Terveydenhuolto | Olemme saaneet luotua potilaantorppaus­järjestelmän

Terveydenhuollon priorisoinnista puhutaan nyt avoimesti. Hallituksen esitys julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteista pyrkii määrittelemään, mitä yhteisin verovaroin voidaan tarjota ja millä perusteilla. Julkisen terveydenhuollon kantokyky on ylitetty aikapäiviä sitten, ja ylidiagnostiikkaa ja ylihoitoa on välttämätöntä suitsia. Kustannustehokkuuden ohella terveyshyödyn tulee ohjata valintoja ja potilaita tulee kohdella yhdenvertaisesti.

Keskustelu on tärkeä, mutta samalla vaarana on katsoa ongelmaa väärästä suunnasta. Todellisuudessa priorisointi tapahtuu jo paljon ennen lääkärin vastaanottoa ja kauan ennen kuin potilas kohtaa varsinaisen palveluvalikoiman rajat.

Ensimmäisessä kontaktissa julkiseen terveydenhuoltoon tehdään hoidon tarpeen arviointi. Sen tarkoituksena on ohjata potilas oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti, mutta olemme saaneet luotua potilaantorppausjärjestelmän. Ensikontaktissa yritetään antaa potilaalle vastaus toivoen hänen kysymyksensä olevan vaivaan nähden riittävän oikeanlainen. Hoitoon pääsyssä sinnikkyys ja järjestelmän tuntemus ratkaisevat monesti enemmän kuin sairauden vakavuus.

Ongelma ei ole hoidon tarpeen arviointia tekevissä terveydenhuollon ammattilaisissa, vaan perusterveydenhuollon pitkään jatkuneessa aliresursoinnissa. Seurauksena osa ihmisistä saa tarvitsemansa avun viiveellä ja osa luopuu avun hakemisesta kokonaan.

Toinen merkittävä priorisoinnin väline ovat korotetut asiakasmaksut. Moni vähävarainen joutuu pohtimaan, onko varaa päivystyskäynnin tai leikkaushoidon asiakasmaksuihin. Lääkärin vastaanoton sijaan saatetaan myös tyytyä maksuttomaan hoitajan kontaktiin. Tietoa välitetään sitten konsultaatioina toivoen rikkinäisen puhelimen efektin olevan mahdollisimman pieni. Säästöä syntyy paperilla, mutta lasku voi tulla myöhemmin suurempana sekä potilaalle että yhteiskunnalle.

Jos hoitojen priorisoinnista halutaan käydä rehellistä keskustelua, katseen on ulotuttava myös näihin näkymättömiin valintoihin. Ei riitä, että määritellään, mitä hoitoja julkinen terveydenhuolto tarjoaa tai mitä karsitaan pois. On kysyttävä, ketkä pääsevät palvelujen piiriin ylipäätään ja ketkä jäävät ulkopuolelle. Muuten vaarana on, että virallinen priorisointi alkaa vasta siinä vaiheessa, kun todellinen priorisointi on jo tehty.

• Ilkka Aahos
• yleislääketieteen erikoislääkäri
• terveyskeskuslääkäri, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.