Virpi Viita, 19, on yksi sadoista sodissa kaatuneista naisista, joista on puhuttu vain vähän

Tutkija Pauliina Ylitalo selvittää talvi- ja jatkosodissa kuolleiden naisten kohtaloita. Hän yllättyi naisten määrästä ja siitä, miten vähän heistä on puhuttu.

12:09

Tuhannet suomalaiset naiset työskentelivät sotatehtävissä talvi- ja jatkosodissa.

Kun Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimuksen vastaisena syksyllä 1944, naiset joutuivat vaikenemaan tekemästään maanpuolustustyöstä.

Samalla naisten maanpuolustustyön muistaminen jäi vähälle, sanoo väitöskirjatutkija, toimittaja Pauliina Ylitalo.

– Naisten työtä mitataan edelleen sen mukaan, miten paljon miehiä he vapauttivat rintamalle. Ei ole arvioitu sitä, mikä merkitys sillä oli Suomen itsenäisyyden säilymiselle.

Sodissa lotat avustivat armeijaa huolto- ja esikuntatehtävissä sekä ilmavalvonnassa. Naisia oli myös sairaaloissa, sotilaskodeissa ja esimerkiksi kotirintamalla puolustusvoimien palveluksessa.

Ylitalo arvioi naisten osuutta nyt omalta osaltaan Lottapuvussa haudatut -väitöstutkimuksessaan.

– Tarina ei ole kokonainen, ellei myös naisia nosteta esiin.

Muistokynttilät naisten sankarihaudoille

Pauliina Ylitalo kertoo yllättyneensä siitä, miten vähän tietoa sotatehtävissä kuolleista naisista on.

Sotien ajalta on naisten omia kokemuksia ja tarinoita sekä järjestöjen historiikkeja, mutta esimerkiksi sankarivainajuus liitetään miltei yksinomaan miehiin, Ylitalo sanoo.

Kuitenkin monilla Suomen sankarihautausmaista lepää naisia.

– Harva on edes huomannut naisia sankarihautojen riveissä, ja vielä harvempi tietää, keitä he olivat tai miksi he kaatuivat.

Videolla Pauliina Ylitalo kertoo, miten tärkeäksi naisten läheiset ovat kokeneet heidän muistamisensa.

Sankarihautausmaille haudattiin osa sodassa kaatuneista lotista sekä muita rintamalla ja sen läheisyydessä sekä kotirintamalla puolustusvoimien tehtävissä työskennelleitä tai muuten paikallisesti sankarivainajina muistettuja naisia.

Seinäjoen sankarihautausmaalle naisia on haudattu kaksi, lotat Virpi Viita ja Ellen Latva-Kokko.

”Pieni, mutta merkittävä joukko”

Kansallisarkiston ylläpitämässä Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tietokannassa ovat kadonneet, sotavammoihin kuolleet, ulkomaalaiset vapaaehtoiset ja suomalaiset SS-miehet.

Tästä tietokannasta Ylitalo löysi 403 naista. Kaikkiaan tietokannassa on yli 90 000 vainajan tiedot.

Tutkimusta varten hän kävi läpi myös pääesikunnan kenttäpiispantoimiston kaatuneiden pääkortiston. Sen 47 mapillisesta käsinkirjoitettuja henkilökortteja hän seuloi sotatehtävissä kuolleet naiset.

– Naisten joukko on pieni verrattuna miesten valtavaan joukkoon. Se on kuitenkin merkittävä, sillä miehet pääosin määrättiin tehtäviinsä, mutta naiset lähtivät niihin vapaaehtoisesti.

Sotatehtävissä kuolleiden naisten kokonaismäärän Ylitalo lupaa paljastaa vasta tutkimuksen valmistuessa. Se oli kuitenkin yllättävän suuri, hän sanoo.

– On yllättävää, ettei kaatuneita naisia ole tutkittu aiemmin.

Monenlaiset sotatehtävät

Kaatuneiden pääkortiston mukaan naisia kuoli talvi- ja jatkosodissa sairaanhoitajina, apusisarina, sotilaskotisisarina, keittäjinä, siivoajina ja esimerkiksi toimistotöissä.

Kuolinsyiden joukossa on myös hukkumisia, salamaniskuja ja ilmavalvonnassa paleltumisia, Ylitalo luettelee.

– Kohtalot kertovat hyvin naisten sotatehtävissä tekemän työn monipuolisuudesta ja laajuudesta.

Puolustusvoimien ja Museoviraston kuvat näyttävät, millaisissa tehtävissä naiset sodissa olivat. Saat kuvatekstit näkyviin klikkaamalla kuvan suuremmaksi.

Muutos sotien jälkeen

Ennen talvisotaa sankarivainajuus liitettiin Suomessa aina miehiin, mutta talvi- ja jatkosotien aikana myös kaatuneita naisia pidettiin sankarivainajina, Ylitalo sanoo.

Ylitalon tämänhetkisen tiedon mukaan sotien aikaan sankarivainajanaisiin suhtauduttiin samalla tavalla kuin miehiin.

Kun sota loppui, suomalaiseen sotakuvastoon ja juhlapuheisiin vakiintui malli, jossa uhri on mies ja surija nainen. Sen myötä sodassa kaatuneet äidit ja tyttäret sekä isien kokema suru jäivät varjoon, Ylitalo sanoo.

– Kukaan ei puhunut esimerkiksi kaatuneita lapsiaan surevista isistä.

”Vaikea kuvitella, että olisi ollut tietoista vähättelyä”

Sotatehtävissä menehtyneitä naisia ei ole juuri nostettu esille, myöntää muun muassa veteraanien perinnetyötä koordinoivan Tammenlehvän perinneliiton puheenjohtaja Timo Laitinen.

– Ei heitä unohdettu, mutta ei heistä hirveästi puhuttukaan.

Sotien jälkeen keskusteluissa korostui rintamalla tehty aseellinen puolustaminen. Laitinen arvelee, että naiset jäivät varjoon myös siksi, että rintamalla kaatuneita miehiä oli niin paljon enemmän kuin sotatehtävissä kuolleita naisia.

– Vaikea kuvitella, että Suomessa olisi ollut tietoista vähättelyä.

Laitinen muistuttaa, että Suomessa sodan ajan asioista on puhuttu paljon sukupuolettomilla termeillä.

– Esimerkiksi veteraani-käsite pitää sisällään miehet ja naiset. Tällä hetkellä vielä elossa olevista rintamaveteraanitunnuksen omaavista henkilöistä enemmistö on naisia.

Naisia on ollut varusmiespalveluksessa jo vuosia ja tällä hetkellä puolustusvoimien kantahenkilökunnasta heitä on merkittävä osa, Laitinen muistuttaa.

– Jos jotain sattuu ja Suomea joskus täytyy puolustaa, tarina muuttuu.

Kuvia, kirjeitä ja päiväkirjoja

Luentotilaisuuksissa saatu palaute on osoittanut, että moni kokee naisten esiin nostamisen tärkeäksi, Ylitalo sanoo. Tilaisuudet ovat tärkeitä myös tutkimukselle.

– Tavoitan niissä naisten sukuja, joilta voin saada kuvia, kirjeitä ja esimerkiksi päiväkirjoja tutkimusta sekä aiheesta tehtävää tietokirjaa varten.

Ylitalo on edelleen kiinnostunut esimerkiksi tässä artikkelissa esiteltyihin Virpi Viitaan ja Ellen Latva-Kokkoon liittyvästä materiaalista.

Väitöstutkimus Jyväskylän yliopistoon valmistuu syksyllä 2027. Myös aihetta käsittelevä tietokirja ilmestyy silloin.

Ilmajokelainen rintamalotta Sipi Tilus (1913–2016) kertoi sotakokemuksistaan Ylen dokumentissa (2007).