Suomessa hoitotyötä leimasi kiire ja virheiden pelko, Norjassa sairaanhoitaja Piia Granfors löysi työrauhan

Kotona flunssaa sairastaessa vaasalaisella sairaanhoitajalla Piia Granforsilla oli aikaa ajatella.

Mieltä painoi epävarmuus tulevasta, sillä vuonna 2024 Pohjanmaan hyvinvointialueella puhuttiin säästötoimista ja muun muassa yöhoitajien määrän vähentämisestä.

Viisikymppinen Granfors oli tehnyt määräaikaisuuksia muun muassa yöhoitajana, ja nyt oma tulevaisuus näytti epävarmalta.

– Olin paniikissa. Mietin, miten tässä tulee käymään. Ajatus muualle lähtemisestä vain tuli päähäni siinä sohvalla potiessa, muistelee Granfors.

Aviomies Patric Granfors ei pistänyt idealle hanttiin, ja kun perheen lapset olivat jo aikuisia, laittoi Piia prosessin liikkeelle.

Vuosia Suomessa määräaikaisilla työsopimukseilla töissä olleellle Granforsille tarjottiin Pohjois-Norjasta saman tien kahta vakituista virkaa.

Suomalaishoitajia asuu ja pendelöi

Norjan tilastokeskuksen mukaan noin sata suomalaista sairaanhoitajaa käy vuosittain töissä Norjassa.

Hoitajat työskentelevät esimerkiksi kahden, kolmen viikon ajan Norjassa ja palaavat sitten aina välillä muutamaksi viikoksi Suomeen.

Itä-Suomen yliopistossa sairaanhoitajien pendelöintiä tutkiva Katja Laakkonen sanoo, että työjaksojen pituudet vaihtelevat paljon, sillä pituuden voi kukin määritellä itse.

– Pendelöivien määrä on vaihdellut vuosittain vähän alle sadan ja 166 välillä viimeisten 15 vuoden aikana.

Laakkonen tutki väitöskirjatyössään suomalaisten sairaanhoitajien arkea ja työskentelyä Norjassa.

Nyt hän selvittää tutkimusryhmän kanssa nelivuotisessa tutkimuksessa, miten liikkuvuus muokkaa keski-ikäisten sairaanhoitajien ammatillista uraa ja henkilökohtaista elämää.

Laakkonen on itsekin työskennellyt aikanaan Norjassa sairaanhoitajana.

Tilastojen mukaan Ruotsissa ja Tanskassa pendelöivien hoitajien määrä on laskenut vuodesta 2018 lähtien, kun maiden omat työehdot ja palkkaus paranivat.

Suomessa vastaavaa laskua ei ole näkynyt.

Laakkonen kertoo videolla, etteivät hänen haastattelemansa hoitajat aio palata Suomen työmarkkinoille.

Vuosituhannen alun aikana Norjaan muutti 500-800 hoitajaa vuosittain. Tuolloin muuttoliike Norjaan oli nykyistä isompaa.

Paremman palkan perässä

Monelle iso syy lähteä Norjaan töihin on palkka. Norjan tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 sairaanhoitajan peruskuukausipalkka oli noin 4 900 euroa.

Erikoissairaanhoitajilla kuukausipalkka on noin 6 000 euroa ilman lisiä.

Suomessa Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen sairaanhoitajan peruspalkka hyvinvointialueilla oli vuonna 2025 noin 3 200 euroa.

Piia Granfors työskentelee tällä hetkellä Tromssassa Nordøyan kotisairaanhoidossa, jossa hän saa tehdä yötöitä.

Rahalla oli myös hänelle merkitystä, mutta Granfors muistuttaa, että Tromssa on yksi Norjan kalleimmista kaupungeista.

– Vuokrataso on hurja, kaikki maksaa. Voisin tienata paljon enemmän, jos olisin töissä jossain muualla Norjassa. Koti ja työyhteisö ovat minulle kuitenkin todella tärkeitä. En uskalla riskeerata niitä sillä, että vaihtaisin paikkaa.

Granforsin mukaan sairaanhoitajat ovat palkkakuopassa myös Norjassa.

– Tulotaso on täällä yleisesti ottaen paljon parempi, eivätkä sairaanhoitajat siihen verrattuna täällä hirveästi tienaa. Suomesta tulleena siinä on kuitenkin merkittävä ero.

Joustava työkulttuuri

Yle haastatteli tätä juttua varten myös kolmea muuta Norjassa vuosia töitä tehnyttä terveydenhuollon ammattilaista.

Tehohoitaja Tiina Pikkuhookana työskentelee Kirkkoniemellä ja tehohoitaja Tiina Wiitanen Oslon yliopistollisessa keskussairaalassa. Tero Surakka tekee puolestaan töitä dialyysihoitajana eri puolilla Norjaa.

He ovat pendelöineet Suomen ja Norjan välillä ja myös asuneet pysyvästi Norjassa. Tällä hetkellä kaikilla on koti Suomessa.

He kokevat norjalaisen työkulttuurin paljon joustavampana, ja se on yksi syy siihen, etteivät he halua Suomeen pysyvästi töihin.

– Olen yhdistänyt moottoripyöräilyharrastuksen ja työnteon Norjassa, ja se onnistuu joustavan työkulttuurin vuoksi, sanoo Surakka.

Työntekijän oma päätösvalta työvuoroista on asia, joka tuntuu haastateltavien mukaan Suomessa lähes mahdottomalta.

– Minulla on tällä hetkellä 60-prosenttinen virka, ja sain itse määritellä, kuinka paljon ja mitä vuoroja haluan tehdä, kertoo Tiina Pikkuhookana.

Vastaavaa kertovat muutkin hoitajat.

– Suomessa meitä hoitajia ei nähdä resurssina, vaan välttämättömänä kulueränä, sanoo Tiina Wiitanen.

Piia Granfors kertoo videolla työstään Norjassa. Hän saa kotisairaanhoidossa tehdä juuri sitä, mitä haluaa eli yövuoroja.

Piia Granfors sai aikaisemmassa työpaikassaan kolmen viikon työvuorolistan nähtäväkseen vain pari päivää ennen jakson alkua.

Norjassa työvuorot suunnitellaan puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Viikonlopputyö on maassa poikkeus. Granforsin mukaan töitä ei ole pakko tehdä kuin joka kolmas viikonloppu. Suomessa sen sijaan viikonlopputöitä tehdään kuukaudessa useammin. Hoitaja voi olla esimerkiksi kolmen viikon työjaksossa kahtena viikoloppuna töissä.

Rauhallisempi työtahti

Tutkijatohtori Katja Laakkosen mukaan Norjassa työskentelevät suomalaishoitajat kokevat, että he saavat tehdä sitä potilastyötä, johon ovat kouluttautuneet.

Suomessa taas keski-ikäisiä hoitajia rasittavat kova työtahti, eettinen kuorma ja ylimääräiset tehtävät.

Laakkosen mukaan myös erot työoloissa ovat maiden välillä merkittäviä.

Norjassa työskentelevät hoitajat kertovat, että työn tahti on rauhallisempi kuin Suomessa, ja se johtuu muun muassa isommasta työntekijämäärästä.

Laakkonen korostaa kuitenkin, että myös Norjassa on paikkoja, joissa henkilöstömitoitus ei aina ole kohdallaan. Pääsääntöisesti tilanne on kuitenkin parempi kuin Suomessa.

Norjalainen henkilötunnus keväällä

Norjaan lähteminen ja maahan jääminen ei ollut vaasalaiselle Piia Granforsille helppoa, ja prosessi oli raskas.

Granfors odotti neljä kuukautta lupaa toimia sairaanhoitajana Norjassa.

Valviralta piti hankkia todistus sairaanhoitajan pätevyydestä, ja kaikki työtodistukset piti kääntää englanniksi tai norjaksi. Siihen Granforsilta kului satoja euroja.

– Keittiön pöytä oli kahden kuukauden ajan täynnä papereita, skanneria ja printteriä. Se oli älytön määrä byrokratiaa, huokaa Granfors.

Byrokratia oli Granforsin mielestä paljon Suomea kankeampaa ja monenlaisiin selvityksiin meni paljon rahaa. Ilman pesämunaa ulkomaille ei kannata lähteä, sanoo Granfors.

Granfors ehti kulkea Norjan ja Suomen väliä vajaan vuoden, ennen kuin hän teki päätöksen asettua pysyvästi Norjaan.

Päätöstä helpotti se, että Granforsin aviomies oli jäämässä eläkkeelle, ja olisi tulossa myös Norjaan.

Granforsilla oli ennen tätä ainoastaan väliaikainen d-numero, joka vaaditaan Norjassa työskentelyyn.

Varsinainen henkilötunnus mahdollistaa norjalaisen terveydenhoitopalvelun.

Piialle virallisen henkiötunnuksen saaminen selvisi kesken kauppareissun tulleessa puhelussa. Norjalaiseen turvaverkkoon pääseminen oli iso helpotus.

– Ajoin auton tien sivuun ja aloin itkeä siinä paikassa. Siihen kulminoitui se järjetön työ, mitä olin tehnyt puolentoista vuoden aikana. Sain suorastaan mental breakdownin liikenneympyrässä, muistelee Granfors.