Viikon eläin | Perhonen soittaa sukuelintään kuin pyykkilautaa – saalistava lepakko hämääntyy pahanpäiväisesti

Tutkahäirintä on arkipäivää nykyaikaisessa sodankäynnissä. Tämän taitavat myös eläimet.

Evoluution kilpavarustelussa kiitäjäperhoset ovat kamppailleet kaikuluotaimia vastaan jo yli 60 miljoonaa vuotta.

Tuolloin ensimmäiset lepakot alkoivat luodata yötaivasta ja napsia suuhunsa lentiäisiä, joista lepakon tutkasignaalin kaiku kimposi.

Perhosille kehittyi erilaisia keinoja torjua tutkaa.

Eräille kiitäjille evoluutio kehitti erikoisimmat eväät: sukuelintään vimmatusti vatkaamalla ne tuottavat sirittävää ultraääntä, joka sotkee lepakon suunnitelmat. Voisi kai puhua seksuaalis-akustisesta häirinnästä.

Äänen syntytapa on hieman kuin raapisi metallista pyykkilautaa kovalla, melamaisella sarvella.

Nyt jos mietit, että miten omalla varustuksella voisi tällä tavoin ääntä tuottaa ja hyödyntää taitoa vaikka jossain kykyjenetsintäkilpailussa, niin huomattakoon, että perhosen sukuelimistö ei ole ihan samanlainen kuin ihmisellä.

Ääntä tuottava rakenne ei ole itse siitin, vaan valvaksi kutsuttu tarttumaelin, joita perhosella on sukukaluissaan kaksi ja ihmisellä ei yhtään.

Tarttumaelimessä on mikroskooppisia suomuja ja nystyjä, joita perhonen hankaa esimerkiksi vatsassaan oleviin suomuihin todella nopeasti. Rakenteita on erilaisia, ja niitä tutkittiin juuri Britannian Royal Societyn tiedejulkaisussa.

Mukana oli hyönteistutkija Akito Kawahara, joka löysi ensimmäisen sukuelintään soittelevan siivekkään viime vuosikymmenen alussa. Nyt näitä tällä tavoin tutkaa kampittavia kiitäjiä tunnistettiin lähes 80 uutta.

Hankaamisesta syntyvä ultraääni hämää kahdella tavalla. Joko se estää lepakkoa havaitsemasta kiitäjää ensinkään, tai sitten se antaa lepakon luulla, että kiitäjä maistuu pahalta eikä sitä kannata syödä.

Kiitäjät osaavat tavallaan imitoida muita sukuelimellään. Erikoistaito sekin. Ne pitävät siis samanlaista ääntä kuin lepakolle myrkylliset perhoslajit, vaikka itse eivät ole myrkyllisiä.

Maailman äänekkäin elin on muuten Micronecta scholtzi-nimisellä pikkumalluaisella eli vesiluteella.

Nystyräistä sauvaansa vatsaansa hankaamalla malluainen pystyy tuottamaan jopa 99 desibelin möykkää veden alla.

Lue lisää: Ankeuttaja­pistiäinen on luonnon karmivin kammotus, se tekee uhristaan elävän hautomon

Lue lisää: Eläimilläkin on ”Daavidin linko” – käsnäjalkainen ampuu limaa eturaajoistaan

Lue lisää: Maailman kovaäänisin lintu rääkäisee jopa 131 desibelin voimalla