Viidesosa Israelin väestöstä on arabeja – he äänestivät yhdenvertaisuuden ja väkivaltarikollisuuden kitkemisen puolesta

Israelissa käydään vaikeita hallitusneuvotteluja, joissa arabipuolueet ovat nousseet historialliseen kuninkaantekijän asemaan.

Silti ne voivat jäädä syrjään vallankahvasta.

Sunnuntaina hallitustunnustelijan mandaatin sai opposition suurimman puolueen johtaja Gadi Eisenkot. Sekä opposition juutalais- että arabipuolueet tähtäävät pääministeri Benjamin Netanjahun syrjäyttämiseen, eivätkä opposition juutalaispuolueiden parlamenttipaikat yksin riitä enemmistöhallitukseen.

Arabipuolueet tukivat Eisenkotin pääministeriehdokkuutta. Osa oppositiosta kuitenkin vastustaa yhteistyötä arabien kanssa jyrkästi.

Kerromme tässä jutussa, millaista politiikkaa Israelin arabipuolueet ajavat, ja miksi hallitusyhteistyö niiden kanssa on Israelissa lähes tabu.

Yhdenvertaisuus ei toteudu

Israelin väestöstä noin viidesosa on arabeja, joista suuri osa identifioituu palestiinalaisiksi. He ovat pääosin niiden palestiinalaisten jälkeläisiä, jotka asuivat historiallisen Palestiinan alueella ennen Israelin valtion perustamista 1948.

Toisin kuin Israelin miehittämien Länsirannan ja Gazan palestiinalaisilla, suurimmalla osalla Israelin arabeista on maan kansalaisuus.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Bruno Jäntin mukaan Israelin arabiväestö on moninainen ryhmä, jossa on muun muassa muslimeja, kristittyjä, druuseja ja uskonnottomia.

– Selvää enemmistöä Israelin palestiinalaistaustaisista kansalaisista yhdistää toivo siitä, että Israel muuttuu kaikkien kansalaistensa valtioksi, Jäntti sanoo.

Toiveen taustalla on se, että Israelin palestiinalaistaustaiset kansalaiset ovat yhteiskunnassa eriarvoisessa asemassa juutalaisväestöön nähden, vaikka heillä on äänioikeus.

Laissa Israel on määritelty yksinomaan juutalaisten kansallisvaltioksi, eikä arabeja ole tunnustettu kansalliseksi vähemmistöksi.

– Epätasa-arvo näkyy esimerkiksi julkisten palveluiden resursoinnissa, asumispolitiikassa ja valtion elinten edustuksessa.

Hallitusyhteistyö on lähes tabu

Knessetissä arabiväestöä edustaa kaksi puoluetta: yhteislistana tunnettu kolmen puolueen koalitio sekä itsenäisesti kampanjoiva Ra’am.

Molemmat muun muassa vaativat Israelia tunnustamaan arabien aseman kansallisena vähemmistönä ja vetäytymään miehittämiltään alueilta.

Jäntin mukaan arabipuoleiden vaaleissa saamat 19 parlamenttipaikkaa eivät välttämättä takaa niille otetta vallankahvasta.

Oppositiojohtaja Eisenkot pyrkii nyt houkuttelemaan vastustamansa Netanjahun hallituskoalition edustajia riveihinsä. Arabipuolueet hän on käytännössä sulkenut ulos hallitusyhteistyöstä.

Mahdollista hallitusyhteistyötä vaikeuttavat perustavanlaatuiset kysymykset Israelin valtiosta ja sen miehittämistä alueista. Arabipuolueet tuskin tukisivat Israelin sotilaallisia toimia Gazassa, Länsirannalla tai naapurimaissa.

Juutalaiset puolueet vaativat arabipuolueita muun muassa tunnustamaan Israelin ”juutalaiseksi ja demokraattiseksi” valtioksi, kuten laissa on muotoiltu. Arabipuolueille tämä tarkoittaisi sen hyväksymistä, ettei palestiinalaistaustaisilla kansalaisilla ole omassa kotimaassaan itsemääräämisoikeutta.

– Ajatus siitä, että Israelin on oltava juutalaisen kansan valtio, yhdistää lähes kaikkia juutalaisia puolueita hallituksessa ja oppositiossa. Niitä yhdistää myös halu pitää suuret siirtokuntablokit Israelin osana, Jäntti sanoo.

Juutalaiset puolueet myös vaativat arabipuolueita tunnustamaan Hamasin terrorijärjestöksi. Arabipuolueet ovat tuominneet Hamasin terroriteot, mutta järjestön julistaminen terroristiseksi on niille vaikeaa.

– Arabipuolueiden mukaan terrorismiluonnehdinnalla pyritään oikeuttamaan Israelin toimet Gazassa, Jäntti sanoo.

Näiden seikkojen vuoksi yhteislistan puolueet eivät ole osoittaneet halukkuutta hallituspaikkaan. Ne ovat kuitenkin tarjoutuneet tietyin ehdoin tukemaan Netanjahun syrjäyttävää koalitiota.

Muista arabipuolueista poiketen konservatiivinen Ra’am suhtautuu avoimesti hallitusyhteistyöhön. Se istuikin Yair Lapidin ja Naftali Bennettin hallituksessa vuosina 2021–2022.

Ra’amille hallituspaikka on käytännön kysymys: istumalla hallituksessa se voi parhaiten parantaa palestiinalaistaustaisten israelilaisten elinoloja, kuten julkisia palveluja ja asumista.

Äänivyöryn taustalla raskaat vuodet

Arabien äänestysprosentti jää vaaleissa yleensä alhaiseksi. Taustalla on esimerkiksi kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä.

Lokakuun vaaleissa arabikaupunkien äänestysprosentti nousi 77:ään.

Taustalla vaikuttivat Gazan sota ja Netanjahun hallituksen toimet.

– Väistyvä hallitus on vienyt palestiinalaisvastaisuuden pidemmälle kuin aiemmat hallitukset, Jäntti sanoo.

Suurin yksittäinen huolenaihe palestiinalaistaustaisille äänestäjille on ollut arabikaupungeissa rehottava järjestäytynyt rikollisuus.

Murhaluvut ovat kasvaneet räjähdysmäisesti Netanjahun hallituskauden aikana. Arabipuolueet syyttävät äärinationalistista kansallisen turvallisuuden ministeriä Itamar Ben-Gviriä arabikaupunkien turvallisuuden laiminlyömisestä.

– Näillä alueilla ihmisten huono sosioekonominen asema yhdistyy lainsäädännölliseen syrjintään. Kuten monessa muussakin maassa, tämä on johtanut sitkeään rikollisuusongelmaan, Jäntti sanoo.

Israelin hallitus on myös määrännyt palestiinalaistaustaisten beduiinien koteja tuhottavaksi ennätysvauhtia etelässä Negevin autiomaassa.

Länsirannalla se on sallinut ennätysmäärän siirtokuntarakentamista ja katsonut läpi sormien siirtokuntaradikaalien väkivaltaisia hyökkäyksiä palestiinalaisia kohtaan.

Israelin iskuissa Gazaan on kuollut yli 74 000 palestiinalaista. Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) tutkii, syyllistyykö Israel kansanmurhaan.

Bruno Jäntti sanoo, että Israelin palestiinalaistaustaisille kansalaisille tämä kaikki tarkoittaa pelkoa omien oikeuksien merkittävästä kaventumisesta.

– Monet ajattelevat, että jos suunta on tämä, niin mitä tapahtuu viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.