Miltä kuulostaisi, jos jatkokouluttautuminen tapahtuisi osin velaksi?

Tällaista mallia esittää Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva). Evan koulutustilimallissa vain varhaiskasvatus, perusasteen opinnot ja ensimmäinen toisen asteen tutkinto olisivat poikkeuksetta julkisen sektorin maksamia.

Mallissa opiskelija voisi joutua maksamaan tulosidonnaista omavastuuta jo ensimmäisestä korkeakoulututkinnosta.

Se, kuinka ison osan koulutuksen kuluista opiskelijat joutuisivat maksamaan itse, jäisi poliitikkojen päätettäväksi, Evan konsultti Jussi Pyykkönen ja vihreiden entinen kansanedustaja ja ministeri, tietokirjailija Osmo Soininvaara kirjoittavat analyysissaan.

Kirjoittajien mukaan tilimallista olisi hyötyä, vaikka valtio päättäisi olla asettamatta opiskelijoille omavastuuta ollenkaan: se lisäisi koulutuksen rahoituksen läpinäkyvyyttä. Se kertoisi muun muassa, paljonko yhteiskunta yksilön koulutukseen panostaa ja kuka laskun maksaa.

Häviäjiä olisivat erityisesti sarjaopiskelijat. ”Voittajia” olisivat muun muassa koulutuksensa keskeyttäneet tai ilman tutkintoa jääneet, koska omavastuut eivät koskisi heitä.

Suomessa on viritelty keskustelua korkeakoulutuksen maksullisuudesta.

Toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon maksullisuutta ovat poliittisissa ohjelmissaan esittäneet ainakin kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.

Esimerkiksi perussuomalaiset esitti omassa sopeutusohjelmassaan 2 000 euron lukukausimaksuja toista samantasoista tutkintoa suorittaville. Evan analyysin kirjoittajien mukaan koulutustilin myötä erillisille lukukausimaksuille ei enää olisi tarvetta.

Kuluvalla hallituskaudella Suomessa on jo otettu käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Velka maksuun vain, jos tulot riittävät

Mallissa keskeistä on, että laina maksetaan takaisin vasta, jos koulutus johtaa riittäviin tuloihin.

Väläytetyssä mallissa moni ”kalliin” alan valinneista opiskelijoista joutuisi maksamaan osan kustannuksista omasta pussistaan.

Korkeakoulutuksen kustannuksissa on eroja. Kaikkein kalleimmiksi kirjoittajat listaavat teatteri-, tanssi- ja kuvataiteiden koulutukset, jotka voivat maksaa yli 100 000 euroa. Lähes samoihin lukemiin yltävät lääkärin ja hammaslääkärin koulutukset.

Keskihintaisiin koulutuksiin lukeutuvat esimerkiksi diplomi-insinöörien ja luonnontieteiden koulutukset (noin 70 000 euroa). Halvimmalla irtoaa yhteiskunta- ja kasvatustieteiden tutkinto (noin 40 000 euroa).

Pyykkönen ja Soininvaara käyttävät esimerkkinä lääkäriopintoja: Osa opiskelee jo nyt omakustanteisesti tutkinnon ulkomailla olettaen, että koulutus maksaa itsensä takaisin myöhemmin saatavina korkeampina ansioina.

Kirjoittajien mukaan tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin opintoaloihin, esimerkiksi taidealojen koulutuksessa korkea omavastuu voisi sulkea pois opiskelijoita varallisuuden perusteella. Tästä syystä opiskelijan omavastuuta ei pitäisi sitoa pelkästään tutkinnon hintaan, vaan siinä olisi syytä huomioida myös alan keskiansiot ja työllisyysnäkymät.

– Esimerkiksi 20 prosentin omavastuu voi siten olla perusteltu, jos korkea tulotaso toteutuu ja takaisinmaksu säilyy tulosidonnaisena. Pienituloisilla, mutta yhteiskunnallisesti kriittisillä aloilla julkisen rahoitusosuuden pitäisi olla suurempi, kirjoittajat arvioivat.

Häviäjinä paljon kouluttautuvat ja työmarkkinoiden hyväosaiset

Koulutuksen suurkuluttajilla kustannukset kasvavat suureksi, mutta vaikutukset jäävät toisinaan laimeiksi.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan vuonna 2023 julkaiseman selvityksen mukaan toisen tai useamman samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittaminen ei johtanut esimerkiksi merkittävästi parempaan tulokehitykseen tai korkeampaan työllisyyteen.

Useita samantasoisia tutkintoja suorittavat ja toistuvasti pitkäkestoiseen julkisesti rahoitettuun koulutukseen osallistuvat olisivat mallin isoimpia häviäjiä. Merkittävä osa ensimmäisen tutkinnon jälkeisestä koulutuksesta jäisi heidän itse tai heidän työnantajiensa maksettavaksi.

– Häviäjiin kuuluvat myös ne hyvässä työmarkkina-asemassa olevat henkilöt, joiden lisäkoulutus tuottaa lähinnä yksityistä hyötyä, mutta on nykyisin rahoitettu suurelta osin yhteisistä varoista. Myös heille takaisinmaksuvelvoite olisi merkittävä, kirjoittajat toteavat.

Korkeakoulutusta pidetään julkisessa taloudessa investointina: Korkeakoulutetut muun muassa yleensä työllistyvät paremmin ja tienaavat enemmän. Näin ollen he kerryttävät myös enemmän rahaa yhteiseen kassaan verojen muodossa.

Kirjoittajat myöntävät, että toisinaan useampi kuin yksi samantasoinen tutkinto voi olla perusteltu ja maksaa itsensä takaisin esimerkiksi kasvaneina verotuloina. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos ammatinvaihto mahdollistaa työllistymisen etuuksien varaan putoamisen sijaan.

Kirjoittajat visioivat, että koulutustilille voitaisiin kirjata niin lyhytaikaisia ammatillisia ajokortteja kuin täydentäviä ammattiopintojakin. Mallin tarkoitus olisi kannustaa vertaamaan pitkien ja lyhyiden tutkintojen hintoja ja niistä saatavaa hyötyä yhteiskunnalle.

Kirjoittajien mukaan ajatuksena ei ole koulutuksen jakaantuminen kaikille tasan vaan se, että koulutukseen satsatuista julkisista rahoista saataisiin mahdollisimman paljon irti.

Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen esitys, joka mahdollistaisi maksullisen korkeakoulututkinnon suorittamisen avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Koulutuksen maksullisuudesta keskusteltiin Ylen Aamussa 4. elokuuta 2026.

Source: Yle · Marica Paukkeri

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira