Ukrainan vastahyökkäykset pakottavat venäläiset perääntymään – ”Venäläisillä hyvin vähän mahdollisuuksia edetä”

Ukraina on onnistunut pysäyttämään Venäjän hyökkäyksen sodan päärintamalla Donetskissa ja työntämään jopa venäläisiä takaisin vastahyökkäyksillä.

Sotaa seuraavan Black Bird Groupin asiantuntija Pasi Paroinen pitää Ukrainan tilannetta rintamalla suhteellisen hyvänä.

– En näe mitään riskiä, että rintama olisi repeämässä tai luhistumassa.

Kesän aikana Ukraina torjui Venäjän hyökkäyksen Lymanin kaupungin pohjoispuolella niin sanotulla operaatio Vivaldilla. Tämän jälkeen Venäjän rintamahyökkäykset kohti Slovjanskin ja Kramatorskin teollisuuskaupunkeja vastaan on torjuttu. Venäläiset ovat jopa joutuneet perääntymään.

– Pyritään työntämään venäläisiä kauemmas noista kaupungeista ja sitten etsimään sellaiset maastonkohdat, missä missä puolustus olisi paras tehdä, Paroinen kertoo Ukrainan tavoitteista.

Ukrainan kannalta vakavin tilanne on nyt Dobropillian kaupungin suunnalla. Sinne Venäjä on koonnut vahvimmat voimansa.

Paroinen arvioi, että Venäjä on saanut Dobropilliaan ehkä parisenkymmentä sotilasta. Määrä kuulostaa vähäiseltä, mutta tätä soluttautumistaktiikkaa Venäjä on käyttänyt jo kauan.

He lähettävät eteenpäin pieniä ryhmiä tai jopa yksittäisiä sotilaita. Nämä yrittävät droonien ja tykistön tuella hankkia itselleen puolustusasemat, joita kertyy pikkuhiljaa lisää. Kun näitä pesäkkeitä on tarpeeksi, Ukrainan on vaikea enää lyödä venäläisiä takaisin, Paroinen selittää.

Asiantuntijan mukaan taistelu Dobropillian hallinnasta on vielä kesken. On mahdollista, että venäläiset heitetään pois kaupungista. Mutta vaikka Dobropillia jäisi venäläisille, se ei millään tavalla kriisiyttäisi Ukrainan puoluistusta, Paroinen vakuuttaa.

Paroinen varoittaa, ettei Ukrainan vastahyökkäysten merkitystä pidä liioitella. Hän kuitenkin myöntää, että jotain rintamalla on muuttunut.

– Jotain ukrainalaiset tekevät nyt oikein, ja venäläiset todennäköisesti tekevät myös jotain väärin. Venäläisten kyky itsepintaisesti painaa eteenpäin ja soluttautumalla työntyä tavoitteita kohti ei toimi enää yhtä hyvin kuin ennen.

Uusi kulttuuri

Paroisen mukaan Ukrainan armeijan johtamiskulttuuri tapahtui muutos, kun asevoimien komentajaksi nostettiin Myhailo Drapatyi ja edellinen komentaja Oleksandr Syrskyi joutui väistymään. Syrskyin aikana Ukrainan asevoimissa vallitsi valehtelemisen kulttuuri, Paroinen pamauttaa.

– Sanotaan vaikka, että vaikka jonkun prikaatin lohkolla tuli huonoja uutisia. Menetettiin esimerkiksi joku puolustusasema. Monesti se saattoi johtaa siihen, että komentaja irtisanottiin, vaikka lähtökohtaisesti se annettu tehtävä oli voinut olla vaikea. No, tämä sitten johti siihen, että ei kerrottu, miten oikeasti menee. Tämän takia Ukrainan ylemmän johdon tilannekuva ei aina vastannut todellisuutta.

Nyt Drapatyi on tuonut asevoimiin kulttuurin, jossa alaisiin luotetaan enemmän, Paroinen kertoo. Hän uskoo muutoksen näkyvän joukkojen suorituskyvyssä.

Suurin huoli drooneista ja ohjuksista

Jos Ukrainan tilanne rintamalla onkin hieman helpottunut, uusia huolia on noussut.

Yhdysvaltain johto ja SpaceX-yhtiö ovat päättäneet rajoittaa Starshield-internetjärjestelmän käyttöä Ukrainassa. Starshieldiin liitetyt laitteet eivät saa liikkua nopeammin kuin 160 kilometriä tunnissa.

Yksi Ukrainan menestyksen osatekijä on ollut laaja droonien käyttö Venäjän joukkojen selustassa. Drooneilla on häiritty ja kulutettu Venäjän huoltokuljetuksia rintamalle. Nyt Starshieldin rajoitus haittaa droonien käyttöä ja Venäjän on helpompi huoltaa joukkojaan.

Toinen merkittävä ongelma Ukrainalle on torjuntaohjusten loppuminen. Venäjä pystyy ballistisilla ohjuksillaan iskemään lähes mihin haluaa, sillä Ukrainalla ei ole enää kykyä torjua niitä.

Yhdysvallat rajoittaa Patriot-ohjusten lähettämistä Ukrainaan. Eurooppalaiset yhtiöt puolestaan eivät kykene tuottamaan lähimainkaan tarpeeksi ohjuksia SAMP/T- ja Iris-T -torjuntajärjestelmiä varten.

Ohjustuotannon volyymi on surkea. Se ei vaan pysty kattamaan tämmöistä intensiteettiä, mikä sodissa on, Paroinen tuskailee.

– Ohjustuotanto on suunniteltu siten, että rauhanajan asevoimat hankkivat pienissä erissä niitä vuosien varrella lähinnä siihen, että ylläpidetään pieniä varmuusvarastoja ja voidaan harjoitella. Nyt on sitten kertakaikkisen vaikeaa edes näinkään pitkän sodan aikana saada oikeasti massatuotantoa aikaiseksi, Paroinen kuvaa Euroopan asetuotannon ongelmaa.