THL:n diagnoosi sote-palveluista: Lasten, vammaisten ja iäkkäiden palveluissa yhä puutteita

Asiantuntijoiden tuore arvio piirtää Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmän tilasta varsin karun kuvan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL nostaa arviossaan esiin useita kipukohtia, jotka kaipaavat korjaamista.

Esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palvelut ovat riittämättömiä, ja näiden palveluiden tarve kasvaa nopeammin kuin mitä niihin satsataan.

Vanhusten hoivassa taas kotihoitoa saaneiden osuus iäkkäistä on laskenut, eivätkä kotiin vietävät palvelut riitä vähentämään raskaan hoivan tarvetta.

Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, vammaispalveluissa ja iäkkäiden palveluissa on edelleen puutteita asiakkaiden tarpeiden mukaisten palvelujen toteutumisessa.

Hyvinvointialueiden voimakas asukkaiden palvelutarpeen ja taloustilanteen eriytyminen vaikuttaa kaikkeen niiden toimintaan. Kuusi hyvinvointialuetta on jo päätynyt heikon taloustilanteensa takia valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn.

Tässä tutkijoiden esiin nostamia sosiaali- ja terveydenhuollon epäkohtia:

1. Yhdenvertaisuus vaarassa

Hyvinvointialueiden väliset erot taloudessa, asukkaiden palveluiden tarpeessa ja niiden saatavuudessa kasvavat. Tämä uhkaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Väestönkasvu keskittyy Uudellemaalle, Pirkanmaalle ja Varsinais-Suomeen, kun itäinen Suomi menettää väestöä ja kärsii korkeasta sairastavuudesta ja työkyvyttömyydestä.

Tutkijoiden mukaan tilanteen korjaaminen edellyttäisi rohkeampia, aluerajat ylittäviä rakenteellisia ratkaisuja erityisesti iäkkäiden palveluissa ja erikoissairaanhoidossa.

Koko sote-uudistuksen kantava idea oli taata yhdenvertaiset palvelut kansalaisille eri puolilla Suomea.

2. Lasten, nuorten ja perheiden palvelut riittämättömiä

Näiden palveluiden tarve kasvaa nopeammin kuin perustason palveluihin on panostettu. Myös lastensuojelun kuormitus jatkuu, koska työntekijöiden enimmäisasiakasmäärä ylittyy yhä valtaosalla alueista. Lastensuojeluilmoitukset lisääntyivät ja kohdistuivat aiempaa useammin samoihin lapsiin.

Työikäisten taloudellisen tilanteen heikentyminen on lisännyt sosiaalipalveluiden, mutta myös lapsiperheiden tuen tarvetta.

Perheneuvoloiden tulevaisuus on hämärän peitossa, koska hallitus aikoo poistaa alueilta pakon järjestää nykymuotoista perhe- ja kasvatusneuvontaa.

3. Vanhusten kotihoito ei korvaa riittävästi ympärivuorokautista hoivaa

Iäkkäiden sosiaalipalveluissa ei tapahtunut juuri muutosta: palveluja sai viime vuonna joka neljäs 75 vuotta täyttänyt. Asiakkaiden toimintakyky on heikentynyt ja palvelutarpeet ovat kasvaneet. Samaan aikaan kotona asutaan aiempaa pidempään. Kotihoito ei kuitenkaan korvaa riittävästi raskaampaa ympärivuorokautista hoivaa.

Tutkijoiden mukaan kotihoidon toteutumatta jääneet palvelutunnit ja asumispalvelujen odotusajat viittaavat puutteisiin tuen saamisessa ja resursoinnissa. Huomattavat alueelliset erot erityisesti säännöllisesti kotihoitoa saaneiden iäkkäiden osuudessa osoittavat, että avunsaanti riippuu palvelutarpeen ohella asuinpaikasta.

4. Uuden vammaispalvelulain soveltamisessa vaikeuksia

Vammaisten palvelutarpeen arvioinneissa on ollut viiveitä ja laatuongelmia uuden lain voimaantulon jälkeen.

Työntekijöiden vähentäminen on pidentänyt hakemusten käsittelyaikoja. Myös päätösten toimeenpanossa on ollut vaikeuksia, mikä on heikentänyt vammaisten palvelujen saamista. Kaikille asiakkaille pitäisi tehdä uuden lain mukaiset palvelupäätökset, mutta toistaiseksi niitä on tehty vain pienelle osalle.

Valvontaviranomainen on huomauttanut alueita näistä ongelmista.

5. Alueiden ehkäisevässä työssä resurssivaje

Asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ ei pysy kasvavan tarpeen tahdissa, ja sen toimeenpanossa edetään alueilla hyvin eri tahtiin.

Ennaltaehkäisevä työ kuitenkin säästäisi myöhemmin, kun asukkaat eivät tarvitse raskaampia ja kalliimpia palveluita.

6. Henkilöstön työhyvinvointi heikentynyt

Jatkuvat muutosneuvottelut ja talouden sopeuttaminen ovat heikentäneet hyvinvointialueiden työntekijöiden työhyvinvointia. Lääkäreistä, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä on yhä pulaa, vaikka työntekijöiden saatavuus on muuten parantunut.

Tämä taas on mahdollistanut alueille vuokratyövoiman käytön vähentämisen ja omien palvelujen kasvattamisen.

7. Palveluverkon uudistaminen kesken

Päätöksenteko on jumittanut osalla hyvinvointialueista. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa on lykätty vaikeiden säästöpäätösten tekemistä, mikä on siirtänyt suunniteltuja muutoksia eteenpäin.

Hyvinvointialueet ovat keskittäneet ja keventäneet palveluita esimerkiksi vähentämällä vuodeosastoja ja siirtämällä painopistettä avohoitoon ja kotipalveluihin. Fyysisiä palveluja on korvattu digipalveluilla, mutta niiden saatavuus vaihtelee alueittain paljon.

THL katsookin, että näiden muutosten vaikutuksia palvelujen saatavuuteen, vaikuttavuuteen ja kustannuksiin ei pysty vielä arvioimaan.

8. Ihmisten hoitoonpääsyssä isoja eroja

Kansalaisten hoitoonpääsy on parantunut merkittävästi kiirettömässä erikoissairaanhoidossa. Terveyskeskuslääkärille pääsyssä ja erityisesti perustason hoidon jatkuvuudessa on yhä puutteita.

Päivystyskäynnit ovat kasvaneet ja avohoidolla vältettävien sairaalajaksojen väheneminen on pysähtynyt. THL:n tutkijoiden mukaan tämä voi kertoa siitä, että perustason palveluilla on vaikeuksia vastata asiakkaiden tarpeisiin oikeaan aikaan.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystyskäyntejä oli viime vuonna eniten Pohjois-Savossa, vähiten Länsi-Uudellamaalla.

Pääsy kiireettömään erikoissairaanhoitoon parani jononpurkutoimilla. Valvira (nykyinen Lupa- ja valvontavirasto) joutui kuitenkin määräämään viime syksynä kymmenen hyvinvointialuetta ja HUS:n korjaamaan tilanteensa sakon uhalla.

Nykyinen sairaalaverkko on tehoton ja kaipaa uudistamista. THL:n mukaan verkon ja alueiden työnjaon uudistaminen vaatisi päättäjiltä rohkeutta ylittää aluerajat ja tehdä ratkaisut yhteistyöalueiden tasolla.

Voittoa syntyi, säästökuuri jatkuu silti

Hyvinvointialueiden talous vakautuu, hoitoonpääsy paranee ja rakenteita kevennetään, mutta nämä myönteiset muutokset eivät vielä näy kaikilla alueilla tai asiakasryhmissä samalla tavoin.

Hyvinvointialueiden kokonaistulos parani, ja ne tekivät viime vuonna 725 miljoonaa euroa ylijäämää. Vain kuusi aluetta teki alijäämäisen tuloksen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvu hidastui viime vuonna. Asukaskohtaiset kustannukset (miten paljon rahaa palveluiden tuottamiseen kuluu per asukas) kasvoivat keskimäärin 0,9 prosenttia, kun aiempina vuosina kasvu on ollut 1,7 prosentin luokkaa.

Alueiden asukaskohtaiset kustannukset vaihtelivat kuitenkin huomattavasti. Korkeimmat kulut asukasta kohden olivat Etelä-Savossa, Kymenlaaksossa ja Kainuussa.

Kustannuseroja selittävät väestön suuri palvelutarve ja alueelliset olosuhteet, mutta myös raskaat palvelurakenteet, sairaala- ja päivystysverkon laajuus sekä erot tuotantotavoissa.

Hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa tänä vuonna 3,6 prosenttia. Tarve säästöille kuitenkin jatkuu, koska kustannusten ennakoidaan kasvavan rahoituksen kasvua nopeammin, yli neljä prosenttia.

Sote-palveluihin käytetään noin 27 miljardia euroa vuosittain, mikä on kolmannes valtion budjetista.

Ylen Aamussa käsiteltiin hyvinvointialueiden valuviasta kärsivää rahoitusta.