Väylävirasto vaatii tyhjiä kahvilarakennuksia pois Pyhtäältä, mutta omistaja ei anna periksi

E18-moottoritien varrella Pyhtäällä seisseet Cafe Finlandia -kahvilat ovat olleet tyhjillään vuosia. Nyt Väylävirasto vaatii niiden poistamista valtion maalta marraskuun loppuun mennessä. Rakennukset omistaa liikemies Georg Jaruta, joka on myös Lieksassa pitkään tyhjillään seisoneen Kolin Lotus -kylpylän omistaja.

Kahviloiden rakentamisesta tien varteen tehtiin sopimus vuonna 2013. Tuolloin tien rakennusurakoitsijana ollut yhtiö teki sopimuksen yrittäjän kanssa. Sopimukseen oli kirjattu, että yrittäjän omalla kustannuksellaan rakentamat kahvilarakennukset siirtyvät sopimuksen päättyessä korvauksetta valtiolle. Sopimuksen oli määrä päättyä syyskuun lopussa 2026.

Kahvilat valmistuivat moottoritien molemmille puolille vuonna 2014. Niiden taival on ollut hankala alusta lähtien ja toiminta katkonaista.

Kahviloiden omistajuudessa epäselvyyksiä

Alkuperäinen kahvilayrittäjä teki konkurssin joulukuussa 2015 ja se mutkisti asioita.

Konkurssipesä oli myynyt rakennukset eteenpäin. Tämän jälkeen rakennukset vaihtoivat omistajaa vielä kerran ennen kuin päätyivät Georg Jarutalle vuonna 2017. Kahvilatoiminta moottoritien varrella päättyi vuoden 2023 lopussa.

Väylävirasto olisi ollut halukas purkamaan rakennukset jo aiemmin, mutta niiden omistajuuteen liittyvät epäselvyydet muuttivat tilannetta. Syyskuussa Väyläviraston projektipäällikkö Mauri Mäkiaho sanoi Ylen haastattelussa, että omistussuhde vaati lisäselvittelyä.

Väylävirasto vaatii kahviloita pois

Nyt virasto on päätynyt asiakirjojen perusteella siihen, että rakennukset kuuluvat Scan Yardille ja sen omistajalle Georg Jarutalle. Väyläviraston näkemyksen mukaan ne ovat valtion maalla ilman voimassa olevaa sopimusta tai muuta oikeusperustetta.

Viraston mukaan kahvilapalveluille ei ole jatkossa tarvetta alueella. Jos rakennuksia ei poisteta määräaikaan mennessä, virasto ryhtyy oikeustoimiin alueen hallinnan palauttamiseksi.

Juttua varten Yle lähestyi oikeustieteen professoreja Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistosta. Olisimme kysyneet heiltä arviota sopimuksiin liittyvistä erimielisyyksistä, mutta heistä yksikään ei halunnut ottaa asiaan kantaa ilman huolellista ja aikaa vaativaa perehtymistä.

Omistaja ei aio luovuttaa

Rakennusten omistaja Georg Jaruta hämmästelee Väyläviraston päätöstä. Hänen mukaansa rakennukset on rakennettu aikanaan laillisesti myönnetyillä luvilla, ja omistajuus on siirtynyt hänen yhtiölleen asianmukaisten kauppojen kautta vuonna 2017.

– Minä en ole saanut minkäänlaista vastausta siihen, että miksi ne pitäisi purkaa pois.

Väylävirasto on perustellut asiaa siirtokehotuksen sisältävässä kirjeessä vain toteamalla, että sillä ei ole tarvetta kahvilapalvelujen järjestämiselle vastaisuudessa kyseisillä levähdysalueilla. Yle on nähnyt Jarutan saaman kirjeen. Samoin Väylävirastosta todettiin syyskuussa, että rakennukset ovat heidän näkökulmastaan tarpeettomia. Nyt virastosta ei kommentoitu asiaa enempää.

– On ihmeellistä, että ensin maanomistaja antaa luvan rakentaa kahvilat. Sitten ne pitäisikin siirtää ilman mitään perusteita, koska ne ovat tarpeettomia, Jaruta sanoo.

Jaruta ei halua luopua rakennuksista. Hänen mielestään toisen omaisuutta ei voi käsitellä näin.

– Yrittäjänä olen yli kymmenen vuotta yrittänyt investoida ja kehittää kahvilatoimintaa. Totta kai käytän kaikkia keinoja suojellakseni omia etujani.

Hän ei vastaa kysymykseen siitä, millaisia suunnitelmia hänellä on kahvilatoiminnan kehittämiseksi tai toiminnan jatkamiseksi.

Vastaava sopimus tehtiin Lohjalla

Pyhtäällä tehty sopimus ei ole ainutlaatuinen. E-18 moottoritien toisessa päässä, Turku-Helsinki moottoritien varrella, toimivan Ykköspesän yrittäjäveljekset Janne ja Jussi Leppäkoski ovat allekirjoittaneet lähes samankaltaisen sopimuksen.

Aivan kuten Pyhtään Cafe Finlandioilla, myöskään Ykköspesällä ei ole polttoaineen myyntiä. Sen tehtävä on tuottaa esimerkiksi kahvila- ja wc-palveluita levähdysalueella.

Leppäkosket ovat sopimuksessa sitoutuneet purkamaan rakennukset pois ennen sopimusajan päättymistä. Mikäli näin ei tehtäisi, tieyhtiöllä tai tiehallinnolla on oikeus purkaa rakennukset ja siirtää ne sopivaksi katsomaansa paikkaan. Purkamisesta aiheutuneet kustannukset voitaisiin periä yrittäjältä takaisin kaksinkertaisena.

Sopimuksen kirjaus ei hirvittänyt toisen polven kahvilayrittäjiä. He rakensivat kahvilan moottoritien varteen levähdysalueelle omalla rahallaan.

– Pankinjohtajalle piirsin liiketoimintasuunnitelman ruutupaperille. Tulimme tyhjälle tontille ja alettiin rakentaa, sanoo Jussi Leppäkoski.

Lohjan ja Muurlan välisen tieosuuden elinkaarisopimus on kaksikymmentävuotinen. Sitä on jäljellä vielä kolme vuotta.

Jussi Leppäkoski sanoo, että he ovat jo neuvotelleet etukäteen sopimuksen jatkamisesta seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.