Tero Mononen on tarjonnut kodin yli 30 lapselle – isänpäivänä hän saa presidentiltä kunniamitalin

Sipoolainen perheenisä saa valtiollisen kunniamerkin valta­kunnallisessa isän­päivä­juhlassa 8. marraskuuta.

9:21

Sipoolainen Tero Mononen kertoo olevansa aivan tavallinen perheenisä.

Hänen arjessaan ei kuulemma ole mitään erikoista: perhe asuu maaseudulla, arki koostuu lasten koulusta ja harrastuksista.

Silti Mononen on yksi heistä, joille tasavallan presidentti myöntää valtiollisen kunniamerkin valtakunnallisessa isänpäiväjuhlassa 8. marraskuuta.

Tuolloin yhteensä 26 isälle annetaan Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein.

Tänä vuonna tunnustuksen perusteluissa on noussut esiin isien aktiivinen osallistuminen kyläyhteisöjen ja erilaisten järjestöjen toimintaan.

Monosen perheeseen kuuluu vaimo, kolme biologista lasta ja kymmeniä perhehoitoon sijoitettuja lapsia: vuosien varrella heitä on ollut reilusti yli 30.

Sijoitetuista lapsista seitsemän on asunut pitkäaikaisesti Monosen kotona. Huollettavana on ollut myös lyhytaikaisesti sijoitettuja lapsia, jotka ovat tulleet vaikkapa viikonlopuksi ja lähteneet sitten takaisin kotiinsa.

Näitä lapsia yhdistää se, että syystä tai toisesta he eivät ole voineet asua omien vanhempiensa luona.

Tunnustus liikuttaa

Mononen liikuttuu, kun häneltä kysyy ajatuksia kunniamerkistä.

– Onhan se aikamoinen matka näiden lasten kanssa tehty. Tämä tuo muistoja pintaan ja saa ajattelemaan, miksi tässä ollaan ja mitä kaikkea tässä on sattunut ja tapahtunut, hän sanoo.

Monosen mielestä kunnia tehdystä työstä kuuluu myös hänen vaimolleen, joka on myös vahvasti mukana sijaisperhetoiminnassa. Pariskunta aloitti toiminnan jo 1990-luvulla.

Tieto kunniamerkistä tuli Monoselle ensin sähköpostitse, sitten kirjeitse.

Tunnustus yllätti, mutta arjen kiireessä asiaa ei ehtinyt sen kummemmin jäädä ihmettelemään.

– Hyvin mielenkiintoista, että se tuli minun kohdalleni. Ensin rupesin miettimään, miten tämä käytännössä menee, Mononen kertoo hetkestä, kun sai kuulla kunniamerkistä.

Ajan kanssa Monosen ajatukset ovat palanneet perhehoitoon. Hän on iloinnut, että yhteiskunnallisesti tärkeä työ saa tunnustusta.

Tavallinen arki kantaa

Mononen ei voi yksilöidä tarkemmin, millaisista taustoista lapset ovat hänen kotiinsa tulleet tai millaisia tilanteita vuosien varrella on ollut. Hänen täytyy suojella lasten yksityisyyttä.

Sen voi kuitenkin sanoa, että aina isyys ei ole ollut helppoa. Matkan varrella Mononen on todennut, ettei ole itsekään joka käänteessä osannut toimia parhaansa mukaan.

Silti hän uskoo kehittyneensä, ja kenties ajan myötä on karttunut viisauttakin. Tärkeintä on olla oma itsensä ja rehellinen, jolloin voi kasvaa itsekin perheen mukana, Mononen sanoo.

– Silloin voi kohdata omiakin haasteita ja kehittyä ihmisenä ja isänä. Se vaatii avoimuutta ja oman epätäydellisyytensä hyväksymistä.

Merkityksellisimpiä hetkiä isänä Monoselle ovat olleet ne, kun perusarki kantaa ja lapsilla ovat asiat hyvin. Sijaislapset kasvavat perheessä kuten biologiset lapset.

– Ei se Linnanmäki mitään paljasta, vaikka se hurjan hauskaa onkin. Paljastavampaa on, mitä arjessa näkee. Kun koulussa alkaa jokin asia sujumaan tai tulee kavereita, ne ovat hienoimpia hetkiä.