Yhdysvaltalaistoimittaja vietiin maaliskuussa 2023 pahamaineiseen Lefortovon tutkintavankilaan Moskovassa.

– Kun kuulin oven sulkeutuvan ja pultin kääntyvän, tajusin, että en voi päästä täältä pois, Gershkovich kertoo Ylen haastattelussa.

Ensimmäisenä iltana ahtaassa sellissään Gershkovich käpertyi sikiöasentoon. Hän laski, että voisi päästä vapaaksi vasta 52-vuotiaana.

Myöhemmin suuressa vankien vaihdossa vapautettu Gershkovich kertoo tässä haastattelussa, kuinka hän selviytyi Venäjän karusta vankilamaailmasta.

Gershkovichin esikoisteos Kaunis, kirottu maa ilmestyy tänään maanantaina suomeksi.

Evan Gershkovich, amerikkalainen toimittaja.
Gershkovich vieraili Suomessa marraskuun alkupuolella markkinoimassa esikoiskirjaansa. Kuva: Thomas Hagström / Yle

Täydennykseksi vaihtovarastoon

Turvallisuuspalvelu FSB:n kommandopipoiset agentit pidättivät maaliskuussa 2023 The Wall Street Journalille työskennelleen Gershkovichin, kun hän haastatteli panssarivaunutehtaan ammattiliittojohtajaa Jekaterinburgissa, Uralilla.

Kollegan avulla sovittu tapaaminen osoittautui ansaksi. Tarkoituksena oli saada Gershkovich vangituksi vakoilijaksi syytettynä.

Katso videolta, mihin vankilaan pidätetty Gershkovich vietiin Moskovassa:

Vankilassa Gershkovich tajusi pian, että hänet oli vangittu ”vaihtovarantona” Venäjän tulevia vankien vaihtoja varten.

– He kohtelevat minua kuin hyvin arvokasta pakettia, hän sanoo.

Gershkovich ymmärsi, että tässä asemassa hän ei kokisi venäläisvankiloiden silmitöntä kidutusta.

Hän vertaa tilannettaan ukrainalaistoimittaja Viktorija Roštšynan kohtaloon.

Venäjä vangitsi Roštšynan samana vuonna kuin Gershkovichin. Ukrainalaista naistoimittajaa kidutettiin ja lopulta hänet lähetettiin takaisin kotiin ruumispussissa.

Sen sijaan Gershkovich koki pelkoa siitä, että hänen vaihtonsa voisi pitkittyä vuosien päähän tai jopa peruuntua kokonaan.

Gershkovich kertoo hymyilleensä oikeudessa, jotta ei tuottaisi turhaa huolta.

Gershkovich Moskovan kaupunginoikeudessa Venäjällä huhtikuussa 2023.

Säänneltyä arkea laatikossa

Selviytyäkseen vankeudessa Gershkovich päätti pitää itsensä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Hän teki pienessä sellissä punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä.

Kuudentena päivänä hän alkoi kirjoittaa päiväkirjaa. Gershkovich luki paljon ja lainasi vankilan kirjastosta muun muassa neuvostoaikojen toisinajattelijoiden teoksia.

Keltainen tiiliseinä, jonka päällä on piikkilanka, kadulla kävelee useita ihmisiä. Seinällä pieniä kirjoituksia.
Ihmisiä kävelemässä Lefortovon tutkintavankilan vieressä Moskovassa. Kuva: Alamy/All Over Press

Gershkovich suhtautui vankeuteensa kuin toimittajan työhön. Hän koki, että hänellä oli ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua vankilaelämään.

– Aina kun sain tilaisuuden puhua jonkun kanssa, olin ikään kuin haastattelemassa ihmisiä.

Kun Gershkovich sai sellikaverin, arkeen tuli tiukka päiväjärjestys: aamuisin selli siivottiin vuorotellen, päivällä hän kirjoitti muistiinpanoja ja illalla he katsoivat elokuvia ennen nukkumaanmenoa.

Päivän kohokohta oli se, kun Gershkovich pääsi tunniksi jaloittelemaan toiseen selliin. Sen avonaisesta katosta näki taivaan.

Tarkasti toistuvat rutiinit saivat Gershkovichin pitämään hermonsa kurissa.

Taulukko näyttää Gershkovichin tavallisen päiväjärjestyksen:

Evan Gershkovichin kehittämä päiväohjelma vankilassa.
Kuva: Juha Rissanen / Yle, lähde: Evan Gershkovich – Kaunis, kirottu maa

Rutiini oli myös keino pitää päivät erillään toisistaan.

Viikolla oli omat merkkipäivänsä. Keskiviikkoisin oli pakettipäivä. Asianajajat kävivät torstaisin ja silloin pääsi myös suihkuun. Viikonloppuisin sellikaverit katsoivat tv:stä jalkapalloa.

Pienessä sellissä vessakäynnin yksityisyyttä parivaljakko yritti pitää yllä tarkalla koreografialla. Siihen kuului lakanan levittäminen näkösuojaksi sekä vesihanojen avaamista ja hajusteiden polttamista.

Havainnekuvasta näkyy Gershkovichin selli moskovalaisessa vankilassa:

Havainnekuvassa vankiselli kalusteineen ja sellin mitat.
Kuva: Adobe, grafiikka: Harri Vähäkangas / Yle

Seksin ja häpeän sääntöjä

Venäjän vankiloissa vallitsee kastijärjestelmä, joka määrittelee vangin asemaa tarkasti. Se perustuu pitkälti sääntöihin, jotka liittyvät häpeään ja seksuaalisuuteen.

Alimpana arvoasteikossa ovat raiskaajat ja lasten hyväksikäyttäjät. Samaan kategoriaan joutuvat automaattisesti myös homot.

Gershkovichin mukaan hänen sellikaverinsa kääntyi aina seinää kohti, kun heidät päästettiin kerran viikossa yhdessä suihkuun.

– Hänen mielestään miehet eivät saaneet nähdä toisiaan alastomina, jotta eivät ”muuttuisi homoiksi”.

Masturbointi taas oli sallittua yhteisen sopimuksen mukaan vain silloin, kun sellitoveri oli poissa.

Toisaalta Gershkovich sai tietää, että miesten välinen seksi saattoi olla hyväksyttyä vankilakulttuurissa tietyissä tilanteissa.

Videolla Gershkovich kertoo muun muassa vankilan seksisäännöistä:

Gershkovich ei koskaan itse joutunut varsinaiselle vankileirille vaan vietti aikansa tutkinvavankiloissa, joissa oltiin sellikaverin kanssa muista vangeista eristettyinä.

Siksi hän ei joutunut kokemaan kunnolla vankilakulttuurin kastijärjestelmää ja niitä suurten parakkien paineita, joista muut varoittivat häntä.

Evan Gershkovich, amerikkalainen toimittaja, kuvassa kirja.
Gershkovich esikoisteos ilmestyy suomeksi maanantaina. Kuva: Thomas Hagström / Yle

Kosketuksesta tuli sähköisku

Vietettyään vajaat viisitoista kuukautta moskovalaisessa vankilassa Gershkovich siirrettiin Jekaterinburgissa sijaitsevaan Tsentralin tutkintavankilaan.

Siirtoon käytettiin Venäjän keisarikunnan loppuaikoina kehitettyjä vaunuja. Alun perin ne suunniteltiin kuljettamaan karjaa.

Kartta näyttää, miten Gershkovich siirrettiin vaunuilla Jekaterinburgiin:

Kartta Jekaterinburgin Tsentral-vankilasta Venäjällä.
Kuva: Juha Rissanen / Yle, lähde: Google Earth, Openstreetmap,Mapcreator

Pitkän eristyksen jälkeen jopa vähäisin ihmiskosketus muuttui Gershkovichille merkitykselliseksi.

Vankilassa olonsa aikana hän halasi vain kahta ihmistä: asianajajaansa omana syntymäpäivänään sekä sellikaveriaan, kun tämän äiti oli kuollut.

Sen vuoksi jopa vankilalääkärin tarkastus muuttui järisyttäväksi kokemukseksi. Kun Gershkovich näytti lääkärille loukkaantunutta polveaan, tämän kosketus tuntui aivan kuin sähköiskulta.

Navalnyin kuolema syöksi epätoivoon

Gershkovichin suurin pelko ei liittynyt väkivaltaan, vaan epävarmuuteen vaihdon toteutumisesta.

Gershkovich pohti, suostuisiko Saksa vapauttamaan venäläisen tappajan Vadim Krasikovin. Se oli Venäjän ehto Gershkovichin vapauttamiselle.

Uutinen musersi Gershkovichia myös siksi, että uskoi sen vaikeuttavan hänen omaa pääsyään vapauteen.

– Siitä hetkestä alkaen lopetin ajattelemasta ulkomaailmaa, koska kuvittelin, että en pääsisi koskaan vaihtoon.

Gershkovich lennätettiin vapautumisensa jälkeen Andrewsin lentotukikohtaan Marylandiin elokuussa 2024.

Yhdysvaltain silloinen presidentti Joe Biden oli vastaanottamassa häntä.

Gershkovich halaa äitiään Andrewsin lentotukikohdassa Marylandissa elokuussa 2024. Kuva: AOP

Palautuminen vankilasta otti aikansa

Vankien vaihdon jälkeen Gershkovichin elämä muuttui äkisti.

Hänet lennätettiin Venäjän presidentin koneella Turkkiin ja sitten yksityiskoneella Yhdysvaltoihin. Vapautumista seurasi raju sopeutuminen takaisin arkeen.

– Ensimmäisellä viikolla nukuin vain viisi tuntia seitsemässä päivässä.

Gershkovich aloitti terapian. Hän kertoo, että trauman käsittelyyn meni lopulta yhtä kauan kuin vankilassa vietettyyn aikaan eli noin puolitoista vuotta.

Gershkovich kertoo itkeneensä usein vapautumisensa jälkeen sekä kärsineensä paniikkikohtauksista ja painajaisista. Kuva: Thomas Hagström / Yle

Puoli vuotta sitten, kun Gershkovich sai kirjansa valmiiksi, hän koki vihdoin päässeensä yli kokemuksestaan.

– Vasta nyt tunnen olevani taas normaali itseni, Gershkovich sanoo.

Source: Yle · Erkka Mikkonen

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira