Tapio Viinikangas astuu esiin ja kertoo kapellimestari Jonas Rannilan epäasiallisesta käytöksestä

Viinikangas nähdään keskiviikkona julkaistun sarjan viidennessä jaksossa. Hän kertoo dokumentissa kohtaamastaan epäasiallisesta käytöksestä klassisen musiikin alalla.

Tässä jutussa Viinikangas on valmis menemään vielä pidemmälle.

– Nyt on aika kertoa, mitä olen kokenut, Viinikangas toteaa.

Viinikangas on ammattiviulisti ja sosiaalisen median vaikuttaja, joka nousi julkisuuteen Sointu Borg & Tyrkyt -sarjan ensimmäisellä kaudella.

Viinikangas oli yksi nimettömistä lähteistä

Viinikangas oli yksi nimettömistä lähteistä, kun kapellimestari Jonas Rannilan epäasiallinen käytös tuli ilmi mediassa reilut pari vuotta sitten.

Rannilasta ei ensin puhuttu nimellä, mutta pian hän myönsi itse olevansa klassisen musiikin ammattilainen, johon jutuissa viitattiin.

Viinikangas oli yksi Long Playn ja Ylen nimettömistä lähteistä. Nyt hän on ensimmäinen häirintää kokenut, joka puhuu asiasta omalla nimellään.

– Olen edelleen tosi vihainen, hän sanoo.

Viinikangas oli 17, kun hän tapasi Rannilan ensimmäistä kertaa. Nousujohteista uraa tehnyt kapellimestari oli tullut johtamaan musiikkiopiston orkesteria, jonka konserttimestarina Viinikangas soitti.

Sitten kävi niin kuin monen muunkin aloittelevan nuoren miesmuusikon kanssa. Rannila tarjosi Viinikankaalle töitä johtamissaan produktioissa, ja hiljalleen vuorovaikutus laajeni yksityiselämän puolelle.

Viinikangas muistaa kesän, kun hän täytti kahdeksantoista. Hän työskenteli Savonlinnan oopperajuhlilla tuotantotehtävissä. Rannila oli apulaiskapellimestarina festivaalin produktiossa.

Silloin Viinikangas ja Rannila olivat käyneet ensimmäisen kerran kahvilla.

– Hän tuli hakemaan minut asunnoltani. Sillä tapaamisella hän tiedusteli seksuaalista suuntautumistani. Ajattelin, että tässä kaverit rennosti juttelevat. Ehkä yritin esittää aikuisempaa kuin mitä olin, Viinikangas kertoo.

Suhde syveni. Alkoivat vihjailu ja illanvietot, saunaillat, Viinikangas kertoo.

Intiimi materiaali levisi ulkopuolisille

Eräänä iltana Rannila oli pyytänyt saada kuvata Viinikangasta alasti.

– Olin humalassa, ja jostain kumman syystä suostuin. Jep. Been there, done that. Miellyttääkseni. Kun en vain halunnut olla hankala ja sanoa ei, Viinikangas toteaa kirjoituksessaan, jonka hän aikoo julkaista sosiaalisessa mediassa.

Seuraavana vuonna Viinikankaalle selvisi, että Rannila oli näyttänyt kuvaamaansa materiaalia ulkopuolisille. Viinikangas ei tänäkään päivänä tiedä, keille kaikille.

Anonyymi tili oli ottanut Viinikankaaseen yhteyttä sosiaalisessa mediassa ja kertonut asiasta. Yksityiskohdat paljastivat, että nimetön yhteydenottaja todella tiesi, mistä puhui.

Viinikangas oli aloittanut vain pari vuotta aiemmin opintonsa Sibelius-Akatemiassa. Koulun käytävillä nuorta opiskelijaa painoi musertava häpeä.

Viinikangas kokee, että Rannila onnistui rakentamaan luottamussuhteen hyödyntämällä Viinikankaan aloittelevan muusikon identiteettiä.

– Tunnen edelleen oloni hölmöksi.

Rannilan epäasiallisesta käytöksestä ei ole nostettu rikossyytteitä.

– Harkitsen yhä rikosilmoituksen tekemistä, Viinikangas sanoo.

Yle ei tavoittanut torstain aikana Rannilaa kommentoimaan aihetta.

Kaksi vuotta sitten julkaistussa Ylen jutussa Rannila kommentoi häneen kohdistuneita väitteitä Ylelle sähköpostitse. Tuolloin hän kommentoi muun muassa näin:

– En ole ymmärtänyt hiljalleen kehittyneen valta-asemani merkitystä myös yksityiselämässäni ja käytökseni on siten loukannut muita.

Suostumus on monimutkainen kokonaisuus

Muutaman vuoden takaiset kokemukset ovat pyörineet Viinikankaan päässä harva se päivä. Samalla muusikko kokee, että vuodet ovat tuoneet itsevarmuutta. Osaltaan siksi Viinikangas tunsi nyt olevansa valmis tulemaan julki traumaattisen menneisyytensä kanssa.

– Minulla on valmiuksia. Pystyn argumentoimaan ja seisomaan sanojeni takana.

Rannilan ja Viinikankaan sekä muiden nuorten miesten dynamiikka perustui suurelta osin valta-asemaan. Menestynyt kapellimestari tarjosi musiikinopiskelijoille oman alan töitä ja johti heitä produktioissa.

Rannilalla oli laajat verkostot, minkä vuoksi nuoret muusikot tunsivat pääsevänsä hänen seurassaan osaksi klassisen musiikin sisäpiiriä.

Älä koske -dokumentissa Viinikangas sanoo, että valta-asemassa olevien ihmisten pitäisi tiedostaa valta-asemansa. Tähän kiteytyy Viinikankaan mukaan se tosiasia, että Viinikangas sanoi kuvauksesta kysyttäessä kyllä.

– Se, miten hän sai minut sanomaan kyllä. Se tekee tästä asiasta monimutkaisen. Siinä tilanteessa oli tietynlainen paine. Oli tunne, että minun on sanottava kyllä, Viinikangas sanoo.

Rannila palasi yleisön eteen

Viinikankaasta tuntui pahalta lukea uutista, jossa kerrottiin, että Rannila tekee nyt parin vuoden hiljaiselon jälkeen paluuta konserttilavoille.

Rannila johti lokakuussa Paavalinkirkossa konsertin, jossa kuultiin osia tunnetuista sielunmessuista.

Ylen jutussa konsertin järjestäjä, Manifestum-nimisen yhdistyksen puheenjohtaja Jan Salvén totesi, ettei hän koskaan ole kohdannut Rannilan puolelta huonoa käytöstä.

Viinikangas näki punaista.

– Hän itse on valta-asemassa oleva keski-ikäinen mies, eikä hän liiku nuorten muusikoiden piireissä, joihin itse olen kuulunut. Ei se ole mikään ihme, ettei hän ole kuullut tämmöisestä. Tuntuu hämmästyttävältä, että hän latelee tuollaisia itsestäänselvyyksiä.

Kun Rannilan tapaus nousi julkisuuteen pari vuotta sitten, Rannila itse totesi vastineessaan haluavansa selvittää asiat asianosaisten kanssa. Yhteydenottoa ei Viinikankaan mukaan koskaan tullut.

– Sanottakoon se, että jos hän nyt ottaisi yhteyttä, en ole varma, haluaisinko edes vastata.

Homoyhteisössä on vaara ylittää omat rajansa

Viinikangas haluaa nostaa kokemuksensa esiin myös siksi, että hän kokee, ettei homomiesten seksuaalisesta häirinnästä usein puhuta.

Hän kokee, että ihmisten mielikuvissa homoseksuaalit ovat yhtä sateenkaariperhettä, jossa tuetaan toinen toista ja liputetaan rakkauden ilosanomaa.

– Olen itse kokenut sen sellaisena, kun olen kasvanut siihen. Mutta asialla on toinen puoli.

Viinikangas selittää, että ylilyöntejä voi sattua herkästi, kun yhteisössä kaikki ovat suvaitsevaisia ja ympärillä vallitsee turvallinen tila.

– Kynnys puhua rohkeammin ja jakaa itsestään yhä enemmän madaltuu. On vaara, että ylittää omia rajojaan. Uskon, että näin minulla kävi Rannilan kanssa.

”Traumareaktio pienemmistäkin asioista”

Viinikankaan kokemukset ovat jättäneet jälkensä oikeastaan kaikkeen, mitä hän tekee. Ehkä ilmeisin vaikutus on ollut se, että hän on menettänyt uskonsa auktoriteetteihin.

Solististen viulunsoitonopintojen sijaan Viinikangas siirtyi opiskelemaan musiikkikasvatusta. Hän on harvoja ”mukalaisia”, jotka suorittavat instrumentissa A-tutkinnon, joka vastaa maisteritasoa.

Viuluopettajaansa Viinikangas on vaihtanut usein, koska ”hyvin harvassa ovat ihmiset, jotka eivät olisi omaksuneet yhtäkään myrkyllistä pedagogista työkalua”. Mestari-kisälli-asetelma joutaisi roskikseen, jos se Viinikankaasta olisi kiinni.

– Minulla nousee karvat pystyyn, ja tulee traumareaktio pienemmistäkin asioista. Siksi olen joutunut etsimään paikkaani tuolla koulussakin.

Viinikangas käsittelee kokemaansa musiikkivideolla

Viinikangas tekee itsensä näköistä uraa musiikkimaailmassa.

Elokuussa hän julkaisi musiikkivideon, jossa hän soittaa oman versionsa Gabriel Faurén Pavanesta.

Videolla Viinikangas soittaa viulua tumma puku päällään. Yhtäkkiä hänen peilikuvansa on alasti. Sitten peilikuva purskahtaa itkuun.

Video on kuvattu Helsingin Aleksanterin teatterissa, jossa Viinikangas tutustui Jonas Rannilaan.

– Haluan välittää näitä asioita myös taiteeni kautta.