Suomen pohjoisin datakeskus lämmittää Ivaloa hukkalämmöllä: data on sille vain sivutuote

Suomen pohjoisin datakeskus Inarin kunnassa Ivalossa poikkeaa keskustelua herättäneistä jättimäisistä energiasyöpöistä.

Ivalon 80-neliöinen datalämpölaitos tuottaa hukkalämmöllään kaukolämpöä paikalliselle lämpöverkolle niin tehokkaasti, että täydessä käytössä sen osuus nousee noin 20 prosenttiin alueen kaukolämmöntuotannosta.

Ympäri Suomea suunnitteilla olevat datakeskukset ovat herättäneet keskustelua ja myös huolta sähkön ja veden riittävyydestä.

Ivalon datalämpölaitos on tuottanut lämpöä maaliskuusta lähtien. Inergia Lämmön toimitusjohtaja Matti Tammela kertoo, että datakeskuksen hukkalämpö on korvannut pelletin polttamista lämmöntuotannossa ja korvaa talvipakkasilla jatkossa myös turvetta.

Datalämpölaitos on tuottanut tähän mennessä noin kuusi gigawattituntia lämpöä, mikä vastaa 300–400 omakotitalon vuosittaista lämmitystarvetta. Vuonna 2024 Ivalon kaukolämmön tuotanto oli 26 gigawattituntia, ja tilanne ei ole Tammelan mukaan juuri muuttunut.

– Kun kevät tuli ja kesä alkoi lämmittää, ajoimme polttavat laitokset alas ja olimme pelkästään datakeskuksen lämmön varassa syyskuulle asti, Tammela kertoo laitoksen vaikutuksista.

Datakeskuksen teho on mitoitettu Ivalon kesäkulutuksen mukaan, jotta kaikki hukkalämpö pystytään hyödyntämään.

Datalämpölaitoksen rakentaneen E-Heat-yrityksen toimitusjohtaja Lauri Pispa kertoo, että yhtiö mieltää itsensä ensisijaisesti lämpöyhtiöksi, ei datakeskustoimijaksi.

– Lämpö on se päätuote ja data sivutuote. Muut datakeskusyhtiöt miettivät sitä pelkästään datakeskuksen näkökulmasta, Pispa toteaa.

Pispa kertoo, että datalämpölaitoksessa 98,5 prosenttia käytetystä sähköstä muuttuu hyödynnettäväksi lämmöksi. Perinteisessä sähköllä toimivassa lämpökattilassa vastaava osuus on 99,5 prosenttia. Molemmissa lähes kaikki käytetty sähkö hyödynnetään lämmöksi.

Ivalon pienen datakeskuksen rakentanut E-Heat ylläpitää laitetiloja, mutta ei omista niissä sijaitsevia palvelimia. Siksi yhtiö ei voi kertoa yksityiskohtia siitä, millaista dataa asiakkaiden palvelimilla kulloinkin käsitellään.

– Me olemme käytännössä vähän kuin hotelli ja isännöitsijä, mutta me emme tiedä sen enempää, mitä tapahtuu, kun emme omista servereitä, Pispa kuvailee.

Veromuutos nosti kustannuksia merkittävästi

Jatkossa E-Heat suunnittelee kuitenkin aiempaa suurempia, tekoälykäyttöön tarkoitettuja datakeskuksia, koska pienten laitosten rakentaminen ei ole heinäkuussa tapahtuneen sähkön veromuutoksen jälkeen enää yhtä kannattavaa, kertoo Pispa.

Konesaleissa käytettävän sähkön verotus siirrettiin heinäkuussa alemmasta toisesta sähköveroluokasta yleiseen ensimmäiseen veroluokkaan. Yleisen luokan vero on 2,24 senttiä kilowattitunnilta ja alemman luokan vero vain 0,05 senttiä. Muutos nosti konesalien sähköveroa 2,19 senttiä kilowattitunnilta.

Muutos osuu Pispan mukaan erityisesti pieniin datalämpölaitoksiin, sillä se nostaa E-Heatin kaltaisten toimijoiden sähkön hintaa merkittävästi suhteessa esimerkiksi sähkökattiloihin, jotka säilyvät edelleen alemmassa veroluokassa.

Sähkökattila on kuin suuri vedenkeitin, jossa vesi lämmitetään sähköllä ja lämmin vesi johdetaan putkia pitkin lämpöverkkoon.

– Siinä laitettiin kaikki samaan koriin, eikä sillä ole mitään väliä, onko kyseessä iso kansainvälinen toimija vai pieni yhtiö, joka lämmittää Ivaloa. Sähkökattila, joka vain keittää vettä, saa jatkossa halvemmalla sähköä kuin meidän laitoksemme, joka tuottaa saman lämmön järkevämmin, Pispa sanoo.

Kaikkia datakeskuksia kohdellaan jatkossa sähköverotuksessa samalla tavalla

Valtiovarainministeriön mukaan kaikkia datakeskuksia kohdellaan sähköverotuksessa jatkossa yhdenmukaisesti koosta tai liiketoimintamallista riippumatta.

Lainsäädäntöneuvos Leo Parkkosen mukaan aiemman verotuen tarkoitus oli alentaa nimenomaan tietopalvelutoimintaa pääasiallisena elinkeinonaan harjoittavien konesalien verotusta, eikä esimerkiksi lämmöntuotantoa päätoimenaan harjoittava laitos olisi alun perinkään täyttänyt tuen kriteereitä kaikissa tapauksissa.

– Verotuen saamisen edellytyksenä oli joko hyödyntää sähköverolaissa säädetyin edellytyksin hukkalämpöä tai jos se ei ollut mahdollista, datakeskuksen täytyi täyttää sähköverolaissa säädetty energiatehokkuusvaatimus.

– Toisin sanoen, jos datakeskuksen pääasiallinen liiketoiminta on esimerkiksi lämmön tuottaminen, se ei täytä sähköverolain edellytyksiä käyttää tuetun sähköveroluokan II sähköä. Arviointi tuen edellytyksien täyttymisestä on datakeskuskohtaista, Parkkonen sanoo.

Parkkonen arvioi verotuen poistumisen vähentävän uusien konesalien rakentamista Suomeen vain vähän, koska maan vahvuudet, kuten edullinen sähkö ja hukkalämmön hyödyntämismahdollisuudet, ovat ennallaan. Uusia sähköverotuksen muutoshankkeita ei Parkkosen mukaan ole tällä hetkellä vireillä.