”Matelevaa nöyryyttä”, kuvaa professori Suomea datakeskusbuumin keskellä

Osa 1: Paperitehtaan kylkeen datakeskus

Paperimies Kimmo Viskari esittelee naapurustoaan Kouvolan Myllykosken Ummeljoella.

– Tässähän oli ihan kunnon metsikkö. Voin sanoa, että oli hyvät kantarellimaat.

Metsiköstä ei ole jäljellä puutakaan. Viskarin tontin rajalta alkaa valtava hakkuuaukea. Kaukaisuudessa vilkkuvat maansiirtokoneiden keltaiset valot. Työmaalla tehdään pohjatöitä uudelle datakeskukselle.

Työmaan mittakaava on vaikuttava. Kymijoen rantaan on hakattu pari kilometriä pitkä ja satojen metrien levyinen alue, johon rakennetaan kaksi isoa datakeskusta. Joen vastarannalle, vanhan paperitehtaan naapuriin, nousee kolmas.

Viskarin taloa vastapäätä kohoaa datakeskuksia rakennuttavan Atnorth-yrityksen kaksikerroksinen toimistokonttirivistö. Hanke on laajentunut huomattavasti alkuperäisistä suunnitelmista.

– Ei silloin kukaan puhunut mitään, että tästä tällainen tulee. Että nyt on metsät kaadettu. Kohta ollaan totaalisen pussinperällä täällä näin, Viskari kuvaa.

Pussinperä koostuu muutamasta omakotitalosta Ummeljoen kaupunginosassa. Alueen läpi kulkee tie, jota pitkin jyrää liki taukomaton rekkaralli datakeskustyömaalle.

Viskarin naapuri Mika Valtonen näkee hakkuiden jälkeen ikkunastaan parin kilometrin päässä sijaitsevan lapsuudenkotinsa, jonka hänen siirtokarjalaiset isovanhempansa ovat aikoinaan rakentaneet.

Valtonen näkee jättihankkeessa enemmän hyviä puolia.

– En arvannut mittakaavaa, mutta siitä huolimatta olen kiitollinen, että he tulevat ja tekevät isoja investointeja, Valtonen sanoo.

Myllykosken seudulle ei ole ollut juuri tulijoita paperitehtaan hiljennyttyä.

– Meillä on vielä kymmenen vuoden päästäkin Myllykoskella kaupat tämän ansiosta mahdollisesti, Valtonen sanoo.

Toisin kuin Viskari, Valtonen on alalla, joka on hyötynyt datakeskusbuumista. Hänen työnantajansa välittää rakennusalan työntekijöitä. Liikevaihto on noussut.

Atnorth sai viimeiset rakennusluvat syyskuussa. Nyt Kouvolan kaupunki on luvittanut hankkeen kaikki vaiheet.

Kaupunki kuuli kymmenkuntaa naapuria, joista osa oli huolissaan datakeskusten melusta. Yhtiön mielestä paikalliset ovat suhtautuneet hankkeeseen myönteisesti.

– Yhteistyö on ollut hyvää, sanoo Atnorthin Suomen hankkeiden toteutuksesta vastaava johtaja Toni Germano.

Investoinnin arvo on noin neljä miljardia euroa. Se on samaa luokkaa kuin Googlen 13 miljardin euron investointi, sillä Google laskee mukaan summaan myös sirut, kun taas Atnorth ei. Sirut ovat tyypillisesti vähintään puolet investoinnin arvosta.

Datakeskuksista käytävä keskustelu kiihtyi hetkessä, kun selvisi, että Google on hakannut Muhoksen datakeskuksen tieltä 330 hehtaaria metsää ennen kuin keskuksella on ollut edes rakennuslupaa.

Datakeskukset politisoituivat. Ympäristövaikutuksiin alettiin kiinnittää huomiota. Käänne tapahtui vain viikoissa.

Osa 2: Historiallinen investointibuumi

Google ja Atnorth ovat osa valtavaa kansainvälistä datakeskusbuumia, joka on seurausta tekoälyn äkkikiihdytyksestä. Se saattaa olla jopa kaikkien aikojen suurin yksittäinen investointiryntäys maailmassa.

Talousjulkaisu Forbesin tuore artikkeli ennusti, että vuosina 2025–2030 tekoälyyn investoitaisiin pelkästään Yhdysvalloissa lähes käsittämättömät 2,8 biljoonaa eli 2 800 miljardia dollaria. Se olisi suhteessa enemmän kuin mitä Yhdysvaltojen rautateihin pumpattiin 1800-luvun lopulla.

Yhdysvallat vetää markkinaa, ja Eurooppa ja Aasia tulevat seuraavina perässä. Suomi tulee heti Euroopan kärkimaiden jälkeen.

Googlen 13 miljardin euron investointi Muhokselle, Vaalaan ja Kajaaniin on vain keihäänkärki jo muutaman vuoden käynnissä olleessa rykäyksessä. Nyt rakenteilla on tukku datakeskuksia ympäri Suomea.

– Kun Google alkoi rakentaa datakeskusta Haminaan vuonna 2009, povattiin, että Suomeen tulisi datakeskusbuumi. Mutta buumin alkaminen kesti 16 vuotta, ja sinä aikana Ruotsi ja Norja menivät ohi, Suomen datakeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Poikola tiivistää.

Suomi jäi kelkasta, mutta nyt tahti on kova.

Euroopassa datakeskukset nousivat ensin niin sanotun FLAP-D:n eli viisikon Frankfurt–Lontoo–Amsterdam–Pariisi–Dublin ympärille. Nyt kuumimpia paikkoja ovat Pohjoismaat, Espanja ja Portugali. Niissä rakentamistahti on kiihtynyt eniten.

Poikolan mukaan Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden nopeimmin kasvava datakeskusmarkkina, mutta hän lisää heti perään, että tilanteet muuttuvat nopeasti. Yksi tai kaksikin isoa investointia keikauttavat järjestyksiä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on laskenut, että vuosina 2026–2028 valmistuvia hankkeita olisi jo 47 miljardin euron arvosta, ja lisää tulee koko ajan.

On syytä huomata, että kaikki hankkeet eivät toteudu.

Vielä pari vuotta sitten jokainen miljardiluokan investointisuunnitelma Suomeen olisi ollut iso uutinen. Nyt ne ovat arkista peruskauraa. Uusia hankkeita on julkistettu tänä vuonna jo yli 60, mikä tarkoittaa lähes kahden hankkeen tahtia viikossa.

Mutta isot summat eivät tarkoita, että Suomi olisi satumaisesti vaurastumassa.

Datakeskuksia voi verrata kaivoksiin.

Ne ovat digitalisaation arvoketjun alinta kastia siinä missä akkumateriaaleja tuottavat litium- ja kobolttikaivokset ovat älypuhelinbisneksen pieniarvoisimpia osia.

Datakeskuksissa vain säilötään ja louhitaan informaatiota. Varsinainen raha on kiinni datassa, ja siinä että digijätit jalostavat dataa maksaville asiakkaille.

Datakeskukset ovat yksinkertaisesti konesaleja digitalouden kellarissa. Varsinainen arvonlisä menee ulkomaille datan hallitsijoille ja datakeskusten omistajille.

Osa 3: Myllykoski on tarpeeksi lähellä kaikkea

Yhdeksän millisekuntia, eli 0,009 sekuntia. Siinä ajassa bitti liikkuu Ummeljoelta Frankfurtiin, kertoo Atnorth. Matkaa on valokuitua pitkin noin 1 800 kilometriä.

Joillekin asiakkaista latenssi eli tiedonsiirron viive on tärkeä kysymys. Esimerkiksi finanssialalla millisekunti on iäisyys. Siksi Kymijoen rantaan nousevissa halleissa tuskin käydään osakekauppaa.

Yhtiö muotoilee asian niin, että Myllykoski ei ole ytimessä, mutta se on tarpeeksi lähellä.

– Näissä on juuri sitä suurteholaskentaa ja sitten tekoälyä ja muuta tällaista. Mutta ei pidä rajata sitä niin, että se olisi pelkkää tekoälyä, Atnorthin Toni Germano sanoo.

Atnorth ei kerro asiakkaistaan juuri muuta kuin että niitä on eri maista. Yhtiön esitteessä on pitkä liuta mahdollisia toimialoja rahamaailmasta ilmatieteeseen ja elokuvateollisuuteen. Vain kryptovaluuttojen louhinta on kiellettyä.

Yritys rakentaa valmiita datakeskuksia, joihin asiakkaat tuovat omat laitteensa. Sen myyntivaltteja ovat edullinen sähkö, hyvä sijainti ja nopea palvelu.

Datakeskushalleja kokoavien nosturien takaa, joen toiselta puolelta, häämöttää UPM:n vuonna 2011 sulkeman paperitehtaan piippu. Paperia ehdittiin Myllykoskella valmistaa toistasataa vuotta.

Tehdasta varten Myllykoskelle rakennettiin järeät sähkönsiirtolinjat, jotka alkavat nyt palvella datakeskusten suurteholaskentaa. Atnorth rakentaa lisäksi omalla kustannuksellaan 13 kilometriä uutta suurjännitelinjaa datakeskustontilta joen yläjuoksulle Korian sähköasemalle.

Sähköä kuluukin reippaasti.

Atnorthin Myllykosken datakeskusten maksimiteho on 430 megawattia. Lukua voi verrata vaikka Loviisan ydinvoimalaan, jonka yhden reaktorin teho on 500 megawattia, tai siihen että koko Helsingin vuonna 2024 keskimäärin käyttämä sähköteho oli 490 megawattia.

Germano korostaa, että yhtiön ilmoittama luku on maksimiteho, johon laitoksella on varauduttu. Siihen tuskin koskaan ylletään.

Hän myöntää silti, että datakeskusbuumi voi ainakin väliaikaisesti nostaa sähkön hintoja.

Osa 4: ”Lasihelmiä alkuasukkaille”

Edullinen sähkö, tonttimaa ja suotuisa poliittinen ilmapiiri toistuvat selityksinä sille, miksi datakeskuksia rakennetaan nyt juuri Suomeen.

Poliittisesta ilmapiiristä puolestaan antoi tyylinäytteen pääministeri Petteri Orpo (kok.), joka kiitteli syyskuun alussa vuolaasti Googlea 13 miljardin euron investoinnista:

Suomen talouden pitkän korpivaelluksen ja korkean työttömyyden oloissa on ymmärrettävää, että miljardiluokan investointi tuntuu riemukkaalta, eikä tunnelmaa haluta pilata turhilla vaatimuksilla, sanoo taloushistorian emeritusprofessori Markku Kuisma.

– Näyttää siltä, että tietynlainen nöyrä riemu on jossain määrin ylimitoitettua, Kuisma kuitenkin sanoo.

Samankaltaista suhtautumista hän on havainnut aiemmin esimerkiksi suhteessa kansainvälisiin kaivosyhtiöihin. Liian kovia ehtoja ei ole haluttu asettaa, etteivät yritysten tarjoamat investoinnit mene ohi suun.

– Suomessa on ollut liiallista matelevaa nöyryyttä.

Kuisma näkee datakeskusbuumissa yhtäläisyyksiä Suomen talouden aiempiin vaiheisiin. Täällä on tuotettu kautta historian luonnonvaroihin nojaavia metsäteollisuuden tuotteita: tervaa, puutavaraa, sahatavaraa ja selluloosaa.

Metsäteollisuuden ympärille syntyi konepajoja ja kemian teollisuutta. Kuisman mukaan näyttää siltä, että datakeskukset eivät synnytä uutta ympäröivään yhteiskuntaan, vaan kuluttavat.

Datakeskusten investointiaallossa Suomen vahvuudet ovat samat vanhat. On energiaa, tilaa, kylmä ilmasto ja syrjäinen sijainti.

– Eihän se varsinaisesti mitään imartelua Suomelle ole, vaan ehkä sen toteaminen, että mitään muuta meillä ei nyt sitten ole, Kuisma toteaa.

Yhtiöiden näkökulmasta Suomi on otollinen paikka. Datakeskusten vastustus on kasvanut etenkin Yhdysvalloissa ja rantautunut jo Eurooppaankin. Kuisman mielestä Suomella olisi varaa vaatia parempia ehtoja investoinneille. Samaa esitti Ylen haastattelussa Business Finlandin pääjohtaja.

Lakeja ja ympäristösääntelyä olisi vähintään noudatettava. Myös sähkön hintaan liittyviin huoliin olisi syytä vastata.

Google on ilmoittanut tarjoavansa datakeskuspaikkakuntien asukkaille ilmaisia laitureita, saunoja ja ilmalämpöpumppuja. Kuisman mukaan hyväntahdoneleiden mittakaava on hyvin pieni suhteessa hankkeiden miljardiluokan arvoon.

– Se on kuin lasihelmiä alkuasukkaille, Kuisma sanoo.

Osa 5: Pääurakoitsija vaihtoon

Myös Atnorth on ”lasihelmensä” antanut.

Germano etenee esityksen kohtaan, jossa lukee 125 000 euroa. Sillä rahalla Atnorth on muun muassa laitattanut läheistä luontopolkua kuntoon, rakennuttanut jokirannan mattolaiturille uimaportaat ja lahjoittanut rahaa partiolaisille.

Datakeskustyömaan naapurissa asuvat eivät erityisesti perusta esimerkiksi mattolaiturin kunnostamisesta. Maisema on muuttunut teollisuusalueeksi, ja enemmän huolettaa asuntojen arvon romahdus.

– Talojen arvot eivät ole enää yhtään mitään. Ei näitä kukaan täältä osta, Kimmo Viskari sanoo.

Ohi jyristelee tiiviiseen tahtiin henkilö-, kuorma- ja pakettiautoja. Nopeusrajoitus Viskarin kohdalla on 30 kilometriä tunnissa, mutta moni ohi ajava auto lyö mittaustauluun yli neljänkympin lukemat.

Raskas liikennevirta ei miellytä Viskaria. Mutta näkemys vaihtelee sen mukaan, miten ylipäätään suhtautuu työmaahan. Viskarin naapurin Mika Valtosen mielestä liikenne soljuu ”ihan siististi”.

– On kiva katsoa, kun tapahtuu ja työmaa etenee. Me eletään Kymenlaaksossa valtavaa rakennusbuumia. Olkoonkin, että se on projektiluonteista työtä, mutta enemmän rahaa sillä saa kuin kotona istumalla, Valtonen sanoo.

Työmaalla on Atnorthin mukaan nyt noin 800 tekijää. Kun rakentaminen on ensi kesänä kiivaimmillaan, työntekijöitä on määrä olla jo 2 500. Se tarkoittaa raharuisketta ravintoloille, kaupoille ja asunnonvuokraukselle.

Kun rakentamisvaihe on parin vuoden kuluttua kokonaan ohi, datakeskusta jää pyörittämään 200–300 työntekijää. Kouvolan kaupunki arvioi, että kaikista yhdeksästä sen alueelle rakennettavasta datakeskuksesta kertyy vuosittain yhteensä 1–1,5 miljoonaa euroa kiinteistöverotuottoja.

Ne ovat maltillisia summia, kun miettii, paljonko datakeskuksilla tahkotaan parhaimmillaan tuottoa. Kun Atnorth äskettäin vaihtoi omistajaa, siihen neljä vuotta aiemmin sijoitetulle pääomalle sai kaksi- ja puolikertaisen tuoton.

Nyt Atnorthin pääomistaja on kanadalainen eläkesijoitusrahasto CPP Investments. Kanadalainen eläkerahasto Kouvolassa sijaitsevan datakeskuksen omistajana voi kuulostaa hassulta, muttei ole mitenkään poikkeuksellista – tuottoa haetaan sieltä mistä sitä irtoaa, ja datakeskukset ovat kuuma kohde.

Myllykosken työmaalla on koettu omistajavaihdoksen lisäksi erityistä turbulenssia.

Kuluneen kesän lopulla yksi pääurakoitsijoista, CTS Nordics, vetäytyi yllättäen yhdestä alueen hankkeista. Sitä tapahtuu aluillaan olevilla työmailla, mutta Ummeljoella oltiin jo pitkällä. Nyt alueen hankkeita rakentaa eteenpäin joukko yhtiöitä: YIT, Peab, NRC, Bravida ja Recset.

Sen enempää Germano kuin Atnorthin viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tatu Tuominenkaan eivät kommentoi sitä, mitä oikein tapahtui ja miten pahasti käänne sekoitti työmaan toimintaa.

Työt etenevät aikataulussa ja ensimmäisen hankkeen ensimmäinen vaihe valmistuu loppuvuodesta, he kuittaavat.

– Tällä hetkellä tilanne on hyvä, Germano tyytyy sanomaan.

Osa 6: Vaatisi rohkeutta sanoa ei

Viisi vuotta sitten työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi raportin, jossa esiteltiin Suomelle neljä vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa vuodelle 2040.

Yksi oli nimeltään ”Raaka-aineiden ja turismin Suomi”, ja siinä visioitiin näin:

Helsingin yliopiston aluepolitiikan professori Sami Moisio oli mukana kirjoittamassa raporttia.

Kysymme häneltä, onko raportin visio käymässä toteen, kun monikansalliset yhtiöt rakentavat Suomeen halpaa sähköä raaka-aineenaan hyödyntäviä datakeskuksia.

Moision mukaan monet Suomen alueet ja kunnat ovat suurissa vaikeuksissa. Valtiolta ei ole liiennyt niille huomiota eikä rahaa. Datakeskukset ovat monin paikoin ainoaa uutta taloudellista toimintaa, jota on tarjolla.

– Hankalassa asemassa olevilla alueilla vaatisi paikallisilta päättäjiltä erittäin suurta rohkeutta sanoa näille hankkeille, että tässä tilanteessa ei, Moisio sanoo.

Suomen tulevaisuutta ei Moision mukaan kuitenkaan kannata rakentaa vain matalan arvonlisän datakeskusten varaan. Talouteen tarvitaan kipeästi korkeamman jalostusasteen toimintaa.

– Ei missään tapauksessa heittäytymistä ainoastaan raaka-ainetaloudeksi tai niin sanotusti banaanivaltioksi, Moisio vetoaa.

Moisio ennakoi, että ympäristönäkökulma jää datakeskusbuumissa väistämättä jalkoihin. Googlen hakkuut sekä Muhoksella että aiemmin myös Haminassa antavat väitteelle sytykettä.

Jokin Suomessa on silti viime viikkoina muuttunut.

Vielä kesällä hallitus pohti jatkoa datakeskusten sähkötuelle, siis tukea hankkeille joita tulee muutenkin ovista ja ikkunoista. Sen jälkeen on tullut vireille useita lakimuutoksia, joilla pyritään rajaamaan datakeskusten vapaata rakentamista.

Muualla Euroopassa tällaista priorisointia on alettu tehdä jo aikaisemmin. Esimerkiksi Tanskassa vastaava lainsäädäntö laittaa datakeskushankkeet lähes jäihin, datakeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Poikola sanoo.

Tällä viikolla hallitus jätti esityksen sijoituslupalaista, joka alistaisi tietyt ulkomaiset investoinnit lupamenettelylle. Lakiesitys sisältää yli 100 megawatin datakeskukset – viranomaiset ja valtioneuvosto voisivat puuttua peliin, jos jonkin hankkeen koettaisiin olevan Suomelle haitallinen.

Näyttää siltä, että Suomi yrittää nyt ainakin jotenkin suitsia hankkeiden vyöryä.

Pallo on silti edelleen pääasiassa kunnilla. Ne saavat varsin pitkälle päättää, toteutuuko jokin datakeskus vai ei, vaikka esimerkiksi sähköverkon ruuhkautuminen tuntuu koko maassa.

Jos halutaan katsoa kokonaisuutta, esimerkiksi maakuntakaava voisi olla luonteva tapa ohjata isojen datakeskusten sijoittelua ja tarkastella niiden laajempia vaikutuksia. Näin sanoo ympäristöoikeuden apulaisprofessori Aleksi Heinilä Turun yliopistosta.

Ylipäätään kyse on hänen mukaansa kyse siitä, halutaanko asioille tehdä jotain.

– Pykäliä voidaan kirjoittaa, jos on poliittista tahtoa, hän sanoo.

Aluepolitiikan professori Sami Moision mielestä yrityksiltä pitäisi vaatia enemmän: investointeihin voisi liittää esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, jotta Suomen saama lisäarvo kasvaisi, tai yhtiöiltä voisi vaatia omaa sähköntuotantoa.

Alalla ennakoidaan, että Yhdysvalloissa alkanut vastustusliike on alkanut rantautua myös Eurooppaan. Kuluvan vuoden tammi–huhtikuussa Euroopassa torjuttiin jo 70 datakeskushanketta, kertoo European Data Center Monitor -järjestö. Hankkeita kaatui alkuvuodesta enemmän kuin vuonna 2025 yhteensä.

Sääntelyn tiukkeneminen saattaa johtaa kilpajuoksuun, kun yhtiöt yrittävät saada omat hankkeensa putkeen ennen kuin sääntöjä ehditään kiristää.

Sijoitusbuumiin vastustus ei näytä vaikuttavan, ainakaan vielä. Goldman Sachs -investointipankki ennusti äskettäin, että rakennustahti pysyy ensi vuonna ennallaan.

Osa 7: Tomaatteja hukkalämmöllä?

Palataan vielä Kymijoen rannalle Myllykoskelle.

Atnorth vakuuttaa, että jättimäisen datakeskuksen ympäristövaikutukset ovat käytön aikana vähäiset. Laitoksen käyttämä sähkö on hiilineutraalia – mistä se tulee, sitä yhtiö ei kerro. Jäähdytyksessä on suljettu vesikierto, eli vettäkään ei juuri kulu.

– Ympäristövaikutuksia minimoidaan niin paljon kuin mahdollista, Germano sanoo.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa juuri veden käyttö on ollut yksi syy laitosten kohtaamalle vastustukselle. Siellä jäähdytysvesi tyypillisesti haihdutetaan ilmaan, toisin kuin Suomessa. Kulutus nousee suureksi.

Mutta vaikka hukkalämpö otetaan Myllykoskella talteen, sen täysimittainen hyötykäyttö on ongelma myös Pohjolassa. Atnorth neuvottelee paikallisen energiayhtiön kanssa lämmön käyttämisestä kaukolämpöverkostossa.

Myllykosken kokoisessa taajamassa ei ole käyttöä kaikelle lämmölle, jota iso datakeskus tuottaa.

Fysiikan lakien mukaan käytännössä kaikki keskuksen käyttämä sähkö muuttuu lämmöksi, eli 430 megawatin datakeskus on myös 430 megawatin lämmitin. Hukkalämpöä syntyy enemmän kesällä, jolloin sille on vielä vähemmän käyttöä kuin talvella.

Sama pulma tulee vastaan muuallakin. Isoja datakeskuksia kannattaa rakentaa sinne, missä on halpaa tonttimaata ja isot sähkölinjat lähellä, kuten vanhoilla metsäteollisuuspaikkakunnilla. Tällaisissa paikoissa ei tyypillisesti asu kovin paljon ihmisiä, joiden asumuksia voisi hukkalämmöllä lämmittää.

Esimerkiksi Muhoksella ihmetellään, mitä kaikelle Googlen tulevan datakeskuksen lämmölle pitäisi tehdä. Kunnanjohtaja Kimmo Hinno kertoi Helsingin Sanomille, että yksi vaihtoehto olisi ohjata lämmintä vettä läheisiin kalliomonttuihin ja kehitellä sille siellä jotain käyttöä.

Atnorth rakentaa Tanskan Vardessa isoa datakeskusta, jonka yhteyteen on suunniteltu 20 hehtaarin kasvihuone. Siellä kasvatetaan jatkossa hukkalämpötomaatteja.

Syntyykö jotain vastaavaa Myllykoskelle tai muualle Suomeen, on vielä täysin auki.