Televisio | Katsoimme ensimmäisen suureen suora­toisto­palveluun julkaistun tekoälysarjan

Kuin Madame Tussauds’n vahakabinetista!

Näin arvioivat katsojat Prime Video -suoratoistopalvelussa julkaistun turkkilaisen Castle Walls -draamasarjan venyväkasvoisia hahmoja.

Castle Walls on tiettävästi ensimmäinen suureen suoratoistopalveluun julkaistu, tekoälyllä tehty tv-sarja. Se on saanut katsojilta poikkeuksellisen surkeita arvioita. Sarjasta on uutisoinut muun muassa Variety.

Turkkilaisen tuotantoyhtiö Ay Yapimin tuottama tekoälyminisarja julkaistiin loppukesällä Prime Videossa. Sarja nousi laajempaan julkisuuteen The Guardianin kirjoitettua siitä hiljattain yhden tähden arvion.

Elokuva- ja tv-sarjasivusto Imdb:ssä sarjan saama keskiarvoarvio on 1,6 tähteä kymmenestä. Imdb:ssä sarjan on arvioinut lähes kymmenen käyttäjää.

Sarja on närkästyttänyt katsojia sen ilmiselvien tekoälyvirheiden, ontuvan juonen ja kerronnan sekä yleisen tekoälytauhkan vuoksi. Dramaattisuuteen pyrkivä sarja on monen mielestä kiusallisen vaikeaa katsottavaa.

HS perehtyi sarjaan selvittääkseen, miltä tekoälyllä tehty historiallinen draamasarja näyttää. Minisarjassa on kaksi jaksoa, jotka kestävät kumpainenkin 17 minuuttia.

Sarjasta näkee selvästi, ettei kyseessä ole liiemmin kameralla kuvattu kuin huolella animoitukaan sarja. Katsoessa osaa odottaa, että tekoäly tekee virheen ja jossain kuvassa vilahtaa vaikkapa ylimääräinen sormi tai raaja.

Huomattavan isoja ongelmia kohtauksissa ei näy, mutta pieniä virheitä huomaa jatkuvasti. Tekoälyn tekoset näkyvätkin esimerkiksi siinä, että samojen hahmojen kasvot näyttävät erilaisilta eri kohtauksissa. Sankarisotilas Azazilin kasvojen arpien määrä vaihtelee selvästi kohtausten välillä. Lintuparven lentäessä osa linnuista katoaa kesken lennon.

Hahmojen kasvot myös värisevät toistuvasti, erityisesti silloin, kun ne kääntävät päätään. Myös maassa kuolleena makaavan sotilaan kasvot värisevät. Välillä hahmojen iho näyttää omituisen sileältä ja kiiltävältä.

Joukkokohtauksissa ihmismassat ja yksittäiset hahmot näyttävät, no, massamaisilta, kuin ne olisi tehty vahasta. Arviossa hahmoja verrataankin kuuluisan Madame Tussauds’n vahakabinetin patsaiksi.

Jotain tekoälyn kyvystä tuottaa elokuvallista materiaalia kertonee se, että yksikään sarjan ”otoista” ei ole kovin pitkä. Yhden kuvakulman kesto on enimmillään noin kymmenen sekuntia. Kohtaukset vaihtuvat äkillisesti poukkoillen.

Jaksoissa hypitään kohtauksesta toiseen, jyhkeät maisemat vain vaihtuvat.

Poukkoileva on myös sarjan juoni. Useimpien kohtausten taustalla kuuluu tummaäänisten mieshahmojen dramaattinen, toteava puhe. Varietyn mukaan sarjan tekijät ovat turkkilaisen tv:n konkareita. Vaikka kuvamateriaali on tekoälyn tuotosta, käsikirjoituksen kerrotaan olevan ihmisen tekemää.

Tekoälyllä tehdyssä Castle Walls -sarjassa taistellaan Alamutin linnan hallinnasta. Kuva: Amazon Prime Video

Alkuteksteistä käy ilmi, että Castle Wallsissa eletään 1000-lukua. Juonen keskiössä on historiallisen Alamutin linnan herruudesta.

Sarjasta on niin The Guardianin kriitikon kuin katsojien arvioiden mukaan kuitenkin vaikea päätellä, mihin aikaan sen tapahtumat sijoittuvat. Jostain syystä toisen jakson lopussa Azazililla on yllään nykyaikainen kauluspaita.

Epämääräisen historialliset sotisovat, koristeelliset rakennukset ja vaihteleva luonto eivät myöskään anna vihjeitä ilmiselvästi mihinkään paikkaan.

HS on kirjoittanut aiemmin ihmisiä ärsyttävästä tekoälytuotteissa toistuvasta kellertävästä sävystä, niin kutsutusta kusifiltteristä. Myös Castle Wallsin värimaailma on pääosin kullan- tai kusenkeltainen.

Varietyn mukaan tuotantoyhtiö Ay Yapim käytti sarjan teossa useita eri tekoälytyökaluja, kuten Chat GPT:tä, Midjourneytä sekä tuotantoyhtiön itse kehittämää AYDNA-ohjelmaa, joka käyttää yhtiön aiemmin tekemää omaa kuvamateriaalia.