Vihapuhe | Suomi ei saa ajautua samalle tielle kuin Donald Trumpin Yhdysvallat

Presidentti Donald Trump on solvaamisen mestari. Paperittomat siirtolaiset ”myrkyttävät maan veren”, somalialaiset maahanmuuttajat ovat ”roskasakkia” ja poliittiset vastustajat ”syöpäläisiä”.

Trumpin perätön väite, jonka mukaan haitilaiset maahanmuuttajat söivät naapuriensa koiria ja kissoja, aiheutti kaksi vuotta sitten kaaoksen Ohion osavaltiossa sijaitsevassa Springfieldin kaupungissa.

Trumpin hyökkäyksen jälkeen Springfieldiin kohdistui yli 30 pommiuhkausta. Kouluja evakuoitiin, kaupungintalo suljettiin ja sairaalat eristettiin ulkopuolisilta. Haitilaistaustaiset asukkaat kertoivat toimittajille pelkäävänsä kodeistaan poistumista.

Haitilaisyhteisön puolustajat veivät asian oikeuteen ja vaativat Trumpin asettamista syytteeseen. Suomessa Trump olisi hyvinkin saatettu tuomita viharikoksesta, mutta Yhdysvalloissa kanne hylättiin. Yhdysvaltojen laki antaa kiihottavalle poliittiselle puheelle erittäin vahvan perustuslaillisen suojan.

Vihapuhe ja jopa väkivallan puolustaminen on Yhdysvalloissa lain mukaan sallittua. Puhuja nauttii sananvapauden suojaa, ellei hänen nimenomaisena tarkoituksenaan ole yllyttää välittömään lainvastaiseen toimintaan tai ellei tällaisen toiminnan toteutuminen ole todennäköistä.

Yhdysvalloissa sananvapauden erittäin laaja tulkinta pohjautuu korkeimman oikeuden vuonna 1969 tekemään ennakkopäätökseen, joka kumosi Ku Klux Klanin johtajan alemmassa oikeusasteessa saaman rikostuomion. Johtaja oli pitänyt rasistisen puheen klaanin kokoontumisessa, jossa huppupäiset klaanilaiset polttivat ristin, esittelivät aseitaan ja esittivät rasistisia uhkauksia.

Yhdysvalloissa vallitsee ajattelutapa, jonka korkeimman oikeuden tuomari Louis Brandeis kiteytti sata vuotta sitten: vahingolliseen puheeseen on vastattava ”lisäämällä puhetta, ei pakottamalla vaikenemaan”.

Euroopan unioni on valinnut hyvin erilaisen lähestymistavan. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kriminalisoimaan julkisen yllyttämisen väkivaltaan tai vihaan, kun sen perusteena on rotu, ihonväri, uskonto, syntyperä tai kansallinen tai etninen alkuperä. Tämä on vähimmäisvaatimus, ja jäsenvaltiot voivat Suomen tavoin mennä pidemmälle.

Suomessa tuomioistuimet voivat puuttua julkiseen puheeseen, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan ihmisryhmää rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai muun laissa suojatun ominaisuuden perusteella. Syyttäjän ei tarvitse osoittaa, että puhujan tarkoituksena oli yllyttää väkivaltaan.

Tuomioistuimet antavat silti poliitikoille huomattavan paljon liikkumavaraa. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat käyttäneet vähemmistöistä puhuessaan halventavia nimityksiä, kuten ”mustat säkit”, ”vieraslajit” tai ”vuohipaimenet” saamatta tuomiota. Perussuomalaisten kannatuksen kehityksestä voi päätellä, että strategia toimii.

Maahanmuuttajiin kohdistettua kärjistävää retoriikkaa on sovellettu jopa Suomen alkuperäiskansaan. Joissain saamelaisten itsehallinnosta käydyn verkkokeskustelun puheenvuoroissa saamelaiset esitettiin ahneina ulkopuolisina, jotka tavoittelevat erityiskohtelua muiden suomalaisten kustannuksella.

Vähemmistöjen demonisointi kuuluu itsevaltaisten hallitsijoiden perinteiseen keinovalikoimaan. Trump on toistuvasti epäinhimillistänyt mustia, latinoja, muslimeja, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä maahanmuuttajia – kaikkia, jotka eivät sovi hänen käsitykseensä ”oikeista amerikkalaisista”. Vähemmistöjen esittäminen vihollisina auttoi häntä nousemaan Valkoiseen taloon.

Freedom Housen tuoreimmassa, valtioiden poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia mittaavassa vertailussa Yhdysvallat sai 81 pistettä sadasta ja jäi muun muassa Mongolian alapuolelle. Tulos on heikoin nykyisen yli 20 vuoden ajan käytetyn pisteytysjärjestelmän aikana.

Suomi saa vertailussa täydet sata pistettä. Vähemmistöjen jatkuva mustamaalaaminen osoittaa kuitenkin, ettei Suomella ole varaa tuudittautua tyytyväisyyteen.

David Kirp on Suomessa asuva Berkeleyn yliopiston emeritusprofessori.

Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna