomessa rikotaan, sillä luontoarvojen selvittäminen rakentamisen, hakkuiden, ojitusten tai louhimisen jälkikäteen voi olla mahdotonta.

Myös Linnanpellossa on tiettävästi ollut ennen avohakkuita useampia lähteitä, jotka ovat nyt suurelta osin tuhoutuneet täysin. Hakkuut on tehty ennen NCC Industryn maanomistajuutta.

Kajander arvioi, että ruuhka-Suomen ympäristössä valtaosa lähteistä on jo jäänyt metsätalouden ja maankäytön jalkoihin.

– Eteläisessä Suomessa jokainen jäljellä oleva lähde on arvokas. Niiden tuhoamiseen pitää olla korkea kynnys, Kajander sanoo.